Hiihdon filosofiaa

Eilen oli kiva päivä. Töitten jälkeen pikkusen väsyneenä poikkesin mutsin luona kysymässä hiihtoseuraa ja tulihan sitä seuraa. Äite ei ollut tänä vuonna vielä hiihtänyt ollenkaan ja mulla melkein sama tilanne, kun viikko sitten kävin sen tunnin fiilistelemässä. Tällä kertaa päästiin tai jouduttin kävelemään ladulle, kun ei ollut autoa käytössä, jolla olisi voinut ajaa ladun alkuun. Onneksi meiltä ei oo kovin pitkä matka ladun alkupäähän, vain noin 2 kilsaa, jos sitäkään. Kyllä siinä silti meinasi hiki pukata niskaan, kun hiihtotamineissa lyllersin tai siis taivalsin tai taivallettiin kohtoi Tesomajärveä. Tosi ihana ilma kyllä oli, ei tuulta ja pakkastakin se mukava 5 astetta maksimissaan.

Ladun alku oli ainakin vielä tässä vaiheessa vähän syvemmällä Tesomajärven kävelyreitillä, kun viime vuonna, mutta hyvin pian saimme kiinnitellä suksimet jalkoihimme ja päästiin matkaan. Oli voidellut mutsin sukset edellisenä viikonloppuna ja aika hyvin ennakoin kelin, kun laitoin sitä -2...-8 asteen pitovoidetta pohjaan parikin kerrosta, oli meinaan just passeli! Aluksi sukset ei tietenkään meinannut pitää ensinkään, mutta muutaman hetken jälkeen ne ilmeisesti alkoi toimia, kun ainakin napina loppui :D Hiihdeltiin siinä menemään ja hyvältähän se tuntui ja hienot oli kuulkaas ihmiset maisemat. Paikkapaikoin niin täynnä lunta puut ja muut, että tuli ihan Lappi-fiilis!

Siinä rauhassa hiihdellessämme muistin taas sen saman ajatuksen, joka viime vuonna hiihdosta syntyi: hiihto on rentouttavaa! Toisin kuin juoksu edelleen, hiihto on mukavaa, koska siinä mulla ei ole mitään tavoitteita, ei mitään käsitystä mistään aiemmista vauhdeista tai mitään mielenkiintoa verrata itteeni muihin tai edes omiin aikaisempiin juttuihin. Hiihdossa voi vaan mennä ja liitää ja nauttia ja kattoo maisemia ja vaikka mitä. Ja koska se on niin kevyttä, jaksaisin tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Keskisyke tais eilen olla 100, mikä on todella hyvä :) Eilen hiihdettiin yhteensä noin 6,5 kilsaa ja aikaa meni 1h 15min vessataukoineen (onneks ei ollut paljoo pakkasta, krhm). Sen lisäksi kävelyt ladun alkuun ja kotiin niin parin tunnin ulkoilusettihän siitä tuli. Miten mahtavaa!

Kotona väsäilin innoissani jauhelihakeittoa, joka epäonnistui törkeästi koska mulla oli sika-nauta jauhelihaa, jota oli ostettu vahingossa ja joka oli menossa vanhaksi eli oli pakko käyttää ja sen lisäksi jotain ihme isoja keittojuureksia, jotka oli ihan kamalan isoja ja ihmeellisiä. Ähh.. No, hyvältä se silti maistui, kun oli lounaalla viimeksi töissä syönyt, mutta vähän harmitti silti. Olis pitänyt tehdä siitä jotain makaronilaatikkoo tai jotain, mutta en osannut enää muuttaa mieltäni lennossa.

Tänään on taas uikku, kivaa, mitähän opitaan tällä kertaa! Viimeks hoksasin sen rintavedon systeemin ja yritin opetella pitämään niskaa rentona vaparia uidessa. Ehkä tällä kertaa sitten taas jotain uutta. oon muuten nyt taas innostunut lukemisesta vaihteeksi ja oon uuden vuoden jälkeen kahlannut läpi noin 2,5 harry potteria ja aloittanut Natascha Kampuctshin (hitto miten vaikee nimi) kirjan bussimatkoilla. Potterit on niin isoja, että en jaksa enää bussissa niitä raahata. Niistäkin on nyt viimenen jo menossa, hurjaa, jännä nähä mitä se JK on keksinyt siihen lopppuun, älkää vaan kertoko! Mulla on muuten yksi ylimääräinen Natscha Kamputschin kirja 3096 days siis englanninkielinen, jos joku haluaa. Postinmaksun hinnalla saa tai saa tulla noutamaan.

Jepu jee, mahtiviikkoa kaikille!