One hit wonder

Nojoo, ei se syke sitten enää ollut yhtään niin matalalla kuin keskiviikkona.. Juostiin porukalla hauska pitkä lenkki, tavoitteena 2-2,5 h ja mulle tuli ajaksi lopulta melkein 2h 40min. Vettä satoi vaihtelevalla voluumilla koko ajan, mutta ei se paljoa haitannut, kun ei ollut kylmä. Sääriä vihloi ekan tunnin, sitten ei enää yhtään. Seuraavana päivänä tuli toiseen jalkapöytään mustelma ja turposi, kipee ei ollut. Turvotus laski, nyt enää pieni musta piste. Mikälie. Ainoo paha juttu oli se, että maha meni aika sekasin juoksun jälkeen, tiedän kyllä aika hyvin mistä johtui, harmitti silti. Lauantaina valtava nälkä.. Puolimaratoni, vähän reipas tuli vedettyä ja on kyllä seeeeeelvä ero, jos juoksee kisasykkeillä tai normisykkeillä. Jalat oli ihan huippukunnossa lauantaina, ei mitään ongelmaa.

Rakkaan ystävän avioliiton sinausta olin todistamassa lauantaina myöskin. Ihana tunnelmallinen pieni tilaisuus, erittäin hyvä ja hauska pappi. Kahvitilaisuus myös ihana ja hauska, ei ollenkaan pönötystä ja jäykistelyä.

Tänään vihdoin unta kuuppaan pitkälle aamupäivään (n. klo 10) ja rentoa oloa kotona. Illalla jumpat ja nyt oottelen BB:n alkamista :)

Ens ja sitäseuraava viikko vielä kiirettä kiirettä, mutta sitten helpoittaa hetkeks. Toisaalta ihan kiva, että on vähän kiirusta ja puuhaa, toisaalta välillä ei jaksais :)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, olkaahan reippaina!

Harmi ku ei o kuvia

Tiistaina tulikin sitten äkkilähtö pohjoseen junalla ja ehdin tunnin kotona pakkaan ennenku piti jo lähtee. Junassa on kyllä mukava matkustaa, varsinkin kun tykkään lukee ihan hirveesti. Luinkin pari kirjaa yhteensä tällä reissulla. Kyseessä oli siis työmatka Ouluun ja Raaheen.

Oulussa meni koko keskiviikkopäivä, illalla päätin lähteä lenkille, kun olin kaikki kamatkin jo raahannut mukaan. Ei ollut mitään hajua mihin päin pitäisi tai kannattaisi lähteä, joten menin vaan ihan summissa. Tarkotus oli tunti juosta ja tunnin juoksin. Palattuani hotellille tsekkasin tietty sykkeet sun muut ja olin MELKO hämmästynyt.. Keskisyke 112? WAS? Koskaan ennen, ei siis IKINÄIKINÄ ei oo Garmin näyttänyt sykettä väärin, enkä haluais uskoa, että näytti nytkään. Mutta voiko toi olla mahdollista? Vauhti oli 7 min molemmin puolin.. No, tänään meen taas lenkille, että sitten viimeistään nähdään.. Tässä linkki tämän lenkin tietoihin, jos haluatte itte ihmetellä: LINK. Olis kyllä ehdottomasti pitänyt kattoo netistä joku reitti valmiiksi, tommonen päämäärätön kimpoilu ei oikeen ole mun ominta alaa. Koko ajan sai kelloa kytsiä, että koska pitää kääntyä takaspäin.. Muuten ihana lenkki, helpolta tuntui, ilma oli ihana ja lämmin ja jalkaankaan ei sattunut :)

Torstaina sitten käväsin Raahessa, en oo ikinä ennen käynyt. Ihana pieni paikka.. Syötiin korkeassa talossa, jossa oli ylhäällä kiinalainen ja mahtavat näkymät koko Raahen ylle.. Tosi tosi mielenkiintoinen visiitti ja ehdottomasti vaivan arvoinen. Sitten taas junaan ja kohti kotia.

