Kummitäti - Venyy mihin vaa

Mua väsyttää

2012-02-13T09:34:00.000+02:00

Viikon 6 urheilut:

ma uinti 1 h
ti hiihto 1h15min
ke lepo
to uinti 1h
pe pumppi 1h, hiihto 1h
la hiihto 1h15min
su hiihto 2h
Yht. 8h 30min

Eilen tosiaan oltiin siellä Huttisten harjuhiihdossa. Keli oli aika vaativa, kun juuri ennen lähtöä oli pyryttänyt ihan sairaasti lunta ja pakkasta oli vaan pari astetta. Ladut oli sitten sen mukaiset ja aika rankkaa oli kyllä hiihto paikkapaikoin. Maisemat oli hienot ja oli kiva muutenkin uutta latua mennä vaihteeks kyllä. Olisin voinut hiihtää vähemmänkin, mutta ei sieltä aiemminkaan pois päässyt.. 13 kilsaa siis mentiin ja pari tuntia siihen meni. Ei mitään hurjaa vauhtia, mutta juuri sopiva, kun keskisyke oli 118. Nyt tuntuu kropassa loppuviikon urheilut ja mua väsyttää.

Hyvää uutta viikkoo kaikille.

Uimakoulu pulkassa

2012-02-10T08:33:00.000+02:00

Aika äkkiä meni sitten kuitenkin se viis viikkoa ja kymmenen kertaa uintia. Viimenen kerta uimakoulussa oli eilen ja meillä oli nyt joku ihan uus opettaja. Kuulemma oli aikonut, että me pelattais vesipalloa alkuun, mutta kun meitä oli niin vähän (4+1 myöhässä), niin ei sitten pelattu. Sanoin vahingossa ääneenkin, että no onneks ei pelattu, ei olis voinut vähempää kiinnotaa. Sen sijaan me mentiin semmoista uintiharjoitusohjelmaa, missä oli erilaisia harjoitteita, mitä voi tehdä tai siis se oli semmonen kokonaisuus, mistä tulis sitten yhteensä 1600 metriä uintia. Huh, mulla menis siihen varmaan ainakin kaks tuntia, mutta aion kyllä jossain vaiheessa kokeilla. Yhteen asiaan olin ehkä vähän pettynyt: en saanut mitään kultaista tähteä tai kultaista uimalakkia, vaikka olin koko porukasta ainoo, joka oli jokaikinen kerta! No, nimitin sitten itseni kurssin Priimusmaisteriksi ja taputtelin itteeni selkään siitä hyvästä. Vähän jäi vielä kyllä semmonen olo, että olis voinut enemmänkin olla sitä kurssia, mutta ohjaaja sanokin (tai oikeestaan joku muu uintivalvoja), että samalla kurssille voi ilmottautua uudestaankin. Ilmottautumiset on sitten vasta kesällä eli kaikki sitten skarppina, jos yhtään kiinnostaa. Suosittelen kyllä, mutta kannattaa osata toki uida jo etukäteenkin. Yks likka ei oikeen siellä osannut ja se jäi ehkä vähän sitten ns. jalkoihin siellä kurssilla, vaikka toki sitäkin paljon neuvottiin. Eilen muuten ekaa kertaa yhtäkkiä uin yhdessä välissä 25 metriä vaparia hengästymättä ja kevyesti niin, että yhtäkkiä tuli jo seinä vastaan! Huippua! Tosin se oli vaan se kerta.

Unohdin aikasemmin muuten sanoo, että kävin maanantaina pitkästä aikaa hammaslääkärissä. Viimeks oon käynyt joskus varmaan lukiossa noin 15 vuotta sitten. Toki mulla on sen jälkeen poistettu kaikki viisaudenhmapaat, mutta varsinaista tarkastusta ei ole ollut. Ei oo tuntunut niin tähdelliseltä, kun ei oo ikinä mitään vaivoja hampaitten kanssa Nytkään ei ollut muuta, kun hammaskiveä, jonka tätsä rapsutteli pois. Kuulemma vois kahden vuoden välein käydä tarkastuksissa.. joo joo.

Muuten kaikki menee oikein mallikkaasti, tiistaina kävin hiihtelemässä yksistään reilun tunnin. Vähän sitäkin silmälläpitäen, että mitä sitä sitten sunnuntaina hiihtelis. Varmaan joku kymppi olis ookoo, kun nyt meni 1h15min ja 8,5 km. Ei oikeen mitään viittätoista välttis uskalla. Jos ei oo kovin kylmä, niin sitten voi kyllä ehkä harkita, kun ei ole pelkoa että jäätyy pystyyn.

Keskiviikkona meillä oli hauskoja vieraita ja heidän lähdön jälkeen olin niin poikki, että en jaksanut kuin vaivoin kattoa telkkaria illalla. Olihan pakko, koska sieltä tuli ensin Jutta porukoineen ja sitten en ihanat Ruotsin miljonääriäidit. Kamalan näköistä oli se, kun Isabellan tytölle laitettiin korviksia.

Jostain on nyt muuten pullahtanut tommonen pallo tohon etupuolelle, kummallista :) En tiedä kehtaanko mitään kuvia laittaa tänne, ehkä jotain jossain vaiheessa.

Tämmöistä tällä kertaa, hyvää viikonloppua kaikille!

Epäjuoksua ja suksien voitelua

2012-02-08T08:47:00.000+02:00

Lauantaina oli meidän porukan kolmas kotirataultra, mikä tarkottaa siis, että on mahdollista juosta kymmestä kilsasta aina viiteenkymppiin asti. Viime vuonna juoksin muistaakseni 10 tai 20 kilsaa ja sitä edellisenä juoksin 40 kilsaa ja oon siitä asti miettinyt, että miksi OH miksi en juossu sitä koko 50 kilsaa, koska olisin pystynyt. No, joku päivä vielä..

Tällä kertaa oli tarkotus ja vakaa aikomus juosta joko 10 km tai noin tunti riippuen juoksufiiliksistä. Pakkasin illalla kaikki kamat kassiin ja toivoin, että pakkanen hiukan hellittäis siitä 25 asteesta, joka oli meillä perjantaina illalla. No, toivon kävi kuitenkin. Heräsin aamulla ja katoin puhelinta ja se näytti, että Pirkanmaalla -28 astetta. Hemmetti. Reippaasti ylös puurolle ja mittaria tutkailemaan: -26 astetta. Plaaaaah. Pidin henkilökohtaisena pakkasrajanani 20 astetta, joten se oli sitten no go. Otin juoksuvehkeet kuitenkin mukaan, jos Nokialla olis ollut jotenkin vähemmän pakkasta kun meillä.. No, ei ollut, vaan vielä aste lisää eli -27 astetta. Jostain syystä ei edes tarvinnut käydä mitään henkistä kamppailua, vaan päätin jäädä huoltamaan muita juoksijoita maali/huoltoalueelle.

Kato alas, näät lämpötilan, brrr..

Oli siellä kuitenkin yli 10 innokasta, jotka lähti matkaan hyytävässä kelissä ja kaksi tai kolme jopa juoksi ultramatkan eli yli maratonin! Aikamoista sakkia, etten sanois. Erittäin päättäväistä ja reipasta porukkaa. Mää odottelin koiran kanssa sisällä ja juoksin aina sitten kattomaan, kun porukka tuli maaliin tai huoltoon. Hauskan näkösiä lumiukkoja ja -akkoja oli kaikki jo ekan kympin jälkeen. Vähän kaihomielellä mietin sitä fiilistä, mikä olis ollut sen juoksun jälkeen, mutta kyllä se munkin aika taas tulee eiks niin. Yllättävän kauan (not!) porukka viihtyi saunassa juoksujen jälkeen ja illalla pitsa maistui. Olin päivän jälkeen niin rikkipoikki, että uni tuli jo ennen yhtätoista kesken kirjan lukemisen. Ei ole helppoa olla myöskään huoltaja, kuten oon ennenkin todennut. Jotenkin sitä kokee olevansa henkilökohtaisesti vastuussa kaikista juoksijoista. No, kaikki pääsi maaliin hengissä ja ilman paleltumia ja se on tärkeintä!

Sunnuntaina sitten taas pirteesti ylös ja äänestämään. Vähän sen jälkeen sisko tuli käymään uusimman hankintansa kanssa eli voitueluraudan! Oujee! IOlin kuvitellut, että voitelurauta on jotenkin ultimaattista hifistelyä, mutta ei se oikeesti ollutkaan! Aika näppärästi sillä sai luistot vedettyä ja pidon pohjavoiteen tosta vaan suit sait sukkelaan! Oli pakko illalla käydä viä testaan suksia, hyvin toimi. Meinas vaan kylmä tulla, kun hiihdeltiin kummitytön tahtiin ja en tajunnut laittaa tarpeeks vaatetta päälle.

Siiklaa siiklaa

Meinas tulla kuuma muuten

The rauta

Oli muuten aika liukas olkkarin parketti ton homman jälkeen ja sitä putua oli sitten ihan joka paikassa! Olis hyvä jos olis joku matto tai pressu siinä alla tai sitten joku autotalli tms. missä sitä hommaa tekis. Mutta erittäin positiivinen yllätys, helpompaa kuin kuvittelin.

Että semmonen sitten oli se viikonloppu.

Syy ja seuraus

2012-02-03T21:56:00.000+02:00

Like a moth,

to a flame,

only I,

am to blame

Kuten Madonnakin jo aikanaan luritteli. Tein virheen ja kärsin siitä nyt katkeria seurauksia. Kuten varmaan mainittin jo aiemmin, olin tammikuun ns. herkuttomalla lukuunottamatta tietenkin Tukholman reissun BurgerKingejä ja Hard Rock Cafeen ihania kolmen ruokalajin aterioita. En siis koko tammikuussa muuten syönyt mitään roskaruokaa tai niin sanottua mättöä. Karkkilakko-osuus sujui muuten yllättävänkin helposti, koska karkkia ei oo tehnyt viime syksyn jälkeen mieli enää ollenkaan ja mitään pullaa tai kakkua tai vastaavaa en voi kuvitella laittavani suuhuni. Hassua, koska olin etukäteen ajatellut ja miettinyt kuinkä mätän suklaata ja leivoksia tässä tilassa. Toisin kävi.

No, kummiskin, keskiviikkona houkuttelin viattomat työtoverit Panchoon pekoniburgerille ja oi boy oi boy, kun olikin sitten niin sairaaaaaaaaaaaaan hyvää. Yks mitä on tehnyt nyt jo tosi pitkän aikaa mieli on siivet. Nuo ihanat mausteiset, rasvaiset unelmat. NAMS. Tilannetta on vielä pahentanut se, että oon joutunut joka päivä haistelemaan työmatkalla näitä herkkuja, koska joku pulju siinä matkan varrella niitä mitä ilmeisimmin tarjoilee. Torstaina sitten rakas aviomieheni vei mut nauttimaan näitä ihanuuksia Tampereen parhaaseen paikkaan eli Siippareihin eli Siipiweikkoihin. Tilasin normisetit ja mätin ne naamaani semmosella tarmolla, että heikompaa olis hirvittänyt. Mulla oli koko päivän ollut aika kummallinen tunne kurkussa ja närästi aika paljon jo mennessä. Tuli kyllä pienesti mieleen, että onkohan tässä nyt mitään järkee, mutta sitten se HIMO oli vaan niin kamala, että ei voinut olla menemättä.

Ai taivas!

Kotona se sitten iski - aivan tajuton närästys. Voi helvetti. Tuntu ja tuntuu ihan siltä, kun olis joku legoukkeli tai joku oksa tuolla rinnassa, jota joku nykii ylöspäin tasaisin väliajoin. Ja närästys on kyllä ihan tuttu, sitä on ollut ennenkin, mutta tää on jotain ihan muuta. Luulin oikeesti välillä, että nyt tulee joku sydänpysähdys tai jotain. Yöllä oli vaikeuksia nukkua, mutta Rennien avulla selvisin jotenkin. Onneks tänään sain sitten lisää Renniee ja myös Samariinia, jotka molemmat auttaa luojan kiitos tosi hyvin. Mutta kyllä harmittaa. Miksi olin niin ahne? Miksi otin mediumina, kun olis voinut ottaa mietona? Miks miks miks. No, turha sitä on enää miettiä. Tehty mikä tehty. Tästä ei voi kun oppia.

My new best friends

Tänään oli pakko päästä vähän hiihtelemään, vaikka pakkasta oli noin 19 astetta. Pieni kevyt noin 6 km lenkki ja ihan yksin sain kyllä hiihdellä, ei ollut kenellekkään muulle tullut ainakaan samaan aikaan sama pakko :) Ihan kivaa oli eikä tullut ees kylmä. Huomenna pitäs ehkä juosta ihan vähän, saa nähä viittinkö lähtee vai jäänkö vaan mökin lämmitykseen.

Hyvää viikonloppua viälä kaikille!

Lepopäiviä

2012-02-02T09:40:00.000+02:00

Tiistaina iski sitten viikon harkittu lepopäivä. Jotenkin alkoi jo maanantaina uimassa olo olla vähän semmonen että vois vähän huilata välillä. Johan siinä oli tullut joka päivä jotain tehtyäkin. Kaikki lajit ottaa aika paljon käsiin ja olkapäihin, niin ihan hyvä niitä lepuutella välillä. Kävin kattomassa tiistaina ihanaa uutta tulokasta ja hyvin huomas, miten alkaa väsyttää, kun ei tee mitään. Silmät vaan ei meinannu millään pysyä auki. Sinnittelin kuitenkin iltaan asti ja sitten joskus kymmenen aikaan oli pakko mennä nukkuun.

