Viime torstain jälkeen olin tosiaan perjantain lähes kokonaan Jyväskylässä ja oli kyllä työn kannalta hyvin hyvä reissua. Hassua oli se, että näin siellä yhden työn kautta tuntemani henkilön, joka liittyy tiukasti yhteen toiseen mun projektiin, joka sijoittuu ihan eri puolelle Suomea! Olin aidosti hämmästynyt ja niin taisi hänkin olla, mutta en sitten sinä rytäkässä jotenkin saanut sanaa suustani tai jäänyt edes jutulle. Olis kyllä voinut, mutta jotenkin se meni niin nopeesti kun se oli niin ennakoimaton tilanne. Saa nähdä jos vielä toisen projektin tiimoilta törmäämme, sitten kyllä kysyn oitis, että mitä ihmettä :)
Lauantaina meillä olikin sitten mun isän isänpäivälounas. Mentiin koko porukka mun siskolle ja he olivat hakeneet sinne kiinalaista ruokaa kaikille. Se olikin paljon parempi ja edullisempi vaihtoehto kuin se, että olis koko porukka mennyt johonkin buffaan syömään ja lapset ei jaksa istua ja niin ja näin. Nyt kaikki sai kuitenkin maistaa kaikkee ja hyvää oli lapset söi mitä söi ja meni sen jälkeen leikkimään. Olipahan mukavaa.
Sunnuntaina mentiin veljen perheen kanssa keskustorille kattoon Pukkiparaatia, joulupukkia ja kun yks siskontyttö lauloi kuorossa muutaman laulun. No, kuorohommat katottiin ja sitten oli niin kylmä, että piti mennä Sokokselle lämmitteleen ja sitkun sieltä päästiin ulos niin pukkiparaati lipuikin jo ohitse. No, se ei haitannut, koska porukan ainoa lapsi olikin jo nukahtanut tuntia aikaisemmin eikä siis ollut tietoinen tästä missauksesta :)
Illalla sitten vielä reippaasti reippaasti menin pumppailemaan ja ei se vaan luonto anna periks laittaa niitä pienempiä painoja tankoon, ei sitten millään. Ja ihan hyvä toisaalta niin, koska isommillakin jaksan oikein hyvin ja tulee tuntumaa ja lihakset kiittää jälkeen päin.
Maanantaina oli yhteislenkki ja jos ei olis ollut ja jos ihana Moonuli-koira ei olis tullu "hoitoon", niin en olis jaksanut lähtee. Mutta kun sitten menin, niin olikin tosi hyvä lenkki pitkästä aikaa ja tuntu, että jalka nousee niiiin kepeesti, huippua! Tiistaina pumpin kanssa vähän sama homma, laiskotti mutta menin silti ja tykkäsin!
Katottiin muuten telkkarista BBC HD kanavalta semmonen 5 osainen sarja On Thin Ice,. missä James Cracknell ja Ben Vogel (?) ja Ed lähti kilpailemaan hiihtämisestä etelänavalle. Miehet on kaikki brittejä ja siksipä hiihtokokemusta ei ollut yhtään. Aika pitkälle sen oman kropan pystyy kuitenkin venyttämään, vaikka mieli sanois mitä, koska niin vaan nääkin miehet hiihti sen 12-24 tuntia päivässä ja nukkuin vaan joku 4 tuntia yössä siellä -20 - -40 asteen pakkasessa! Oh my gosh! Oli kyllä henkisesti ja fyysisesti aika rankka reissu, hiihtäen noin 760 km ja perässä oli koko ajan pulkka. Mulle tuli kyllä siitä semmonen fiilis, että määkin haluan kyllä joskus vielä kokee jotain ihan mahtavaa ja sen tunteen, etä oon ylittänyt itseni ja tehnyt jotain USKOMATONTA. Olkoon se sitten Pirkan hiihto 90 kilsaa tai Ironman triathloni tai mikä vaan, mutta jotain sen on oltava. Joskus kun sen ekan maratonin pääsi läpi siinä niukasti alle viidessä tunnissa, niin se oli jo semmonen, että HUH HUH. Siihen aikaan vielä ei ollut mun urheilu- tai muissa tutuissa montakaan joka olisi maratonin juossut, nykyään tietenkin asia on ihan eri, kun meidän tiimissä m,elkein joka toinen ainakin on jo useempia maratooneja juossut. tää on ehkä se tunne, mikä multa on juoksun tai urhielun osalta viime aikoina puuttunut. Semmonen todellinen motivaatio johonkin. Johonkin isompaan ja parempaan.
Eilen sitten taas olikin lenkin vuoro ja tälläkin kertaa sain onneksi seuraa, muuten olis voinut olla vähän niin ja näin sen jaksamisen kanssa taas. Ennen lenkkiä kävin kuitenkin TTT:llä kattomassa sitä iltapukua sinne pikkujouluihin ja ihmeiden aika ei ole ohi, koska LÖYSIN jopa itselleni sopivan asun! Siitä täytyy ny koittaa saada kyllä kuva sitten vaiks. Suurin osa niistä asuista oli aivan liian pieniä tai kapeita ja pitkiä mun vartalolle, mutta tää yks oli sopiva ja sen sitten oitis nappasin! Oh yeah!
Hei hyvää viikkoo teille ihmiset ja viikonloppua myös! Älkää vaipuko syysmasennukseen, vaan poltelkaa kynttilöitä ja nauttikaa sohvanmutkassa peiton alla, jos siltä tuntuu.
Moona pelastaa usein. Jos into on ittellä joskus lenkin suhteen vähissä, niin Moonalla se on aina huipussaan. Ja Moonallehan ei voi sanoa ei.
VastaaPoista