Ainoa mikä harmittaa on se, että kamera on tällä hetkellä jossain ihan muualla kuin mun hallussa. Olis tullu aika hienoja (?) kuvia. No, ehkä ens kerralla sitten..

Viikonloppuna sitten taas vilinää ja vilskettä ja ens viikko vähän keski- taikka länsi-suomea, kivaa :) Ihanaa viikonloppua kaikille!

Mikään ei riitä

On kyllä omituinen ihmisen mieli. Viime viikolla kävin viidessä jumpassa ja kaks kertaa juoksemassa. Eli vähän yli 7 tuntia urheilua, teoriassa tunti per päivä. Koska noi jakaantui kuitenkin oikeesti niin, että ma 2 tuntia, pe 1 tunti, la 2 tuntia ja su 2 tuntia, niin musta tuntuu nyt, että hitto kun en oo tehnyt mitään! Oonpa tosi tosi laiska, kun oon vaan noin vähän urheillut. Onkohan mun päässä jotain vikaa? Kaks lenkkiäkin tuntuu tosi vähältä, vaikka vielä pari kuukautta sitten en voinut juosta ollenkaan. Pitäis olla kyllä niin tyytyväinen siihen mitä on, eikä vaan aina haluta lisää.

Ei tunnu riittävän lentäjillekään. Tosiaalta tajuan, että niitä harmittaa, kun niitä korvataan alihankinnalla. Tosiaalta sapettaa, koska mun piti keskiviikkona lentää ja nyt joudun kikkaileen ihan sikana, koska lentäjät lakkoilee. Ärsyttää, eikä ainakaan lisää intressejä finnairia kohtaan. Olisivat säästäneet isoista palkoistaan, niin ei tarttis nyt itkee, kun hommat vähenee. Sitäpaitsi niin käy kaikille muillekin, eikä kaikki muut lakkoile. Nojoo, tää nyt osittain kumpuaa siitä mun kismityksestä enkä varmaan tajua kaikkia tän jutun nyansseja.

Nevertheless, hauskaa viikkoa kaikille :)

Paljon asiaa tiiviisti

Koko viikkoon en oo kerenny kirjottaan, mutta onneks edes tänään :)

Ensinnäkin maanantaina lenkki meni ihan ok, edelleen aika rankkaa semmoisella 7min/km vauhdilla. No, kyllä se siitä eix nii.

Tiistai ja keskiviikko meni työn merkeissä.

Torstai olikin sitten huippu päivä, illalla oli P!nk:n keikka! Jahuuu! Ihan mielettömän hyvä setti! Mähän näin sen jo v. 2006 (?), silloin vanhassa jäähalissa. Paikalla oli tuolloin noin 5000 ihmistä. No, tällä kertaa oli Hartwalli täynnä ja tulessa :) Mahtava laulaja, mahtava esiintyjä ja hienosti otii yleisöön kontaktia. Katoin jostain netistä, niin sillä on ollu jo ihan sikana niitä keikkoja ennen tätä ja vielä jaksaa vetää. Upeita lavasteita ja upeaa akrobatiaa! Tuli niin hyvä fiilis kyllä siitä. Ja missä kunnossa se nainen on?!?! Halooooooo, mistä semmosen kropan saa??? Ja no kyllä se lauluäänikin kelpais.

Perjantaina kävin taas lenkillä, ittekseen semmonen vajaa kymppi, syke tällä kertaa väähän alempana kun aikasemmin. Ja kuuntelin muuten koko ajan pinkkiä ja en kattonu sykemittaria/matkamittaria/kelloa KERTAAKAAN! Oli vieläkin niin hyvä fiilif :)

Lauantaina taas aamujumpat, combattia ja pumppia. Se on kyllä ihana setti siinä aamutuimaan. Suosittelen ja käytän itse.. Päiväsaunan kautta sitten siskolle kylään illaks. Ne on kyllä ihanat ne sen kisut..