Eilen pidin sitten toisen lepopäivän, urheiluvalikoimissa oli hiihto tai juoksu. No, pakkasta oli tietty aika reilusti, mutta eipä se oikeesti ole mikään este ulkoilulle (mun mielestä), kun vaan laittaa vaatetta päälle. Päätin kuitenkin puuhailla kotona jotain tosi reipasta. Jostain syystä (krhm) nyt on semmonen fiilis, että koti täytyy saada kuntoon ja oonkin yllättänyt itteni puuanamasta keittiön kaappeja, järjestelemästä mausteita ja virittelemässä verhoja. On kyllä aika hienoo, kun näkee sen käteensä jäljen siinä hetimmiten ja kämppä on siisti ja puhdas. Voitelin myös mutsin sukset taas kerran, edelliset voiteet olikin jo aikalailla kulunu loppuun. Ilmeisesti olis pitänyt laittaa enemmän kerroksia viimeks. No, nyt korjasin tilanteen ja laitoin kunnon aineet. Siskolla olis nyt semmonen rauta, jolla sais kanssa aika näpäärästi niitä laitettua, tekis mieli päästä sitä jo testaileen! Musta suksien voitelu on kivaa enkä suuremmalti ota itte ressiä siitä lopputuloksesta enkä ikinä raahaa mukanani mitään voiteita - niillä mennään mitä on! Ei ne lenkit nyt niin kauan kestä, etteikö hetkistä vois mennä vähän huonommillakin voiteilla. Eri asia tietty sitten joku Pirkan hiihto.

Sain vihiä myös yhdestä hiihtotapahtumasta, johon oon nyt päättänyt osallistua! Juoksujuttuihin en enää lähde, mutta hiihto onkin sitten eri juttu.. Se on siis Huittisten Harjuhiihto. Soittelin eilen järjestäjille ja kyselin vähän matkavaihtoehdoista ja sieltä luvattiin, että kyllä on kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja kolmesta kilometristä viiteenkymppiin! Eli sinne vaan, ei maksa paljoo ja meidän porukkaa (Team Rahola) on sinne muitakin lähdössä. Toivottavasti siellä sais numerolapun rintaan, vaikka vähän epäilen että ei välttämättä saa. Saa nähdä muuten, mikä takki mahtuu päälle tossa parin viikon päästä! Housut onneks mahtuu suurimmaks osaks vielä ja etenkin noi hiihtohousut on superhyvät.

Reipas hiihtelijä

Tänään pääsee taas uimaan ja mää oon kyllä niin onnellinen, että oon oikeesti nyt innosunut siitä uinnista! Luin eilen Elisabeth Waterstraatin blogia taas ja just kirjotti hyviä hyviä asioita uintiharjottelusta, käykääs lukeen! Haluan niin päästä jo kokeileen sitä EVF:ää ja muuta. Tajusin siinä just kun sitten katoin juutuupista videoo siitä EVF:stä, että mää oon just väärin yrittänyt sitä käsivetoa eli suorana tosta sivusta. WTF, joskus jo osasin sen hyvän otteen, mutta sitten kun tuli taas jotain uutta, niin vanhat jutut unohtui. No, mutta tänään taas uudella ilolla ja onnella.

Ihanaa loppuviikkoa ja viikonloppua kaikille.

Mun alkuraskaus ja urheilu

2012-01-31T12:52:00.000+02:00

Haluan nyt edelleen korostaa sitä, että kirjottelen vain ja ainoastaan oman kokemukseni ja omien tuntemuksien osalta näitä juttuja. En voi millään kirjottaa mitään yleispätevää ohjetta tms. aiheeseen liittyen, koska en ole lääketieteen asiantuntija ja jokainen raskaus ja raskautuja on erilainen.

Meillä, niinkun monella muullakin nykyään (ainakin tuntuu siltä), raskaus ei ollut mitenkään itsestäänselvyys. Jotenkin sitä on aina elänyt semmoisessa kuvitelmassa, johtuen ehkä kaikenlaisesta valistuksesta yms., että jos ei käytä ehkäisyä niin lapsi vaan tulee saman tien. Mulla ainakaan ei ole lähipiirissäkään ole ollut mitään keskustelua siitä, että jos jollain on ollut ongelmia raskautumisessa enkä yhtään ihmettele. Se on jotenkin nin herkkä aihe, että siitä on hankala keskustella edes lähimpien ihmisten kanssa. Yllätys olikin melkoinen, kun ei se mennytkään sitten ihan niin tosta vaan niinkun oli aina kuvitellut.

Jossain vaiheessa aloin pohtia mahdollisia syitä siihen, miksi ei tärppää ja kävin lääkärin kanssa keskustelemassa. Tuli puheeksi myös mun juoksuharrastus ja lääkäri totesi siihen, että ei kannata sitten pitkiä lenkkejä harrastaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna en usko, että pitkien lenkien juoksemisella olisi ollut kuitenkaan sen suurempaa vaikutusta puoleen tai toiseen, mutta noudatin kuitenkin lääkärin ohjeita ja en tehnyt yli 2 tunnin lenkkejä enää ollenkaan. Aihe on kuitenkin niin herkkä, että en usko, että kukaan samassa tilanteessa oleva "uskaltaisi" jättää noudattamatta lääkärin ohjetta, niin paljon se aina kirpaisi, kun ne kuukautiset kuitenkin toiveista huolimatta alkoi kerta toisensa jälkeen.

Kuten jo aikasemmin totesin, oli salamatkustaja kuitenkin yhtenä kauniina päivänä hypännyt kyytiin ja oli mukana jo Pirkan hölkässä, vaikka en sillon vielä tiennyt siitä mitään. En muista oliko edes mitään aavistuksia. Tuskin, koska muuten en olisi varmaan uskaltanut lähteä sinnekään. Onneksi kuitenkin lähdin, koska se oli ihan mahtava juoksu henkisesti ja fyysisesti myöskin meni ihan hyvin ilman suurempia ongelmia. Vähän tän jälkeen sitten totuus selvisi meillekin ja alkoi aivan uusi elämänvaihe.

Alusta lähtien oon ollut siinä mielessä onnekas, että mulla ei ole ollut oikeen mitään oireita tai ei ainakaan niitä perinteisiä. Ei ole oksettanut tai edes väsyttänyt mitenkään älyttömästi missään vaiheessa, enkä ole myöskään kärsinyt mistään harjoittelusupistuksista tai verenvuodosta tai vastaavasta. Olo on ollut hyvin pitkälle aika "normaali" eli samanlainen kuin ennen raskautta. Jo melko aikasessa vaiheessa PÄÄTIN (heh), että raskaus itsessään ei ole sairaus ja että harrastan urheilua kuten ennenkin sikäli mikäli mitään kipuja tai muita pahoja tuntemuksia ei ole. Aika alussa spinningmaratonilla jouduin muistaakseni jättämään leikin kesken reilun tunnin jälkeen, kun alkoi mahassa tuntua outoja tuntemuksia. Koska tää on mun eka raskaus, ei voi tietää, että mikä kuuluu asiaan ja mikä ei. Kaikenlaisia ihme kasvukipuja yms. on tottakai, mutta omasta mielestäni on turha ottaa mitään riskejä, jos ei ole täysin varma. Muuten jatkoin urheilua kuten ennenkin.

Kävin aika alussa lääkärin luona varmistamassa, että siellä tosiaan on joku ja samalla kyselin tarkkaan liikunnoista, että mitä saa tehdä ja mitä ei. Lääkäri vakuutti, että kaikkea saa tehdä mitä ennenkin. Jos harrastaisin taistelulajeja tai ratsastusta, niin niitä ehkä pitäisi vähän vähentää. Muuten oman kunnon mukaan ja tuntemusten mukaan saa tehdä kaikkea. Olen siitä onnellisessa asemassa, että ympärilläni on paljon ihmisiä, jotka huolehtivat musta ja mun hyvinvoinnista ja tiesin, että tulen saamaan aika paljon ohjeita siitä, että nyt pitää urheilu lopettaa kokonan tai vähentää ainakin rajusti. Päätin kuitenkin luottaa enemmän lääkärin ohjeisiin ja jatkoin siis ihan samaan malliin kuin ennenkin.

Jossain parin kuukauden paikkeilla aloin huomata, että sykkeet alkoi olemaan normilenkeillä korkeammat kuin ennen ja hengästyin huomattavasti aikasempaa helpommin. Onneks mulla oli Dr James Clappin kirja "Excercising through your pregnancy", jossa selitettiin, että kaikki tämä on täysin normaalia ja kerrottiinpa myös, että mistä se johtuu (en enää muista..). Suosittelen muuten lämpimästi kaikille myös raskautta suunnitteleville. Päätin sitten, että ookoo, himaan tahtia sen verran, kun tarttee että ei tartte koko ajan ihan puuskuttaa. Ja oikeestaan lokakuun jälkeen en ookkaan enää alle seittemän minuutin kilometrejä juossut. Marraskuun lopussa vedin vielä 2h spinningin, mutta sen jälkeen en oo tainnut spinningissä käydä. Jotenkin se ottaa ikävästi häntäluuhun tai jotain muuta vastaavaa.

Vaikeinta aika alkuvaiheessa oli erottaa se todellinen väsymys siitä normaalista laiskuudesta, joka muakin usein vaivaa. Muutaman kerran oli pakko jäädä vaan sohvalle nukkumaan jumppien sijaan, kun ei pysynyt silmät auki ja väsytti niin hemmetisti. Jotenkin oon kuitenkin aika armoton ittelleni ja myös lähipiirilleni, että en kovin helposti anna periksi laiskuudelle tai väsymykselle tai edes mikään pieni nuha tms. ei ole mun mielestä hyvä syy jättää urheilua väliin. Muutenkin jotenkin ärsyttää, jos joku sanoo, että sun TÄYTYY nyt sitä tai tätä jättää tekemättä raskauden takia, vaikka mitään lääketieteellisiä perusteita ei oikeesti ole. Niinpä jatkoin jumppailua ja urheilua edelleen noin viitenä päivänä viikossa ainakin. Tosiaan kaikkinensa ihan muutamaan kertaan jäi ne kerrat, kun en väsymyksen tai uupumuksen takia lähtenyt liikkumaan.

Alussa tuli myös aika kova muutos ruokahaluun, kun oli ihan pakko saada vähintään kahden tunnin välein jotain syötävää tai tuli aikas paha olo. Niinpä parin tunnin jumppasessiot jäi kyllä aika alussa pois, kun aina jo 45 min pumpin jälkeen tuli niin älytön nälkä, että maha huusi niin kovaa, että varmaan takariviin asti kuului. Nyttemmin tää on vähän tasaantunut ja enää ei tuu sitä kamalaa yhtäkkistä kovaa nälkää, vaan nälkä on tasasesti koko ajan :D

Että tämmöstä alkuvaiheessa, kiva muuten pistää ittellekkin muistiin näitä juttuja. Ja alkuvaihe siis päättyi jossain vuoden vaihteen aikaan.

Aika viikko

2012-01-30T09:44:00.000+02:00

Viime viikolla taas tuli jonkin verran urheiltua. Kävin kolme kertaa uimassa, kaks kertaa oma uimakoulu, jossa opittiin nyt mm. rintauinnin käännös, mikä on aika mielenkiintonen ja kerran kummitytön uimakolun aikaan itte pulikoin noin puoli tuntia. Uin ihan liian kovaa omasta mielestäni, ei oo oikein hyvä jos koko ajan on ihan hengästynyt, vaan haluaisin uida sillee kevyesti ja rennosti :) oli tosi vähän porukkaa uimassa muuten perjantaina iltapäivällä, sain aika paljon uida yksinkin. Täytyy muista sanoo ens kerralla siä uikussa, että haluan oppia nimenomaan sitä ns. matkauintia ja kehittyä sillee, että jaksaisin uida pitkään.

Yhtenä päivänä kävin juoksemassa kevyen lenkin ja kahtena päivänä hiihtelin kanssa suht. kevyesti. Tosin sunnuntain hiihtolenkillä pitkästä pitkästä aikaa (vihdoinkin) hiihdin kovempaa kuin juoksen! aika yllättävää, koska ei tuntunut eikä sykkeittenkään puolesta ollut mitenkään "kova" lenkki. Ehkä oli sitten juuri laittamani voiteet kohdillaan tms. Sunnuntaina sitten hiihdon jälkeen kävin myös pumpissa pitkästä aikaa ja kivaa oli sekin. Nyt jos täytyis valita, että kumpaa tekisin mielummin, uintia vai hiihtoa, niin kyllä se siihen hiihtoon tällä hetkellä kallistuu. Se on jotenkin kevyempää, vaikka onkin kokonaisvaltaisempaa liikkumista ja tuntuu, että pääsee eteenpäin toisin kuin juoksussa. Lisäksi hiihdossa ei yläkroppa jäädy, kun kädetkin tekee töitä, kun juoksussa mulla välillä meinaa hartiat yms. vähän jäätyillä.

