Kauho kauho

Eilen innostuneena siitä uimakoulusta, joka onkin kuulemma maanantaisin JA torstaisin (ihmettelinkin, että vaan viis kertaa..), läksin eilen siskon kanssa Tessulle uikkuun. Tällä kertaa aattelin koklia niin, että uin vaan vaparia ja sitäkin pullarilla ja kattoo että tuleeko se olkapää kipeeksi vai ei. No ei tullut muuten sitten niin yhtään! Vatsalihaksissa tuntu etenkin aluksi, kun tiistaina oli niin tiukka setti pumpissa, mutta muuten meni oikein mainiosti. Ja mikä parasta, nähtiin jopa Jaanaba siellä! Mää en olis varmaan huomannut mitään, mutta hän tuli onneksi juttelemaan :) Oli hauska törmätä!

En tiä mistä tuli mieleen, mutta mun verta vieläkin kuohahduttaa olikohan se Aamulehden ihmiset vai asiat -liitteessä ollut juttu jostain hervantalaisesta pojasta, joka raukka parka vaan ei löydä nyt mitään kivoja töitä tai mitään kivaa koulutusta jossa vois viihtyä.. Siis mulla oikeen silmissä pimeni vähäks aikaa kun olin lukenut sen jutun. Siinä Jamppa 25 vee kertoo, että kun ei oikeen löydy mitään ja koulutkin jää aina kesken heti jos ei vähänkään kiinnosta. No voi vitun voi! Kuka on sanonut että elämä on helppoa!??!? Eikai se täällä muillakaan niin ihanaa ja auvoista aina ole, että voi että kun ihan riemumielellä aina mennään töihin tai kouluun tai jotain. Ei se aina vaan oo niin kivaa tai hauskaa tai mielenkiintosta, mutta siitä huolimatta ne hommat tai opiskelut vaan täytyy tehdä! Oikeen pisti kyrsimään, kun siinä oli tän herran aikataulu, jossa kerrottiin, että oikeen kahdeltatoista jo heräilee jne jne. Voi hevon perse! Jotain ryhtiä nyt siihen hommaan hei HALOO! Ja sitten pitäs selkään taputella, kun herra on ymmärtänyt muuttaa pois pahojen poikien vaikutuksen alta. No jee jee. Ei hitto mua kyllä ärsyttää.

Asiasta toiseen, kannattaa käydä lukemassa Jaanaban hieno huumorillä höystetty potku persauksille kaikille niille (meille?), jotka keksii tekosyitä sille, miks ei voi urheilla. Tässä linkki siihen tekstiin. On kyllä niin juuri naulan kantaan ja samasta asiasta, mitä mää oon kanssa miettinyt niin monet kerrat ja kuunnellut erinäisten ihmisten selityksiä. Kai se sitten jotenkin aiheuttaa joillekin jotain alemmuuden tunnetta tai jotain (vaikka ei tarvis!), kun itte urheilee aika paljon ja toiset ei yhtään. Mulle on kanssa ihan sama, että käykö joku lenkillä tai jotain, mutta ei tartte tulla mitään selittään, että miks ei. Ja anteeks nyt vaan, mutta kaikista ärysttävin on se "Flunssa on ehkä kohta huomenna tai joskus vähän TULOSSA!". Hoh hhoiijjjaaa.. Mää oon itte niin vähän kipee (kops kops), että jotenkin vaikee käsittää, että jos on pikkusen ehkä vähän joskus ja jouluna flunssa kato TULOSSA, niin miksei voi jotain urheilla. Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli muistaakseni juttu siitä, että jos flunssa on kaulasta ylöspäin, niin sitten voi urheilla ja jos on siitä alaspäin, niin sitten ei kannata. Pieni urheilu voi jopa auttaa parantamaan orastavan flunssan. Mutta on se niinkin, että en mää teidän kroppia tai tuntemuksia tiedä, itte ne täytyy ne päätökset tehdä ja niiden kanssa elää. Ja kuten Jaanabakin mainittee, niin kaikkien ei tartte urheilla. Ei oo pakko jos ei taho ja senkin voi sanoa. Ei oo pakko kuitenkaan edes sanoo mitään. Joskus itteeni huvittaakseni keksin sitten näille tekosyy-ihmisille joko lajeja tai aikoja tai tapoja urheilla ihan kiusallani ja katon kun ne kiemurtelee, kun oikeesti ei vaan huvita. Oma luokkansa on sitten ne sitku-ihmiset. "Sitku tulee lunta niin alan hiihtäen urheileen" "Sitku saan sen uuden pyörän niin sitten urheilen" "Sitku tulee semmonen max -5 pakkasta ja on hyvät ladut ja järven jäälle pääsee hiihtään niin SITTEN mää urheilen". Ou jee. Jos kaipaat syksyn/talven lenkkeihin tai liikuntoihin seuraa tai motivaatioo, tsekkaa http://www.teamrahola.fi/.