Tänään sitten aamutuimiin kädentaidotmessuille.. Hmm.. ei se kyllä ihan mun paikka ollu, en oikeen osaa tehä mitään käsillä, siis askarralla. Ja ei tullu mitään Ahaa! elämyksiä siellä. No, tulipa kierrettyä ja mummot nähtyä. Kaikienlaista yrittäjää siellä oli, vähän harmitti ne jotkut jotka myi niitä ihan selvästi kiinasta tuotuja rihkamoita, yök. Ihanaisia käsitöitä oli, mutta kovin kovin kalliita.. Ostin yhden 30 centin paperiarkin :)

Että ei viikossa tän kummempaa, ens viikko taas työntäyteinen.

Hyvät jumpat

Oli tarkotus oikeesti levätä vähän urheilun puolesta viikonloppuna. Olin varma, että en raski lähteä lauantaiaamuna jumppiin, kun Janski oli just tullu yöllä myöhään kotiin. No, aamulla heräsin ittestään vartti ennenku kello soitti ja mietin sängyssä viis minuttia, että lähdenkö vai en. Päätin sitten kuitenkin lähtee; mies nukku niin sikeesti onneks että ei heränny mun aamutoimiin. Aamulla kietasin naamaan vaan leipäjuustoo ja vähän omatekemää coleslawta. Aika vähän porukkaa oli jaksanut raahautua tunnille, meitä oli eka kolme, mutta sitten tuli jopa neljäs ja sekin kymmenen minuuttia myöhässä. Minkähän takia sen ihmisen piti muuten tulla suoraa siihen mun eteen, kun koko sali oli LÄHES AUTIO. Hemmetti miten ärsyttävää!! Kompatti on muutenkin semmosta, että ahdistaa joskus, kun on liikaa porukkaa ku siinä huidotaan ja potkitaan. Tällä kertaa musta tuntui, että ne potkut onnistui tosi hyvin.. Taisin hoxata sen kierrepotkunkin vihdoin, näytti ihan normaalille jo peilin kautta, JEI! Pumppi vielä siihen päälle niin avot! Illalla väsytti taas, kun oli niin jotenkin aikanen herätys (7.30).

No, tänään sitten ajattelin, että en ainakaan ehdi mihinkään, kun oli isänpäivä ja oltiin niin myöhään menossa iskää morjestaan. No, hemmetti, lähdettiin sitte mun kehotuksesta kuitenki niin aikasin kotiin, että ehdin niuku nauku molempiin jumppiin. Ja voi että, kun oli huippua!! Ekaa kertaa piiiitkään aikaan kävi niin, että mihinkään ei sattunut etukäteen ja spinningissäkin sain kunnon hien päälle. Harmi, kun sykemittari oli kotona, en voi vahvistaa näitä tuntemuksiani. No, huomenna on juoksua luvassa, sitten se viimestään selviää. JIHUU, olen palautunut (uskoakseni)!!

Ainiin, tämmöstä oon viimeaikoina reenannu ja tänään onnistui parhaiten:

Currrly currllzzz

Huokaus tuuleen

Niin ne pitkätkin lomat vaan loppuu aikanaan, huomenna on jo viimenen kokonainen päivä. On ollut kyllä jotenkin erinomainen loma. Oon ehtinyt nukkua kuolemanväsymykseni pois ja kuitenkin myös tekeen kaikenlaista.

Tiistaina näin ihanat ystävät ja käytiin lounaalla thaimaalaisessa. Illalla vedin jumpat reippaasti.. Keskiviikkona näin yhden toisen ihanan ystävän ja illalla hoidin taas kummipoikaa ja sen isoveljee, jotta vanhemmat pääsi välillä urheileen.