Että semmonen urheiluviikko. Eipä sitä sitten paljon muuta tullukkaan tehtyä.

Hyvää uutta viikkoo kaikille!

Salat julki

2012-01-25T09:57:00.000+02:00

Mun bloggaaminen on ollut vähän hankalaa viime aikoina sattuneesta syystä. On ollut hankala kirjottaa ylipäänsä mitään järkevää, kun en oo halunnut tai voinut kirjottaa siitä yhdestä ja ainoosta asiasta, joka on ollut mun mielessä viimeset kohta viis kuukautta aamulla aina ensimmäisenä kun herään ja illalla viimesenä ennenkun nukahdan, usein siinä välissä ja unissakin jonkin verran. Ja kuitenkin se on kaikki ollut ihan musta itsestä kiinni, että en oo halunnut tai saattanut tai jostain syystä oon vaan kokenut sen niin vaikeaksi kirjottaa tästä tärkeästä aiheesta. En tiädä johtuuko se sitten siitä, että kirjotan ihan omalla naamallani ja nimelläni ja koen jotenkin semmosta turvattomuuden tunnetta. Ajattelenko kuitenkin alitajuisesti niin, että jos nyt paljastan tän, niin joku saattaa mua jollain tapaa henkisesti tai fyysisesti vahingoittaa sen takia. Aika älytön ajatus, mutta tää maailma on mun mielestä ihan älytön (luin eilen loppuun Natscha Kampuschin kirjan). Ei oo siis ollenkaan helppoa olla mitenkään erityisen avoin julkisesti.

Nyt kuitenkin oon päättänyt, että asiaan tulee muutos. En aio tätä aihetta mitenkään sen enempää velloa mun blogissa tai muuttaa mun blogia radikaalisti suuntaan tai toiseen sisällön kannalta, mutta toisaalta tuntuu helpottavalta, että ei tartte sitä erityisesti mitenkään salaillakkaan, varsinkin kun se tulee vaikuttamaan mun elämään mitä suuremmissa määrin tulevaisuudessa. Sen enempää löpinöimättä nostetaan kissa pöydälle - olen raskaana ja lapsen olisi tarkoitus syntyä kesäkuun puolella.

No, miten tää nyt sitten on vaikuttanut mun urheiluun, kaikkia varmaan kiinnostaa! Juoksuun sen verran, että lenkit on lyhentyneet ja hidastuneet huomattavasti( <7 min/km => 8.15 min/km) . Hengästyn aiempaa helpommin ja ei tee mieli juosta kovinkaan lujaa. Lisäksi vessahätä tulee tosi usein ja semmoisena pakottavana, niin että se vähän vaikuttaa reittien valintaan etenkin näin talvella. Pitkiä lenkkejä en oo kyllä tehnyt yhtään jo siitäkin syystä, että ei oikeestaan yhtään kiinnosta! Voisin kuvitella, että pystyisin juokseen esim. 20 kilsaa kyllä, mutta ei huvita. En koe siinä mitään järkeä. Joo ja tiedän että se joku nainen juoksi maratonin viimesillään joo joo joo. Kaikki saa tehdä niinkun itte haluaa ja musta tää mun tyyli tuntuu hyvältä eli teen sen minkä jaksan ja mikä tärkeintä - MIKÄ HUVITTAA.

Pahoinvointia tai mitään semmosta ei ole ollut koko aikana yhtään ja siitä olen kiitollinen. Ei myöskään mitään muita ikäviä tai kivuliaita tuntemuksia, jotka olis vaikuttanut mun urheiluun tai elämään muuten, oikeestaan on ollut aika normaali olo. Oon käynyt lähes yhtä säännöllisesti kuin ennenkin lenkillä ja jumpassa ja nyt tammikuussahan aloitin sen uintitekniikkakurssin ja no problem. Uinti on kyllä aika rankkaa ja sen huomaa, että siinä on vielä paljon paljon kehittymisen varaa, että pystyisi uimaan vaikka edes sen kilometrin putkeen, saati alle puoleen tuntiin (Ninni, mää niin ihailen sua! :) ) Pumpissa on samat painot käytössä ollu kun ennenkin, hauiksiin jopa jossain vaiheessa lisäsin vähän. Ja se hiihto on kyllä erittäin ihanaa ja mahtavaa! Vauhti on siinäkin hidastunut, mutta se tuntuu niin toisarvoiselta asialta tässä vaiheessa.

Juoksutapahtumissa en oo käynyt Pirkan hölkän jälkeen (jossa muuten salamatkustaja oli jo kyydissä) ja taas siitä syystä, että ei huvita, ei kiinnosta. Tämän hetkisellä urheilulla saan aivan mahtavan pohjakunnon ens kesään/syksyyn ja siitä on sitten taas hyvä jatkaa reenaamista, jos on semmonen fiilis. Oikeestaan aika vapauttavaa, kun ei TARTTE osallistua mihinkään ja jatkuvasti yrittää enemmän ja paremmin. Ei tietty ennenkään ollut muuten kuin oman itteni kautta pakko. Välillä toki kaiholla lukee jotain kisaraportteja jostain kivoista kisoista, mutta päällimmäisenä on ajatus, että kyllä mää vielä kerkeen.

Että semmonen Jytky tällä kertaa. Ihanaa loppuviikkoa kaikille.

Ärrin purrin

2012-01-23T09:45:00.000+02:00

Voi perskuta mikä ihme viikonloppu on takan. Perjantaina en jaksanut olla töissä kun kolmeen ja lähdin sitten katsomaan ihanaista pientä tyttöstä. Jo aamusta tai yöstä oikeestaan oli semmonen ihmeellinen jomotus oikeella ohimolla ja se jatkui koko päivän. Lääkkeet ei jostain syystä auttaneet yhtään, mutta ajattelin että kai se menee ohi.

Perjantaina illalla olin ihan superväsynyt ja muutenkin se päänsärky rassas hermoja ja aivoja ja nukahtaminen oli miltei mahdotonta. Lauantaina sama jatkui, paitsi hiihtolenkin ajan oli ihan hyvä fiilis. Hiihdeltiin äiten ja Jannen kanssa reilu tunti, vuoden pisin lenkki yli 8 kilsaa, ja oli kyllä tosi ihana ulkoilla välillä valoisaan aikaan taas. Illalla käytiin sukuloimassa, mutta taas karsea jyskytys kallossa ja korvasärky sekä ohimosärky oli suorastaan lamauttavan karseet. En ihmettele, jos lapset itkee, kun on korvatulehdus, ihan älyttömän kamala se kipu on kyllä.

Sunnuntaina aamulla heräsin taas särkyyn ja päätin lähteä lääkäriin. No, tunsin oloni heti ihan tyhmäks, kun ei ollut korvatulehdusta tai mitään näkyvää vammaa. Lisää vaan lääkettä ja vahvempaa ja jos ei mee ohi niin tuu sitten uudestaan... Just joo. Sunnuntai meni ihan koomassa, henkinen ja fyysinen väsymys oli sitä luokkaa, illalla siskon kanssa tunnin hiihtelyt kyllä piristi sen aikaa mitä se kesti. Kaaduin sitten kuitenkin ladulla, tosin onneks paikaltaan ja perseelleen. Ärsytti silti, kun oli hanskakin sitten ihan märkä. Määkun en voi hiihtäessäkään, kuten en juostessakaan, käyttää paksuja hanskoja, kun kädet hikoo niin sairaasti.

Myöhemmin illalla jaksoin vielä kattoo vaalituloksia ja pikkusenko sitä Väyrystä harmitti, mutta ymmärtäähän sen. Urpilainen oli sitä mieltä, että Lipponen ei 70-vuotiaana ole liian vanha presidentiksi tai pienten lasten isäksi, mutta mun mielestä on. Hauska nähän miten käy toisella kierroksella, tällä kertaa äänestän kyllä ennakkoon Rismassa.

Sain muuten eilen illalla sen viimesenkin Potterin luettua, oli kyllä hyvä loppu siinä kirjassa. Vähän jännitti etukäteen, että pystyyko se JK pitään jännitystä yllä loppuun asti, mutta hyvin se meni :) Kiva oli, että ei ollut mitään hajua miten se tulee päättymään.

Hei hyvää uutta viikkoa teille ihmiset, ne joilla on tipaton ja/tai herkuton tammikuu on aika vähän enää jäljellä. Mää näin viime yönä unta, että söin salaa lakua, vaikka periaatteessahan mun herkuton kosahti siihen Tukholman matkaan, kun söin Burger Kingissä ja Hard Rock Cafessa kaiken maailman herkkuja. Muuten oon kuittenkin ollut tiukkana eli sen reissun lisäksi ei oo tullut mitään mähkittyä. Siipiä tekis mieli ja salmiakkia, mutta kohtahan tää kuukausi jo loppuukin.

Jebu je.

Hiihdon filosofiaa

2012-01-19T08:55:00.000+02:00

Eilen oli kiva päivä. Töitten jälkeen pikkusen väsyneenä poikkesin mutsin luona kysymässä hiihtoseuraa ja tulihan sitä seuraa. Äite ei ollut tänä vuonna vielä hiihtänyt ollenkaan ja mulla melkein sama tilanne, kun viikko sitten kävin sen tunnin fiilistelemässä. Tällä kertaa päästiin tai jouduttin kävelemään ladulle, kun ei ollut autoa käytössä, jolla olisi voinut ajaa ladun alkuun. Onneksi meiltä ei oo kovin pitkä matka ladun alkupäähän, vain noin 2 kilsaa, jos sitäkään. Kyllä siinä silti meinasi hiki pukata niskaan, kun hiihtotamineissa lyllersin tai siis taivalsin tai taivallettiin kohtoi Tesomajärveä. Tosi ihana ilma kyllä oli, ei tuulta ja pakkastakin se mukava 5 astetta maksimissaan.

Ladun alku oli ainakin vielä tässä vaiheessa vähän syvemmällä Tesomajärven kävelyreitillä, kun viime vuonna, mutta hyvin pian saimme kiinnitellä suksimet jalkoihimme ja päästiin matkaan. Oli voidellut mutsin sukset edellisenä viikonloppuna ja aika hyvin ennakoin kelin, kun laitoin sitä -2...-8 asteen pitovoidetta pohjaan parikin kerrosta, oli meinaan just passeli! Aluksi sukset ei tietenkään meinannut pitää ensinkään, mutta muutaman hetken jälkeen ne ilmeisesti alkoi toimia, kun ainakin napina loppui :D Hiihdeltiin siinä menemään ja hyvältähän se tuntui ja hienot oli kuulkaas ihmiset maisemat. Paikkapaikoin niin täynnä lunta puut ja muut, että tuli ihan Lappi-fiilis!

Siinä rauhassa hiihdellessämme muistin taas sen saman ajatuksen, joka viime vuonna hiihdosta syntyi: hiihto on rentouttavaa! Toisin kuin juoksu edelleen, hiihto on mukavaa, koska siinä mulla ei ole mitään tavoitteita, ei mitään käsitystä mistään aiemmista vauhdeista tai mitään mielenkiintoa verrata itteeni muihin tai edes omiin aikaisempiin juttuihin. Hiihdossa voi vaan mennä ja liitää ja nauttia ja kattoo maisemia ja vaikka mitä. Ja koska se on niin kevyttä, jaksaisin tehdä sitä vaikka kuinka kauan. Keskisyke tais eilen olla 100, mikä on todella hyvä :) Eilen hiihdettiin yhteensä noin 6,5 kilsaa ja aikaa meni 1h 15min vessataukoineen (onneks ei ollut paljoo pakkasta, krhm). Sen lisäksi kävelyt ladun alkuun ja kotiin niin parin tunnin ulkoilusettihän siitä tuli. Miten mahtavaa!

Kotona väsäilin innoissani jauhelihakeittoa, joka epäonnistui törkeästi koska mulla oli sika-nauta jauhelihaa, jota oli ostettu vahingossa ja joka oli menossa vanhaksi eli oli pakko käyttää ja sen lisäksi jotain ihme isoja keittojuureksia, jotka oli ihan kamalan isoja ja ihmeellisiä. Ähh.. No, hyvältä se silti maistui, kun oli lounaalla viimeksi töissä syönyt, mutta vähän harmitti silti. Olis pitänyt tehdä siitä jotain makaronilaatikkoo tai jotain, mutta en osannut enää muuttaa mieltäni lennossa.

Tänään on taas uikku, kivaa, mitähän opitaan tällä kertaa! Viimeks hoksasin sen rintavedon systeemin ja yritin opetella pitämään niskaa rentona vaparia uidessa. Ehkä tällä kertaa sitten taas jotain uutta. oon muuten nyt taas innostunut lukemisesta vaihteeksi ja oon uuden vuoden jälkeen kahlannut läpi noin 2,5 harry potteria ja aloittanut Natascha Kampuctshin (hitto miten vaikee nimi) kirjan bussimatkoilla. Potterit on niin isoja, että en jaksa enää bussissa niitä raahata. Niistäkin on nyt viimenen jo menossa, hurjaa, jännä nähä mitä se JK on keksinyt siihen lopppuun, älkää vaan kertoko! Mulla on muuten yksi ylimääräinen Natscha Kamputschin kirja 3096 days siis englanninkielinen, jos joku haluaa. Postinmaksun hinnalla saa tai saa tulla noutamaan.

Jepu jee, mahtiviikkoa kaikille!

Uimakoulu osa 3

2012-01-17T09:19:00.000+02:00

Jepu jee, eilen taas suunnattiin uikkuun ja tunnen jo oloni ihan prooksi siellä, kun osaa niin hienosti toimia ja mulla on oma Ryjhmä, mihin meen :) Meitä oli siellä aluksi se 8, mutta nyt määrä on vakiintunut viiteen. Ja kaikki ovat naisia ja varmaan suurin piirtein mun ikäisiä eli nuorehkoja työttsiä, krhm. Oon huomannut, että aika erilaisista lähtökohdista ihmiset on siellä kurssilla. Mulle oli alusta asti selvää, että tekniikkakurssi tarkoitta sitä, että osaat jo uida ehkä kroolia tai sammakkoa, mutta kurssin jälkeen uit oikeasti vapaauintia ja rintaa. Muutama muu kurssilla on kuitenkin ilmeisesti tullut ihan alkeista opettelemaan uintia ja se on kyllä mun mielestä ihan ok. Meitä on niin vähän, että opettaja ehtii kyllä ottaa kaikki huomioon ja me inasen edistyneemmätkin saadaan uida ja testailla uusia opittuja juttuja. Outoa ehkä on se, että joka kerta on ollut eri ohjaaja. Ei siinä mitään, kaikki on olleet hyviä, mutta sittenhän niillä on pakko olla joku vakiagenda, että seuraava tietää mitä edellisen kanssa on tehty? Omalta kohdaltani uskallan jo nyt sanoa, että ehdottomasti kannatti mennä kurssille ja oon kyllä oppinut jo aika lailla kaikennköistä. Vielä kun sais ne kaikki käytäntöön, niin hyvä olis! Vielä on yli puolet kerroista jäljellä, en malta odottaa mitä kaikkee me siellä vielä opitaankin.

Muuten viime viikko meni liikunnan puolesta aika tehokkaasti, tiistaina hiihto, keskiviikkona lepo, torstaina uinti, perjantaina lepo, lauantaina ja sunnuntaina juoksu. Kiva, että ehdin sitten kuitenkin myös juokseen vaikka vähän jo näytti siltä, että en tuu ehtiin. Tällä viikolla haluaisin keretä hiihtämään vaikka kaks kertaa, toivottavasti se myös toteutuu. Viime vuonna olin kyllä niin superaktiivinen sen suhteen, kun oil se Pirkka edessä, tänä vuonna on vähän jäänyt, vaikka eipä noita lumiakaan nyt niin paljon oo edes ollut.

Yks tärkee homma ratkee mulle ens viikolla ja oon päättänyt sen vihdoin täällä julkistaa, joten enää viikko teillä jännittämistä, että mitäs mää nyt oon keksinytkään :) pakko vähän lisätä tätä jännitysmomenttia, ettei kaikki (jos niitä edes enää on) lukijat lähde muille maille, kun jutut on menny niin tylsäks.

Seuraavaan kertaa moro!

Hey ho, let's go!

2012-01-10T20:45:00.000+02:00

Jaahas jaahas. Nyt on viikonloppu reissattu ja hauskaa oli, mutta levättyä ei kyllä juuri tullut. Suuren shoppailureissun anti oli kohdallani aika köyhä, vain yks 3 e huivi ja kahdet Puman alushousut ja that's it. No, onneks Janne löysi vähän enemmän ostettavaa, niin pysy balanssi tässäkin hommassa. Käytiin myös Djurgårdenin jääkiekkopelissä ja se oli aikamoista menoa ja meninkiä! Todella hyvä tunnelma ja huutoa riitti koko pelin ajan. Siistiä! Mentiin siis Norwegianilla lentämällä ja oli aika hauska, kun lento kesti vaan 35 min Turusta Tukholmaan ja sama toiseen suuntaan. Suosittelen.

Maanantaina sitten tosi epävirkeenä töihin ja illalla uimakoulu jee! Oli tosi mielenkiintoista ja kyllä se puoli tuntia hujahti ihan siivillä. Opittiin vähän jotain vaparin tekniikoita ja kuulemma torstaina jatketaan taas. Kivaa kivaa kivaa. Jäätiin vielä sinne keskenään uimaan puoleks tunniks ja ihmettelin vähän, kun kukaan muu kuin me ei jäänyt? Höh. Olipa aika paljon muuten porukkaa siellä hallissa, mutta hyvin saatiin uitua se mitä uitiin.

Tänään oli hieno päivä, koska päästiin avaamaan hiihtokausi! Lamminpäästä lähdettiin ja sinne vesitornille mentiin. Muutaman varustesäädön kanssa yhteensä 1 h ja 6 km :) No, pienestä se viimekskin alkoi ja kohta vedän heittämällä sinne Julkujärvelle ja takas. Jalat oli ihan muusia ja makaroonia kaupassa heti hiihdon jälkeen, kummallista! Olisko sitten uinti+hiihto, joita kumpaakaan en oo pitkään aikaan tehnyt yhdessä saanut tän aikaan, en tiiä. Kummallista todella. Sykkeet oli aika hyvin kohdillaan, keskisyke noin 110 :) Aikamoista lipsumista oli aluks vaikka aika huolellisesti yritin voidella suksia maanantai-iltana.

Että tämmöset tällä kertaa, saas nähä jaksanko tänään valvoa edes puoli kymmeneen, kun tuntuu että koko kroppa on ihan tööööööööööööt.

Vuosi 2012 hyvään vauhtiin

2012-01-04T10:00:00.000+02:00

1530. Se on se kilometrimäärä, jonka ainakin juoksin viime vuonna. Aikaa tähän juoksuun meni noin 185 tuntia. Eli keskimäärin juoksin 10,34 km noin 7:12 min/km vauhtia. Aika loistavaa, pääsin kuin pääsinkin tavotteeseeni huolimatta viime alkuvuoden ja loppuvúoden vähäsisestä kilometrimäärästä. Olen iloinen, en muista että olisin aiemmin tähän päässyt kaikenlaisten ongelmien ja loukkaantumisten takia. Joulukuun viimeisen lenkin heitin lauantaina aamupäivällä 31.12. ja voi pojat miten piiiiiiiiiiiiitkästä aikaa lenkki tuntui oikeen erityisen hyvältä! Ihana ilma, pieni pakkanen ja auriinko paistoi. Muutenkin hyvä fiilis, hyvä seura, hyvä reitti ja hyvä maasto, kaikki napsahti kerrankin taas kohdilleen :) Harmikseni vaan unohdin laittaa mittarin takaisin päälle vessareissun jälkeen, mutta suurinpiirtein kympin verran me kipiteltiin.

Uunna vuunna oltiin mun siskolla kuten oli aikomus ja siellä ilta sujui rauhallisesti aika pitkälti lasten ehdoilla ja hyvä niin. Valettiin jopa tinat ja tulkittiin niiden ennustuksia tietysti itselle parhain päin. Yömmällä me naiset pelattiin alphabettiä ja miehet katsoi telkusta jääkiekkoa :) Raketteja oli pakko käydä puolen yön aikaan pihalla ihmettelemässä, oli se melkoista rytkettä.

Sunnuntaina sitten alkoi tipaton ja herkuton tammikuu ja ainakaan vielä tähän neljänteen päivään mennessä ei ole ollut kovin tiukkaa. Sunnuntaina kävin jopa elokuvissa kattomassa New Years Eve laffan, joka oli muuten ihan ok, eikä sielläkään tehnyt mieli mitään sen kummemmin. Outo homma, mutta hyvä niin. Perjantaina käytiin muuten kattoon se uus Sherlock Holmes ja se oli tosi hyvä! Suosittelen varsinkin jos tykkäsit ekasta, niin tykkäät kyllä tästäkin. Vauhtia riitti. Ainoa hämäävä hahmo oli se alkuperäisen Stig Larssen filmatisoinnin näispäähenkilö, joka vaan suurimmaksi osaksi muikisteli menemään. Se uusin versio olis kyllä kans pakko käydä kattomassa. Perjantaina käytiin myös siivillä tottakai, kun herkuton oli edessä. ikävä kyllä ne Speakeasyn siivet ei oikeen iske ja maistu, Nytkin soosia oli ihan liian vähän ja kanat vaan oli siinä päällä eikä ollenkaan siinä soosissa. Mälsää.

Perjantaina otetaan pieni irtiotto arjesta ja lähdetään sinne Tukholmaan lentäen Turusta tälläkertaa. Ihan kiva päästä vähän tuulettumaan, kun ei tässä näitä lomia ole pahemmin ollut.

Oikeen hyvää ja ihanaa uutta vuotta kaikille!

Ps. Uuden vuoden lupaukseni on se, että en enää lisää suolaa valmiiseen ruokaan :) Tiukkaa tekee, mutta edelleen ollaan ruodussa!

My My My

2011-12-30T09:59:00.000+02:00

Juoksut tuli juostua ja olipahan mukavaa, kun ei ollut sitä loskaa tai sohjoa, jota joskus vähän aikaa sitten vielä oli tiet täynnänsä. Toisaalta sääli, että lunta ei oo yhtään, musta olis ihan kiva päästä jo hiihtämään. Sääliksi käy myös niitä, jotka meinaa koko pirkan hiihdon (90km) lähteä hiihtämään, koska pohjia on aika hankala nyt rakennella. Jotain paikkoja ihmiset on löytäneet, missä pääsee hiihtämään, mutta kuten tän päivän aamulehdessä oli niin se Nokian Koukkujärvenkin latu on jo nyt taas aika kehnossa kunnossa. Harmi harmi harmi, mutta ei sille mitään mahda.

En muistanut viimeks hehkutella mun ihanista joululahjoista ollenkaan. Toiveissa oli päästä pitsalle Napoliin ja se toteutui jo hienosti enen joulua. Toisena toiveena oli Michael Monroen elämänkerta ja sen sain myös. Se on muuten aika mielenkiintoinen kirja, melkoista vaihtua siihen normaaliin "sex n drugs and rock n roll" meininkiin, vaikka toki humehia ja rokkia kirjassa onkin aika paljon. Ei kuitenkaan väsyttävissä määrin niinkun esimerkiksi siitä Mötley Crüen Dirtissä tai niiden poikien omissa elämänkerroissa. Ja seksiä ei Michaelin kirjassa oo ollenkaan, se on aika pitkälle saman naisen kanssa nyt ollut sieltä alusta tohon 90-luvun puoliväliin asti, mihin mää oon kerennyt lukemaan. Ainoa huono puoli on se, että kirja on tosi isokokoinen ja vielä kovakantinen, niin sitä on tosi hankala lukea esim. sängyssä tai bussissa. Tilasin Englannista tutusta Book Depositorystä pari kirjaa jouluksi kanssa, mutta ne ei ole vieläkään tullu! Laitoin sinne jo mailia ja kehottivat odottamaan vielä ens viikkoon ja sit jos ei tuu niin ryhdytään johonkin toimiin. Ärsyttää vähän, koska toinen kirja olis ollut Jannen yks joululahja ja toinen ittelle Natasha Kampuschin kertomus siitä, miten hän oli 3096 päivää vankina (hence kirjan nimi 3096 days). Tykkään elämänkerroista ja varsinkin omaelämänkerroista, eli niistä ittekirjotetuista. Aihe on ehkä vähän KÄÄK, mutta se voi olla mielenkiintoinen kyllä. Näiden lisäksi on työkaverilta lainassa 4 viimeisintä Harry Potteria ja yhdeltä ystävältä muovikassillinen dekkareita, mutta nyt on vähän lukutahti hidastunut. Ei jaksa oikeen illallakaan lukee enää niin kamalasti. No, kyllä se taas kohta siitä lähtee varmaan.

Lisäksi sain huiput korvikset, jotka oli yllärit ja tosi hienot ja sit vielä sen Uncharted kolmosen, jota tosiaankin oon nyt tahkonnut. Saatin myös yhdessä 1 000 palan palapeli, jonka myös jo kasasin:) Ei ihme, jos töissä väsyttää, kun pitää valvoa yhteen palapeliä tehdessä. Ai miten niin koukuttuva luonteenlaatu... KRHM.

Meidän naapurustossa sattui kamalia joulun aikaan ja se laittoi kyllä itsen miettimään tätä elämää ja sitä kuinka häilyvää kaikki onkaan. Sen vaan sanon teille, että arvostakaa elämää ja eläkää elämänne ja eletään elämämme tässä ja nyt! Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu ja kaikkia asioita ei voi eikä kannata lykätä sitku sitku SITKU! Voi olla, että sitä sitkua ei ikinä tule. Eli jos olette haaveilleet jostain matkasta tai työpaikan vaihtamisesta tai mistä vaan, niin TOTEUTTAKAA ne haaveet vaikka millä lainarahalla älkääkä enää jahkailko ja säästäkö. Mun mielestä se on ainakin ihan hyväksyttävä vaihtoehto, miks se säästäminen olis jotenkin parempi? No, ehkä mitään pikavippejä en kehota ottamaan, mutta kuitenkin, you know what I mean. Vähän tätä jo omassakin elämässä toteutin tai toteutettiin, mutta siitä lisää joskus toiste.