Tänään sitten näin äiten ja käytiin muuten uudessa Linnainmaan cittarissa, joka oli TÄYNNÄ! Kassoille oli ainakin 500 metrin jonot ja kakki kassat oli käytössä! HUh, ei tosiaan jääty jonottaan mitään "halpoja" tarjoustuotteita, vaan mentiin viereiseen Prismaan, joka olikin ihan autio :) Kävin päivällä juoksemassa tunnin lenkin, ihan hirveetä edelleen ja sykkeet katossa. No, ehkä tää on sitä palautumista vielä. Ei huvita kyllä paljon juosta, kun tuntuu niin pahalta. Ja ehkä on parempi sitten olla käymättäkin. Illalla kävinkin sitten compatissa pitkästä aikaa sekoilemassa, mikäs sen mukavampaa kuin mokailla siinä eturivissä. No, ei se mua ole paljon ikinä häirinnyt, koska siitä kuitenkin näkee ja kuulee parhaiten.

Huomenna sitten taas työkkäriin ja sen jälkeen lounaalle :) Illalla saan miehen takasin työreissusta, täytyy varmaan saunottaa ja ruokkia se jollain herkuilla (uus mutakakku??). Maanantaista sitten alkaakin melko hektiset kolme viikkoa, saa nähdä miten selviän niistä hengissä. Pitäs käydä vähän ympäri pämpäri suomenmaata. Hauskaa, mutta varmasti rankkaa!

Ihanaa viikonloppua kaikille, toivotaan että tänään satanut lumi ei sula ainakaan heti pois (eipä)!

Tyhmä lenkki

Ehkä yks elämäni fyysisesti ja sitäkautta henkisesti raskaimmista juoksuistani oli tänään. En oo juossut nyt Ahvenanmaan jälkeen kertaakaan ennen tätä päivää ja liekö se sitten vaikuttanut vai mikä, mutta karseeta olo. Vielä nytkin oksettaa ja ahdistaa. Jalat oli kuin betonista valetut ja normaali 6:40 min/km vauhti sai keskisykkeekseen 148, mikä on mun kohdalla kyllä aika korkea. Jotenkin kokonaisvaltainen väsymys lienee kropassa, olis ehkä hyvä huilia vielä hetkinen. Olis pitänyt mun ehdottomasti juosta hitaampaa, mutta koska porukalla mentiin, niin ei ollut mahdollisuutta. Tai kaippa olis ollut, mutta en olis halunnut sitten juosta ihan yksin. Huh huh, kyllä oli kamalaa ja taisin pariin kertaan sanookkin, että jos se olis aina tämmöstä, niin ei kyllä tulis paljon juostua. No, ehkä se taas tästä sitten.

Muuten päivä ei mennyt aamulla ihan purkkiin, piti mennä työkkäriin todistusten kanssa, mutta huomasinkin, vasta paikalla, että ne oli jotain hemmetin nuotteja (??). Varmaan siitä mun musiikin kurssista. Hemmetti!!! Onneks superystävällinen täti neuvoi, että ei kannata odottaa omaa vuoroa (mulla 280, taulussa 241), vaan ilmottautua netissa pankkitunnuksilla ja tulla loppuviikosta käymään. Niin teinkin sitten.

Kävin myös parturissa ja täytyy myöntää, että se oli kyllä huippua. Hyvä parturi mulla, värjäs tyven ja leikkas hiukan ja päätti tehä sitten kikkaroita, joista tuli ihanat! Täytyy itte ostaa kans semmonen vehje ja opetella vaan se teko! Tää on mun lupaus ittelleni!

Seurasin myös koko iltapäivän Heikelän Artic Challengea radiosta ja uskallan myöntää, että en uskonut, että heppu pääsee maaliin asti. Mutta pääsihän se. Jätkä tais olla aika loppu,katto vaikka tästä videosta (link). Ihanaa on se, että se ei kuitenkaan vähättele sitä suoritusta, vaan antaa sille arvoisensa arvon. Ihan oikein sanoo, että siinä käydään läpi kyllä koko skaala tunteita ihan laidasta laitaan. Eikä sitä tiiä ennenku kokeilee. Vähän ärsytti, kun ei pitänyt sanaansa ja tullut Vantaalle juokseen, mutta ihan hyvä tääkin oli :)

Ei muuta, nyt meen lepille, koska oon ihan poikki. Yök.