Ja vähän kevyempää aihetta loppuun: olen aikeissa hankkia uuden puhelimen. Olisi tarkoitus päivittää itsensä kosketusnäyttö/nettipuhelinten maailmaan. Onko kellään mitään suosituksia siitä, mikä puhelin merkki tai jopa malli olisi kaikista huipuin ja paras? Kannattaako kytkykauppa? What say you? Tätäkin olen lykännyt jostain ihme periaatesyystä, mutta nyt siihen tuli stoppi :)

Kaikille aivan ihanaa viikonloppua ja uuttavuotta ja kaikkea parasta mahdollista vuodelle 2012!

Ps. Oliko muita tipattoman ja herkuttoman tammikuun kansalaisia? Oh jee, sunnuntaina se taas alkaa!

Urpo laskit väärin, joulu meni jo!

2011-12-28T08:47:00.000+02:00

Ennoo jaksanut paljon istua koneella nyt viime viikkon ja en oo myöskään urheillut tippakaan. Mitäs mää sitten oon tehnyt? No, jouluhan tossa oli ja meni. Perjantaina pörrättiin siskon kanssa sukulaisilla ja tutuilla kylässä ja pakettikassien kanssa heiluttiin. Jotenkin se pukki oli mennyt sekasin ja jättänyt niitä kasseja ihan mihin sattuu! Onneksi kaikki löysivät omistajansa :) Ihana oli visiteerata mummulla ja vaarilla (90+ vee), jotka siellä vielä hyvävoimaisena keittelivät glögit ja vaihdettiin kuulumisia. Muutenkin oli aika joulumieli sitten illalla kun lopulta pääsi kotiin. Aatto meni mukavasti mutsilla ja sitten miehen vanhemmilla, testasin paljun, mutta vesi oli niin kuumaa, että mulla tuli jo tukala olo hetken jälkeen ja siirryin kylmän suihkun puolelle.

Jolupäivänä en jaksanut tehdä mitään enkä tehnytkään muutakun söin ja luin kirjaa ja pelasin pleikkarilla. Sain joululahjaks uuden pelin (Uncharted 3), jota oon nyt tahkonnut innoissani. Harmi vaan, kun tietää, että se voi loppua koska vaan. Oon myös tehnyt palapeliä, joka kanssa saatiin lahjaksi. Kumma miten siihenkin voi jäädä koukkuun, mahtavaa puuhaa se! Tapanina ei muutaku vierailua ja hengailua ja rentoilua ja töihin menemisen ajattelemisen välttämistä. Mutta ei sille mitään mahtanut, pakko oli tulla töiihin vaan eilen ja oli kyllä aika raskas päivä. Toivotaan, että tää on jo helpompi taasen. Eilen oli pakko käydä pumpissa, kun edellisestä jumpasta ja urheilusta oli viikko! Hyvin meni, vaikka painot tuntu aika raskailta. Onneks ne saa itte päättää, niin voi tehdä just niin raskailla tai kevyillä painoilla ku itte haluaa :) Tänään olis tarkotus mennä juokseen, toivottavasti tuuli vähän laantuu niin ei tartte laittaa kiviä taskuihin, HAH HAH.

Hyvää uutta viikkoa kaikille.

Sekalaista asiaa

2011-12-22T10:20:00.000+02:00

Jepu jee, mun joulun siivoukset on nyt pääasiassa tehty eli kuurasin ja puunasin saunan+pesuhuoneen ja vessan oikeen kunnolla. Se on mun jokajouluinen kohokohta ja se on aina pakko tehdä. Muuten en tunne mitään pakottavaa tarvetta siivota esimerkiks keittiön kaappeja tai edes omaa puoltani vaatehuoneesta, joten niitä ei tartte kenekään tulla ihailemaan. Olen niin mainoksen orja, että olisin halunnut sitä ihmevaahtoa, jota ne vain suihkauttaa siihen pinnalle ja sitten huuhtelee pois, mutta koska sitä ei ollut lähimmässä kaupassani tarjolla, tyydyin normi juuriharjaan ja muihin aineisiin. jouluruokaakin pääsin jo maistamaan Coyoten joulupöydässä, ei mitään ihmeellistä, mutta kyllä siitä nyt se joulufiilis ehkä välittyi. Onneksi aattona on tiedossa mutsin ja anopinkin herrkupöydät ja itte ei tartte laittaa tikkua ristiin. Ehkä puuron laitan uuniin aamulla, kun oon siitä jo pitkään haaveillut. Mitään sekametelisoppaa en ala tänä vuonna väkästämän. Menköön voilla, kanellilla ja maidolla. Ni.

Piti muuten antaa positiivista palautetta vielä täältä blogin kautta, kun joku aika sitten menin kylään ystävälleni ja halusin vielä hänelle joulukukan tulijaisiksi. Ystävä asuu Pirkkalassa ja muistelin, että siinä matkalla on joku iso kukkakauppa, poikkeampa siihen. No, kello oli noin 17.57 kun kaarsin Kukkarin pihaan ja toivoin sormet ristissä, että ovet olisi vielä auki, ettei tartte huoltikselta hakea mitään euron hyasinttiä. Kukkarin ovet oli kuin olikin auki ja ystävällinen myyjätär sanoi, että "olisit soittanut, kyllä me odotetaan täällä kaikkia". Hän olisi jopa esitellyt upean joulukukkapuolen, mutta koska joulun alla kuuluu aina olla kiire ja niin mullakin nyt oli, niin en ehtinyt jäädä niitä ihastelemaan. Nyt harmittaa, kun ei ole AIKAA käydä sieltä hakemassa mummulaan ja isälle joulukukkia, vaan täytynee tyytyä Plantageeeeenin tarjontaaan ja toivoa, että siellä on jotain.

Nyt tuli myöskin muuten joulutauko urheiluun, varmaan ainakin ens viikon tiistaihin saakka. Jos jaksaisin, niin maanantaina olis parin tunnin spinning. Enpä tiiä, saas ny kattoo. Kiva, jos jotain jaksan tehdä, mutta en ota tressiä jos en jaksa.

Aivan ihanaa ja rauhallista ja herkkää joulunaikaa kaikille!

Ei mennyt niinku elokuvissa

2011-12-19T10:58:00.000+02:00

Jaa joo en mää sitten käynykkään kun kahdella juoksulenkillä, mutta kolmessa pumpissa kuitenkin, että jotain sentään. Ei voi syyttää mitään kelejä tai mitään, en vaan käynyt. Eilen oli tosi hyvä lenkki aamupäivällä, lähdin iloisesti valoisaan aikaan ja oli kyllä aikas märkäää. Jotenkin mua se ei haittaa, kun mun jalat kuumenee niin sikana, että vaikka sukka ja kenkä olis läpimärkä, niin en alun shkoni jälkeen sitä enää tunne. Pakko myöntää yks juttu, kun oon aina sanonu, että ikinä ei oo ollu liukasta. No, eilen oli. Vanhan Nokiantien vierustan kävelytie oli peilijäässä ja märkä ja aika perseestä. Koukkasin sitten sinne ala-Villilään (?) ja siitä vielä sinne rannassa menevälle kävelytielle ja se olikin täysin oikea ratkasu! Siellä oli vain alussa vähän lunta, mutta muuten ei yhtään lunta, sohjoa tai jäätä. Mutaa oli välillä ja lenkkarit sai huutia, mutta ei se kyllä haitannut. olipa ihana juosta siellä ns. luonnon helmassa ja ihmettelin, että miks en useemmin juokse siellä? No, siellä ei oo valoja ja en yleensä pääse kuin pimeellä juokseen, että ehkä siks. Kesällä sitten, höm höm joo niin varmaan :) Illalla pähkäilin vielä, että meenkö pumppiin enkö mee meenkö ja lähdin sitten. Taas autolla (!!) ja kivaa oli. Sain viimeks jo lisättyä haukkareihin vähän painoo ja niin nytkin ja ihanasti tuntuu kyllä suoraan lihaksessa. Ojentajaa en saa jotenkin hyvin tuntuun, pitäs ehkä olla pienempi paino, ku tehään semmosta vittumaista nypytystä, mutta en millään raaskis pienentää.

Hip hei ja ne joululahjatkin tuli hankittua! Käytiin lauantaina päivällä eka (tai mää kävin) parin pienen pojan kanssa joulutorilla. No, ne kyllästy aika äkkiä, kun ei nähnyt niihin kojuihin sisälle ja pukki kätteli ne sata kertaa. En taaskaan ostanut mitään muuta ku ylihintaista alkohiolitonta glögiä. Aika moni tuli kärkkymään jo klo 11 aikaan viinaglögiä, mutta lauantaina ei ollut tarjoilua, kun oli lastenpäivä. Voi niitä pettyneitä ihmisparkoja! Oli kyllä todella järkyttyneitä ilmeitä! Torin jälkeen Napoliin pitsalle ja kyllä kannatti se vartin jonotus. Nams nams, miten hyvää pitsaa! Siitä sitten suorilta Lielehden Rismaan jouluostoksille ja kaikki lelut löytyikin hienosti. Siellä oli vielä jopa jotkut alet menossa, että sikälikin aika hyvä homma. Eka meinasin johonkin lelukauppaan, mutta mikä järki siinä sitten on, kun ei edes saa mitään boonuksia?! Illalla kotona maattiin sohvalla ja sitten oli pakko päästä pikku kävelylle sinne lumisateeseen, kun tuntu, että kohta kasvaa kiinni siihen sohvaan. Ihana piristävä vajaan tunnin kävely ulkona vaakasuorassa räntäsateessa piristi kummasti. Taas jaksoi hienosti maata loppuillan :)

Että tämmöstä nyt tällä kertaa. Ihanaa uutta viikkoo kaikille ja mahtavaa joulun odotusta.

Tarttis ja tarttis

2011-12-14T10:34:00.000+02:00

Oon kyllä ollu vähän saamaton nyt tässä joulun alla. Jotenkin ei tunnu siltä, että joulu on tulossa ja en oo sen yhden iltapäivän repäsyn, jollon laitoin jouluverhot keittiöön, jälkeen saanut oikeen mitään aikaan. Joulukortit on ollu hommattuna jo vaikka kuinka kauan, mutta nyt näyttää siltä, että jää kyllä lähettämättä ne. Huomenna viimeistään pitäs saada kortit postiin, jos meinaa halvemmalla laittaa ne meneen ja tänään on ohjelmaa ja en oo vaan saanu niitä kirjotettua tähän mennessä. No, ei se mitään, onphan sitten ainakin ens vuodeks kortit valmiina. Ja jos maksaa 5 centtiä sakkoa, niin saa armonaikaa vielä maanantaihin asti.. Eihän se joulu niistä korteista oo kyllä kiinni, käytiinhän me sunnuntaina jo perinteisesti laulamassa kauneimmat joululaulut Tessun kirkossa. Olipa mahtavaa, saatiin laulaa koko vihko läpitte! Mää en jotenkin ikinä innostu niistä uusista joululauluista jostain syystä. Pitää olla ne vanhat perinteiset! Enkeli taivaania ei muuten laulettu ollenkaan, onko se jossain boikotissa?

Huomasin tossa, että mun marraskuun juoksumäärät on jääny aika vähälle, kun vertaa vaikka lokakuuhun. En ota siitäkään mitään tressiä, vaan oon iloinen ja kiitollinen, että oon ylipäänsä voinut ja jaksanut urheilla edes sen verran. Aina ei vaan huvita ja mitä sitten! Eilenkin menin autolla pumppiin, vaikka sinne on meiltä vain 1 km matka. Aika karua, mutta niin se vaan menee. Ja hyvillä mielin pumppailin ihan into piukeena. Tällä viikolla tarkotuksena olis 3 juoksulenkkiä ja kaks pumppia. Uimaan olis kiva päästä, mutta se näyttää nyt aika epätodennäköiseltä kyllä. Joululahjoja lapsille pitäs käydä hakemassa kanssa, onneks ne yleensä aika tarkkaan tietää mitä haluaa. Toisaalta siinä on se vaara, että ne myös tietää jos hommaat vähänkään väärän ja siitä tulee sitten kyllä sanomista. Että kyllä tässä niinku ohjelmaa on. Joulun ja uudenvuoden välipäiviksi pääsen töihin, jee! ei oo varmaan taas paljon ketään kyllä täällä hommissa silloin.

Eipä siinä muuta, hyvää uutta viikkoa ja loppuviikkoa kaikille!

Kauho kauho

2011-12-08T08:54:00.001+02:00

Eilen innostuneena siitä uimakoulusta, joka onkin kuulemma maanantaisin JA torstaisin (ihmettelinkin, että vaan viis kertaa..), läksin eilen siskon kanssa Tessulle uikkuun. Tällä kertaa aattelin koklia niin, että uin vaan vaparia ja sitäkin pullarilla ja kattoo että tuleeko se olkapää kipeeksi vai ei. No ei tullut muuten sitten niin yhtään! Vatsalihaksissa tuntu etenkin aluksi, kun tiistaina oli niin tiukka setti pumpissa, mutta muuten meni oikein mainiosti. Ja mikä parasta, nähtiin jopa Jaanaba siellä! Mää en olis varmaan huomannut mitään, mutta hän tuli onneksi juttelemaan :) Oli hauska törmätä!

En tiä mistä tuli mieleen, mutta mun verta vieläkin kuohahduttaa olikohan se Aamulehden ihmiset vai asiat -liitteessä ollut juttu jostain hervantalaisesta pojasta, joka raukka parka vaan ei löydä nyt mitään kivoja töitä tai mitään kivaa koulutusta jossa vois viihtyä.. Siis mulla oikeen silmissä pimeni vähäks aikaa kun olin lukenut sen jutun. Siinä Jamppa 25 vee kertoo, että kun ei oikeen löydy mitään ja koulutkin jää aina kesken heti jos ei vähänkään kiinnosta. No voi vitun voi! Kuka on sanonut että elämä on helppoa!??!? Eikai se täällä muillakaan niin ihanaa ja auvoista aina ole, että voi että kun ihan riemumielellä aina mennään töihin tai kouluun tai jotain. Ei se aina vaan oo niin kivaa tai hauskaa tai mielenkiintosta, mutta siitä huolimatta ne hommat tai opiskelut vaan täytyy tehdä! Oikeen pisti kyrsimään, kun siinä oli tän herran aikataulu, jossa kerrottiin, että oikeen kahdeltatoista jo heräilee jne jne. Voi hevon perse! Jotain ryhtiä nyt siihen hommaan hei HALOO! Ja sitten pitäs selkään taputella, kun herra on ymmärtänyt muuttaa pois pahojen poikien vaikutuksen alta. No jee jee. Ei hitto mua kyllä ärsyttää.

Asiasta toiseen, kannattaa käydä lukemassa Jaanaban hieno huumorillä höystetty potku persauksille kaikille niille (meille?), jotka keksii tekosyitä sille, miks ei voi urheilla. Tässä linkki siihen tekstiin. On kyllä niin juuri naulan kantaan ja samasta asiasta, mitä mää oon kanssa miettinyt niin monet kerrat ja kuunnellut erinäisten ihmisten selityksiä. Kai se sitten jotenkin aiheuttaa joillekin jotain alemmuuden tunnetta tai jotain (vaikka ei tarvis!), kun itte urheilee aika paljon ja toiset ei yhtään. Mulle on kanssa ihan sama, että käykö joku lenkillä tai jotain, mutta ei tartte tulla mitään selittään, että miks ei. Ja anteeks nyt vaan, mutta kaikista ärysttävin on se "Flunssa on ehkä kohta huomenna tai joskus vähän TULOSSA!". Hoh hhoiijjjaaa.. Mää oon itte niin vähän kipee (kops kops), että jotenkin vaikee käsittää, että jos on pikkusen ehkä vähän joskus ja jouluna flunssa kato TULOSSA, niin miksei voi jotain urheilla. Uusimmassa Juoksija-lehdessä oli muistaakseni juttu siitä, että jos flunssa on kaulasta ylöspäin, niin sitten voi urheilla ja jos on siitä alaspäin, niin sitten ei kannata. Pieni urheilu voi jopa auttaa parantamaan orastavan flunssan. Mutta on se niinkin, että en mää teidän kroppia tai tuntemuksia tiedä, itte ne täytyy ne päätökset tehdä ja niiden kanssa elää. Ja kuten Jaanabakin mainittee, niin kaikkien ei tartte urheilla. Ei oo pakko jos ei taho ja senkin voi sanoa. Ei oo pakko kuitenkaan edes sanoo mitään. Joskus itteeni huvittaakseni keksin sitten näille tekosyy-ihmisille joko lajeja tai aikoja tai tapoja urheilla ihan kiusallani ja katon kun ne kiemurtelee, kun oikeesti ei vaan huvita. Oma luokkansa on sitten ne sitku-ihmiset. "Sitku tulee lunta niin alan hiihtäen urheileen" "Sitku saan sen uuden pyörän niin sitten urheilen" "Sitku tulee semmonen max -5 pakkasta ja on hyvät ladut ja järven jäälle pääsee hiihtään niin SITTEN mää urheilen". Ou jee. Jos kaipaat syksyn/talven lenkkeihin tai liikuntoihin seuraa tai motivaatioo, tsekkaa http://www.teamrahola.fi/.

Wad up wad up wad up

2011-12-07T14:42:00.001+02:00

Jaahas. Puolentoista viikon sisään mahtuu tapahtumaa jos jonkinmoista. Lenkkeillyt oon säännöllisen epäsäännöllisesti. Juoksufiilis ja tuntemus vaihtelee päivän ja lenkin mukaan. Viime lauantaina juoksin yksin päivällä noin tunnin lenkin ja oli niin ihanaa ja mahtavaa ja uskomaton vauhti 6:30 min/km. Okei, lenkistä suurin osa oli alamäkeen, mutta kuitenkin. Viime aikojen suoritusten perusteella en uskonut tommosen olevan edes mahdollista, mutta näköjään on sittenkin. Sitten taas maanantailenkit on yleensä aika tuskaa. Edellismaanantaina juostiin kymppi (!!) ja se oli pikkusen liian rankka mulle, tuntu jo aika kamalalta lopussa jostain syystä. Edellisenä päivänä olin juossut yli 11 km ihan iloisesti ja hyvällä fiiliskellä, mutta taas päiväsaikaan. Tänä maanantaina meni ihan mukavasti kyllä se noin 9 km mikä juostiin. Kummallista.

Viime viikon lopulla oli myös töitten pukkujoulut. Hyvin meni ja hauskaa oli ja asu oli juuri sopiva, kerrankin tunsin kuuluvani joukkoon! Ikävä kyllä mun juhlien kohokohta eli ruoka oli kamalaa ja taas kävi niin, että se kuulosti paremmalta kuin maistui. Se on muuten aika usein nykyään ongelmana varsinkin tässä mun työympäristön eli Tullintorin läheisyydessä olevissa lounaspaikoissa. Mitään ei oikeen tee mieli, kaikissa on käyty jo sen sata kertaa ja useimmiten saa pettyä. Ja mitä mieltä ootte Telakan hinnoista - lounasruoka 10 €. Huh huh, aika härskiä! Tänään kävin sattuneesta syystä Ruutanan Shellillä ja ikävä kyllä se oli karmea pettymys. Olin paikalla noin klo 12 ja sain viimeisen annoksen yhdestä kolmesta lounasvaihtoehdosta. Miten voi olla mahdollista? Klo 12? Ja siitäkin puolet puuttui eli perunalisäke oli loppu. Kammottavaa. Leivät oli kovia ja kuivia ja salaatti vanhaa ja kurkut ihan kamalan näkösiä. Hohhoijaa. Ei se auta, vaikka kuinka paljon niitä tankkaajia seisoo siellä pihalla, jos lounasruoka on ihan anuksesta. No, se siitä. En aio edes aloittaa puhumaan abc-huoltamoiden lounastarjonnasta..

Jumpissa oon käynyt siis lähinnä tai oikeestaan ainoastaan pumpissa eikä siitä oo sen kummempaa kerrottavaa. Uusi ohjelma alkoi eilen ja se on ihan saamarin rankka, oon ihan rikki ollut joka puolelta tänään koko päivän. Grrreaaatt..

Ja sitten iloinen uutinen! Pääsin Tampereen kaupungin uimakouluun opetteleen untitekniikkaa ens vuoden alusta! Jee! Ikävä puoli on se, että se on maanantaisin just mun juoksuporukan lenkkiaikaan, mutta ei voi mitään. Se kestää vain viitisen kertaa, joten en mää ny montaa yhteislenkkiä missaa toivottavasti.

Ainiin ja toinen iloinen uutinen, lähdetään rakkaan mieheni kanssa Tukholmaan tammikuun alussa minilomalle. Jee! Haluan ainakin Hard Rock Cafeeseen! Ja Janne halus johonkin jääkiekkopeliin. minijee.

Ootteko muuten huomannu, että joulu on jo ovella! Mää reippaana tyttönä laitoin maanantain vapaapäivän kunniaks jo jouluverhot ja jotain joulutilpeööriä esille. Hyvä minä!

Ihanaa uutta viikkoja ja varmuuden vuoksi jo loppuvuottakin kaikille :)

Viikon syklit

2011-11-24T09:41:00.000+02:00

Viime torstain jälkeen olin tosiaan perjantain lähes kokonaan Jyväskylässä ja oli kyllä työn kannalta hyvin hyvä reissua. Hassua oli se, että näin siellä yhden työn kautta tuntemani henkilön, joka liittyy tiukasti yhteen toiseen mun projektiin, joka sijoittuu ihan eri puolelle Suomea! Olin aidosti hämmästynyt ja niin taisi hänkin olla, mutta en sitten sinä rytäkässä jotenkin saanut sanaa suustani tai jäänyt edes jutulle. Olis kyllä voinut, mutta jotenkin se meni niin nopeesti kun se oli niin ennakoimaton tilanne. Saa nähdä jos vielä toisen projektin tiimoilta törmäämme, sitten kyllä kysyn oitis, että mitä ihmettä :)

Lauantaina meillä olikin sitten mun isän isänpäivälounas. Mentiin koko porukka mun siskolle ja he olivat hakeneet sinne kiinalaista ruokaa kaikille. Se olikin paljon parempi ja edullisempi vaihtoehto kuin se, että olis koko porukka mennyt johonkin buffaan syömään ja lapset ei jaksa istua ja niin ja näin. Nyt kaikki sai kuitenkin maistaa kaikkee ja hyvää oli lapset söi mitä söi ja meni sen jälkeen leikkimään. Olipahan mukavaa.

Sunnuntaina mentiin veljen perheen kanssa keskustorille kattoon Pukkiparaatia, joulupukkia ja kun yks siskontyttö lauloi kuorossa muutaman laulun. No, kuorohommat katottiin ja sitten oli niin kylmä, että piti mennä Sokokselle lämmitteleen ja sitkun sieltä päästiin ulos niin pukkiparaati lipuikin jo ohitse. No, se ei haitannut, koska porukan ainoa lapsi olikin jo nukahtanut tuntia aikaisemmin eikä siis ollut tietoinen tästä missauksesta :)

Illalla sitten vielä reippaasti reippaasti menin pumppailemaan ja ei se vaan luonto anna periks laittaa niitä pienempiä painoja tankoon, ei sitten millään. Ja ihan hyvä toisaalta niin, koska isommillakin jaksan oikein hyvin ja tulee tuntumaa ja lihakset kiittää jälkeen päin.

Maanantaina oli yhteislenkki ja jos ei olis ollut ja jos ihana Moonuli-koira ei olis tullu "hoitoon", niin en olis jaksanut lähtee. Mutta kun sitten menin, niin olikin tosi hyvä lenkki pitkästä aikaa ja tuntu, että jalka nousee niiiin kepeesti, huippua! Tiistaina pumpin kanssa vähän sama homma, laiskotti mutta menin silti ja tykkäsin!

Katottiin muuten telkkarista BBC HD kanavalta semmonen 5 osainen sarja On Thin Ice,. missä James Cracknell ja Ben Vogel (?) ja Ed lähti kilpailemaan hiihtämisestä etelänavalle. Miehet on kaikki brittejä ja siksipä hiihtokokemusta ei ollut yhtään. Aika pitkälle sen oman kropan pystyy kuitenkin venyttämään, vaikka mieli sanois mitä, koska niin vaan nääkin miehet hiihti sen 12-24 tuntia päivässä ja nukkuin vaan joku 4 tuntia yössä siellä -20 - -40 asteen pakkasessa! Oh my gosh! Oli kyllä henkisesti ja fyysisesti aika rankka reissu, hiihtäen noin 760 km ja perässä oli koko ajan pulkka. Mulle tuli kyllä siitä semmonen fiilis, että määkin haluan kyllä joskus vielä kokee jotain ihan mahtavaa ja sen tunteen, etä oon ylittänyt itseni ja tehnyt jotain USKOMATONTA. Olkoon se sitten Pirkan hiihto 90 kilsaa tai Ironman triathloni tai mikä vaan, mutta jotain sen on oltava. Joskus kun sen ekan maratonin pääsi läpi siinä niukasti alle viidessä tunnissa, niin se oli jo semmonen, että HUH HUH. Siihen aikaan vielä ei ollut mun urheilu- tai muissa tutuissa montakaan joka olisi maratonin juossut, nykyään tietenkin asia on ihan eri, kun meidän tiimissä m,elkein joka toinen ainakin on jo useempia maratooneja juossut. tää on ehkä se tunne, mikä multa on juoksun tai urhielun osalta viime aikoina puuttunut. Semmonen todellinen motivaatio johonkin. Johonkin isompaan ja parempaan.

Eilen sitten taas olikin lenkin vuoro ja tälläkin kertaa sain onneksi seuraa, muuten olis voinut olla vähän niin ja näin sen jaksamisen kanssa taas. Ennen lenkkiä kävin kuitenkin TTT:llä kattomassa sitä iltapukua sinne pikkujouluihin ja ihmeiden aika ei ole ohi, koska LÖYSIN jopa itselleni sopivan asun! Siitä täytyy ny koittaa saada kyllä kuva sitten vaiks. Suurin osa niistä asuista oli aivan liian pieniä tai kapeita ja pitkiä mun vartalolle, mutta tää yks oli sopiva ja sen sitten oitis nappasin! Oh yeah!

Hei hyvää viikkoo teille ihmiset ja viikonloppua myös! Älkää vaipuko syysmasennukseen, vaan poltelkaa kynttilöitä ja nauttikaa sohvanmutkassa peiton alla, jos siltä tuntuu.

Ja taas ja taas

2011-11-17T09:39:00.000+02:00

On tässä ny sitten juostu ja hölkätty ja vaikka mitä! Viime viikonloppuna oli meidän urheiluporukan pikkujoulut taas kerran ja olipa hauskaa kyllä siellä. Erityisen hauskaa oli se, että mun molemmat siskot oli menossa mukana, Kiva, että nekin on löytänyt ja huomannut mun (?) porukan hauskuuden ja vedon. Harmi kun en tullut otattaneeksi kuvaa omasta pikkujouluspinningasustani, mulla oli tänä vuonna aika mahtavat vetimet päällä. Etsin pithään, mutta vasta viime tipassa löysin lähi-Vapiksesta semmoset hopea-mustat tiikerikuvioiset legginssit. Ihanat! Päähän laitoin semmosen hopeisen stetsonin ja siihen kiinnitin vielä hakaneuloilla yms. semmoset pattereille toimivat led-valot, hih. Aika kuuma tuli näissä releissä, varsinkin kun leggarit oli pakko laittaa pyöräilyhousujen päälle, että pepa kestää sen 2 tunnin polkemisen. Ja hyvin kesti ja hyvin jaksoin muutenkin. Kyllä sen silti ehkä huomaa, että ei oo tullu käytyä spinnailemassa viime aikoina. Tarvis ja tarvis, kai sitä taas joku päivä kerkee ja jaksaa ja ehtii.

Lenkeillä kävin sitten maanantaina ja eilen. Sunnuntaina olisin voinut käydä ja oli se vähän ajatuksissakin, mutta kovin viisaampana nukkua myöhään ja kun oli sen jälkeen käyty isänpäivälounaalla Jannen porukoilla, niin en jaksanutkaan tehdä enää oikeen mitään. Meidän isää "juhlitaan" vasta ens lauantaina hänen omasta pyynnöstään. Mun piti kirjotella tänne omanlaiseni "hehkutus" meidän isistä, kun niin moni sen teki isänpäivän aikaan, mutta en saanyt aikaseksi ja nyt se taitaa olla jo myöhäistä..

Tää on ollut kyllä hassu viikko, oon saanut kuulla niin hyviä (ihania) kuin huonojakin uutisia. Näiden lisäksi tähän viikkoon mahtuu yksi yllättävä keikka Jyväskylään koko päiväksi. Onneks ei tartte itte ajaa, koska siellä täytyy olla jo klo 8.00, joten lähtö on melko aikaisin!

Muutenkin kuuuluu ihan hyvä. Jotenkin vähän semmonen joulunodotusfiilis. Eikä vähiten sen takia, että tunnen olevani taas loman tarpeessa. Ei sillä, että mulla mitään lomaa olis, mutta onhan siinä kai se päivä. Hammaslääkäriin pitäs varata aika, oon käynyt viimeks joskus viis vuotta sitten varmaan, paitti sillon ku ne viisaudenhampaat poistettiin. Ei mulla nyt varsinaisesti mitään särkyä tms ole, mutta kai se olis hyvä käydä sielläkin välillä. Töitten pikkujoulut lähenee ja yks työkaveri kerto hyvän vinkin ku se oli meinaan käyny teatterilta vuokraamassa puvun sinne. Meillä täytyy nääs tänä vuonna olla joku iltapuku siellä juhlissa, joten viime vuoden housuasuni ei enää käy. Muutenkin vähän viimeks hävetti, kun olin varmaan ainoa nainen, jolla ei ollut mekkoa. En vaan oo mekkoihminen goddämit. Mutta kai se on pakko nyt sitten alistua. Häissä mulla kyllä oli mekko ja ihana mekko olikin. Oi että :)

Ou jee, eipä tässä kai sit muuta ku hyvää loppuviikkoo ja viikonloppua ja kaikkee!

Liikkaa

2011-11-09T20:04:00.000+02:00

Maanantaina läksin reippaasti lenkille illalla muun porukan mukana ja kyllä se on vaan mukava varsinkin iltapimeällä mennä porukalla lenkille sen sijaan, että menis yksin ja koko ajan säikkyis omaa varjoonsakin. Hitto sikäli kyllä tää pimee ärsyttää tosi paljon. Töissäkin joutuu ajottaan näytteenotot sillee, että ei voi heti aamusta mennä, koska eihän siellä mettässä näe mitään! Heh. Mää oon kyllä melkosen hajamielinen, kun aina on niin paljon kamaa, mitä sinne pitäs muistaa ottaa mukaan. Millon jää veneen avaimet, millon limnos tai pelastusliivit, prkl. Ja pakkohan ne on hakee. Mää en ainakaan suostu meneen sinne veneeseen ilman niitä liivejä, vaikka itte ostinkin varmaan maailman pulleimmat liivit :) Oon ihan varma, että sen kerran kun ne jää, niin sitten kaadun siellä veneessä kun temuan niitten kaiken maailman vehkeitten kanssa.. No, ei ole onneks vielä ikinä mitään oikeesti sattunut. Enkä tiedä että kenellekkään muullekkaan olis. Lenkin jälkeen tuli Kalevan kierroksesta mies puhumaan siitä "tapahtumasta", mutta mua se ei ainakaan heti vakuuttanut. Niin paljon tarttis kaikkia tarvikkeita joko ostaa lainata tai vuokrata ja muutenkin se on vähän outo, kun maksetaan se 45 euroa vaan siitä, että saa... maksaa VIELÄ LISÄKSI 4-6 tapahtuman osallistumismaksun. Hmm. No montakymmentä vuotta ovat tapahtumaansa pyörittäneet, niin kai siitä joku tykkää :)

Eilen olikin sitten taas speziaalipäivä, kun pääsin siskon tyttöjen (1/sisko eli yhteensä 2 kpl) kanssa taas sinne liikuntaleikkikouluun. Pikkusesti myhäilin ittekseni, kun toinen sano jo mennessä, että ei sio tehdä siellä mitään eikä halua osallistua mihinkään. Sanoin, että jaahas, no katotaan, jos innostut kun siellä on aika hauskaa. Mutta kuulemma ei. No, kunhan päästiin itse asiaan niin VIPS vaan sinne molemmat tytöt hävis ja juoksi ihan hikipäässä sen koko 45 min. Hehee, arvasinhan mää sen, mutta hyvä että innostu sittenkin. Tällä kertaa itte pääsin vähän vähemmällä ja sain vaan kattoo lähinnä sivusta kun likat kikkaili erilaisilla telineillä. Tulipa siinä mieleen, että toivottavasti koulussa ei oo urheilu samanlaista ku meillä aikanaan. Mää protestoin aina niitä PAKKO juttuja vastaan. Kun olin esimerkiks PAKKO opetella luistelussa piruetti tai joku kolmonen ja en mää sitä tajunnu ikinä ja sitten en edes jaksanut enää yrittää, kun varpaat jääty ja nilkat oli solmussa. En mää semmosta kolmosta tarvinnu, kun veljen kanssa käytiin jäällä pelaan kiekkoo ja mää olin aina maalissa.. Ja sitte yläasteella muistaakseni oli joku IHME voimistelusarja, mikä piti opetella, muistan sen vieläkin: vaihtoaskel, hyppy, hyppy, vaakaan ja sitten omavalintainen liike ELI olis pitänyt olla kärrynpyörä. No enhän mää SITÄKÄÄN tajunnut tai osannut ikinä, niin tein sitten kuperkeikan ja sain jonkun 7- tai jotain. Hemmetti. Näin muuten yläasteen kässän open kaupassa just ja tuli mieleen miten se anto mulle 7½ yhestä virkkaustyöstä, jonka MÄÄ (muistaakseni) oliun tehnyt ja kun mun kaveri vei AIVAN SAMAN työn, niin se sai 9. Että repikää siitä huumoria. Ihmisiähän ne opetkin vaan on, jälkeenpäin sen on ymmärtänyt, mutta kyllä sillon harmitti! Arvakkaas muuten huviksenne paljonko mulla oli keskiarvo yläasteen lopussa..

Tänään onkin sitten lepipäivä, pitäs tehdä vähän musaa ja tietokilpailu viikonlopun urheiluporukan pikkujouluihin. On muuten hauskinta ollut aina ikinä siellä pippaloissa. Hyvä porukka, rento meininki, omanhenkistä porukkaa - aivan mahtavaa!

Hyvää tulevaa viikonloppua myös kaikille teille :)

Lenkkiä ja kyttäystä

2011-11-06T15:34:00.001+02:00

Torstaina kävin tän kuukauden ekalla lenkillä ja boy oh boy olipa taas rankkaa. Onneks olin kaukaa viisas ja sain ystävän mukaani lenkille, koska muuten olis ollut vaan niin helppo jäädä kotiin soffalle makoilemaan. Lenkin jälkeen kuitenkin taas - niinkuin aina - ihan sairaan hyvä fiilis ja olo ja olin tyytyväinen kun lähdin. Perjantaina pumpissa rohkaistuin ja lisäsin painoo hauiksiin ja kas kas, niinhän se vaan tanko nousi niillä isommillakin painoilla. Jaloista täytyy ehkä vähän puolestaan vähentää, etureidet ja reidet muutenkin on ollut viime aikoina aika pökkelöiset etenkin tuolla jumpissa.

Eilen lauantaina en urheillu mitään, vaan nukuin vaan sataan (AAH). Illalla käytiins syömässä American Dinerissa ja elokuvissa kattomassa Johnny English. Johnny oli ihan ookoo, mutta ei mikään sykähdyttävä. Musta se Rowan on ihan hauska varsinkin sillon, kun se ei puhu mitään :) Eilen päivällä ja illalla kyttäsin koko illan Ironman Live -seurannan kautta kuinka bloggaaja Frayed Laces (eli Laura jotain) oli Floridan teräsmieskisassa kisailemassa. Oon lukenut tota FL blogia jo vaikka kuinka ja kauan ja ihailen kyllä tota naista, kun se on vaan niin hyvä :) Oli tosi jännä seurata kisan etenemistä ja ikäväksi huomasin aika nopeesti juoksun alun jälkeen, että jotain oli vialla ja ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan se. No, oma ennätys oli tullut, mutta juoksuosuus kuulemma aika tuskaa. On se vaan aika tiukka kisa se Ironman, vaikea kyllä kuvitella, että itte ikinä jaksais semmosta matkaa. Paitsi jos treenaisin ihan hulluna :)

Tänään en jaksanut aamusta heti lenkille, mikä taiskin olla aika hyvä päätös. Lähdin vasta iltapäivällä ja oli kyllä kiva valoisan aikaan köpsötellä menemään. Laitoin paljon paljon hyvää musiikkia koneeseen ja se kyllä on mulla semmonen buusteri, että ei mitään rajaa. Laulan, nauran ja hymyilen oikeiden biisien sattuessa kohdalle. Ou jee. Piti juosta tunti, mutta fiilis oli hyvä ja vauhti sopivan hiljanen niin painelin sitten kympin menemään. Postilaatikoilta piti jatkaa vielä 100 metriä, että sai Garminin mukaan sen 10 km täyteen :) Nyt olis vielä pumppi tälle illalla ja loppupäivän saakin sitten huilia.

Aivan ihanaa uutta viikkoo kaikille!

Marraskuun mutinoita

2011-11-02T08:50:00.000+02:00

Lokakuukin saatin sitten pulkkaan ja saamani palautteen perusteella voisin koittaa jaksaa vielä päivitellä niitä lenkkejä tohon sivupalkkiin. Onpahan ne sitten ittelläkin siinä heti silmäiltävissä eikä tartte sinne Garminin sivuille sitä varten kirjautua. Muuten siellä on kyllä tosi hyvät ne systeemit, mistä näkee, että kuinka paljon mitäkin on tullut tehtyä missäkin ajassa. Mun lokakuun juoksut pelasti se Pirkan hölkkä ja yhteensä tulikin melkein 150 km taas viime kuulle. Ihan kiva. Vuosisummausta en oo vielä tehny, mutta uskoisin, että aikas hyvät säänssit on siihen vuotuiseen tavoitteeseeni 1500 km. Tokikaan siitä ei mitään seuraa, vaikka en siihen pääsiskään, mutta kuiteskin olis se ihan kiva :)

Muuta urheilua lokakuussa tuli jumppien ja uinnin muodossa. Nyt muuten alan sittenkin olla sitä mieltä, että se rintauinnin käsiveto taitaa olla mulle pahempi vielä kuin se vapaauinnin. Vedä siinä rinulissa kädellä jotenkin liian suoraan ja tunnen joka vedolla, kun olkapää huutaa hoosiannaa. Kunhan toi kipu tosta taas lähtee, niin meen kokeileen semmosta, että en uikaan ollenkaan sitä rinulia, vaan pelkkää vaparia ja katon miten sitten käy. Jumpissa oon käynyt aika säännöllisesti, yleensä niin, että tiistaina ainakin pumppi ja välillä myös spinning ja venyttely, perjantaina pumppi ja fight ja fit ja sunnuntaina sitten ainakin pumppi. Aika paljon on kyllä parin vuoden aikana jumpat vähentynyt mulla, muistan vielä sen ajan, kun kävin tiistaina kahdessa jumpassa, keskiviikkona kolmessa, torstaina yhdessä, perjantaina kahdessa, lauantaina yhdessä ja sunnuntaina kahdessa tai kolmessa!! Siis ihan oikeesti. No,ehkä on vähän järkevämpi käydä pikkusen vähemmän, mutta paremmalla intensiteetillä. Muistan kyllä myös sen, että ei oikeen läheskään aina jaksanut niin hirveen hyvin kaikkee tehdä, vaan tuli sitten tehtyä tosi paljon puoliteholla. Vähän sama ehkä ton juoksun kanssa, ei tartte niin helvetisti juosta, jos vaan tekee järkeviä lenkkejä.

Kiva, että on jo marraskuu, se tarkottaa kahta mukavaa asiaa mun elämässä: 1. veronpalautukset on jo ovella 2. kohta pääsee hiihtään! Meille tulee jonkin verran veronapalautuksia ja ollaan jo mietitty mitä kaikkee tehdään sitten kun ne tilille napsahtaa. Ensin oli ajatuksissa mennä johonkin lämpimään ja ihanaan, mutta nyt ollaan kallistumassa käytännön syistä enemmän autonkorjauksen ja urheiluvälineiden uusimisen puolelle. Varsinkin Jannella on kova tarve kaikille jääkiekkokamoille ja ne maksaa niin sikana, että ei niitä ihan joka tilistä kyllä voi ostaa. Mulla ny on kyllä kaikkia kamoja ihan riittämiin, vaikka ainahan se uus juoksupaita piristää :) Yhtä matkaa ollaan vähän mietitty eli jos mentäis loppiaisen aikaan käymään Tukholmassa. Janne haluais nähdä jonkun pelin siellä ja mää haluaisin shoppailla. Loppiainenhan on varmaan pyhä Ruotsissakin, mutta tietääkö joku, onko siellä seuraavana lauantaina tai sunnuntaina kaupat auki? Ja siellä Hard Rock Cafessa mää haluan kyllä käydä, oli se sitten miten junttia tahansa. Ni. Tukholmassahan on myös lähin Puma-kauppa, nytkyn se Hesan liike meni joku aika sitten nurin 8eiks mennytkin?). Ikävä kyllä Nike townia siellä ei silti oo. No, se on kyllä aina niin superkallis muutenkin, että ihan sama. Helsingissä taitaa joku Niken kauppa olla.

Ja se hiihto! Niinkun oon jo todennut, niin en oo ikinä ennen lunta niin paljon odottanut kuin nyt! Tosi mahtavaa, että löysin sen hiihdon ja tykkään siitä alun vaikeuksien jälkeen. Luulen, että taas voi olla alussa aika rankkaa, mutta semmosta se on ja nyt jo tiiän, että kyllä se siitä helpottuu.

Jaahas, eipä tässä ny muuta sitten kun hyvää loppuviikkoa ja marraskuuta kaikille!

Olen ollut laiska

2011-10-27T12:36:00.000+03:00

Huomaan, että en enää nykyään jaksa päivittää lenkkejäni tohon juokupäiväkirjaan päivittäin tai edes viikoittain. Yritän päivittää sen lähinnä kuukausittain, siitä on mulle itselle ehkä eniten iloa. Omat lenkkinihän tiedän aina, mutta kokonaisuus voi olla kuukausitasolla aika hukassa. En myöskään usko, että kukaan muu ihminen kuin minä itse on kiinnostunut mun juoksuista yksilötasolla muuten kuin ehkä tapahtumissa. Tästä tuli mieleen se, kun nähtiin Ninnin energianurkkauksen Niinan kanssa Finlandia maratoonin puolikkaan jälkeen maalissa ja yhdessä kohtaa huomasin, että siinä mää seison aiemmin ikinä kohtaamattoman blogi-tutun kanssa ja kuuntelen, kun se kertoo mulle kilometri kilomteriltä miten sen juoksu on mennyt - ja mikä parasta: mua kiinnosti se oikeesti tosi paljon! Siitä juoksu mun urheiluista on paras, kun siinä voi kokee kaikenlaisten ihmisten kanssa sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja tajuaa mistä ne toiset samaa harrastavat ihmiset puhuu ja ne toistenkin tunnelmat ja fiilikset ja kokemukset OIKEESTI kiinnostaa :)

En muistanut maanantain sepustuksessa mainita viime viikonlopun tärkeintä urheilumaailman tapahtumaa, nimittäin sitä satasen juoksua Pirkkahallilla. Olin tosiaan siellä kattomassa useempaan eri otteeseen ja samalla tuli kannustettua tiimikavereita 50 km juoksussa ja 21,1 km juoksussa maaliin :) Ärsyttääkö muuten ketään muuta, kun uutisoidaan tai kirjotellaan jossain maratoneista tai puolikkaista ja ne kirjottaa ne matkat AINA väärin! Maratoni on tasan 42,195 m eli noin 42,2 km EIKÄ 42 km! Samoin puolikas on oikeesti 21,0975 m eli noin 21,1 km EIKÄ 21 km. 21 km ja 42 km ärsyttää mua suunnattomasti. Varmaankaan ne kirjottajat ei oo itte ikinä juossut kumpaakaan matkaa. Ja se fun run eli 1/4 maratoni on 10,55 km EIKÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KYMPPI! 0,55 km juoksemiseen menee parhaimmillaankin pari minuuttia ja se on siis täysin eri jos juokseen kympin alle tuntiin tai funrunin alle tuntiin :) HAHa mikä paasaus. Onks tää nyt sit mun pet peeve.

Mutta siitä satasesta. Siinä kannustamisessa on kyllä joku oma juttunsa, koska määkin olin ajatellut tehdä vaikka mitä siinä päivällä ja mennä kattoon vaan siitä alun ja lopun. Mutta enhän mää malttanut! Oli pakko mennä sinne hallille seisoskelemaan ja tsemppaamaan ystäviä kierros kierrokselta eteenpäin ja eteenpäin. Se on kyllä hassua, kun ihmiset on tottakai aika loppu siinä loppuvaiheessa ja ei oikeen pysty enää reagoimaan mihinkään ja kuitenkin sitä täytyy itte luottaa, että kyllä sillä on väliä, että seisooko siinä vai ei :) Ja kun kysymys ei kuitenkaan ole siinä juoksussa niistä huoltajista vaan juoksijoista, niin se oma nautinto ja hyvä fiilis täytyy hakee muualta kuin niiltä juoksijoilta. On pakko olla mahtavaa, että on huollossa niin hyviä ystäviä, että tietää, että niille voi välillä äristä ja murista eikä ne siitä suutu :D Lähinnä se ehkä salaa huvittaa ja tulee vaan mieleen, että onneks mää en oo tuolla juoksemassa. No, sankarit pääsivät illan pimetessä maaliin ja aikakin oli tosi hyvä, alle kymmenen tuntia. En voi edes kuvitella missä kunnossa itte olisin moisen jälkeen. Varmaan aika huonossa. Onnittelut kaikille Wihan juoksijoille vielä!

Viikonloppu häämöttää, perjantaina yllättävä vapaapäivä, aAAAHH!!

Hyvää viikonloppua kaikille!

Urheilumaailmassa tapahtuu

2011-10-24T09:21:00.003+03:00

Olen aika aktiivinen urheilumaailman seuraaja ja seuraan ainakin tiettyjä urheilijoita aika tarkkaankin. Eräs pitkään seuraamani hahmo on Suomen tämän hetken paras tennisammattilainen eli Jarkko Nieminen. Olen Jarkon uraa seurannut jo jonkin aikaa ja aina toivonut ja odottanut parasta. Jostain syystä kuitenkin Jarkolta on aina lipashtaneet ATP-turnausten voitot juuri näppien ulotumattomiin. Tänä viikonloppuna mun jännitys oli valtava, kun seurasin Jarkon matkaa Tukholman openin finaaleihin asti! Nytkö se tapahtuu, jota me ollaan jo niin pitkään odotettu. Olin jumpassa illalla ja en ehtinyt nähdä kuin vimmeisestä setistä noin toisesta pelistä eteenpäin (miten ne suomeks menee? game-set-match). Peli oli tässä vaiheessa vielä tasan, setit oli 1-1 ja pelit oli 1-1 eli kaikki mahdollisuudet oli vielä käsillä. Jostain syystä sitten toisen tai kolmannen pelin(pallon?) aikana JArkon peli alkoi rakoilla ja naamasta alkoi niiiiiiiiiiiiin selkesti paistaa se turhautuneisuus, kun hänestä tuntui, että mikään ei onnistu. Alkoi mailojen ja pallojen paiskiminen ja niin ilmiselvä yliyrittäminen, että pahaa teki Jarkon puolesta.

Määhän oon nyt kolme kertaa lukenut sen Andre Agassin kirjan Open eli tiedän mistä puhun tässä tennismaailmassa :) Jotenkin toivoin, että olisin voinut tässä tilanteessa auttaa Jarkkoa saamaan se groove ja hyvä meininki takaisin päälle. Siinä vaiheessa, kun pelaaja tuhautuu ja tuntuu, että mikään ei onnistu, niin niin siinä sitten yleensä myös käy. Paras oppi, mitä Andrelta sain sen kirjasta oli, että "Control what you can control" ja että ei tartte voittaa kaikkia palloja, kaikkia pisteitä. Uransa loppuvaiheessa A. Agassi alkoi olla jo melkoinen ihmisraunio kuntonsa puolesta, selkä oli aivan paskana ja ikäkin alkoi jo painaa. Agassi tiesi, että ei ole järkeä lähteä mukaan vastaustajan juoksuttamisiin, kun ei siinä kuitenkaan pärjää, vaan täytyy keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja pelata niiden mukaisesti. Ja näin Jarkon olisin toivonut tekevän. Helppohan se tietysti on huudella kotisohvalta, kun itsellä ei ole mitään pelissä ja toisella koko sen hetkinen maailma, enkä tarkoitakaan tätä minään jälkiviisautena (paljon ainakaan). Mutta ilmeisesti jotain on jäänyt päähän, kun oon sitä Agassin sepustusta lukenut ja kuunnellut. Urheilijoilla usein ja varsinkin suomalaisilla urheilijoilla jostsin syystä ei sipuli kestä yhtään, kun tulee tiukka paikka. En väitä, että mulla kestäis, määhän oon aivan hermoraunio, jos voitto (?) jossain on edes lähellä, mitä ei tapahtdu juuri koskaan.. Mutta tää on vaan semmonen asia, mihin olen kiinnittänyt huomiota. Toivottavasti Jarkon valkku, nyt kun sillä taas on semmonen, osais auttaa ja neuvoa sitä tässä asiassa heti kun Jarkko pystyy neuvoja ottamaan vastaan. Oli varmaan KAMALAA seistä siinä voittajan vieressä pallilla ja katsoo kun se tuulettaa ja nostelee ilmaan sitä isoa pokaalia, joka olis oikeesti kuulunut Jarkolle. Aivan kamala tilanne, en voi edes kuvitella Jarkon fiiliksiä. Ja sitten kuitenkin siitä täytyy päästä yli. En oo varma jatkuuko Jarkon kausi vielä, mutta jos näin on, niin aikaa murehtimiseen ei ole paljon, vaan ittensä täytyy koota aika nopeesti ja valmistautua jo seuraavaan kisaan. Toivon edelleen kaikkea parasta ja onnea ja mitä vaan Jarkolle, enkä toki lakkaa uskomasta edelleenkään.

Toinen viikonloppuna koskettanut tapaus oli nuoren Marco Simoncellin kuolema Moto GP osakilpailussa Sepangissa, Malesiassa. Sehän ei oo mitenkään epätavallista, että siellä ne ksukit kolaroi ja kaatuilee ja sinkoilee miten sattuu, mutta harvoin (onneksi) siinä käy niinkuin tällä kertaa. Kamala onnettomuus, onnettomien sattumien summa, jollasta ei toivoisi kenellekään tai kenekään läheisille. RIP Marco.

Ja sitten ehkä hitusen urheilumaailmaakin liippaava juttu: satuitteko kattomaan yleltä viime viikolla, kun tuli Mansikkapaikka- nimisessä ohjelmassa Matti Nykäsen suht tuore haastattelu? Jostain syystä viime aikoina mää oon alkanut nyt oleen Matin puolella ja tämä vain sen takia, että kun se on raitistunut, se on ihan eri ihminen kuin se känni-Matti. Mää niin toivon, että se Matin ja Susannan suhde kestää sen vankila-ajan ja että ne saa keskittyä sitten vaan ihan omaan elämäänsä sen jälkeen. Musta se Matti siinä haastattelussa niin hyvin kommentoi esimerkiks sitä kuinka lehdet siitä kirjotteli kaikkea, kun se sekoili. Matti totes vaan, että ne kirjotti vaan just niinku se teki ja että jos se ei olis sekoillu, niin eipä olis ollut mitään kirjottelemistakaan. Nykyään, ku se ei sekoile, niin on vaan hyviä juttuja. Ja niinhän se on. Toinen hyvä kommentti oli, kun haastatteija kysyi, että mitäs se on mieltä niistä sekoiluistaan ja känni-ajoistaan, niin Matti sanoi vaan, että "Hävettää". Ja se on hyvin sanottu.

Yks juttu viä, kun satuin näkeen uutisissa, kun näytettiin, että Uusi Seelanti oli voittanut Rugbyn World Cupin ja siinä sitten näytettiin niitä voitonjuhlia. Asia, joka kiinnitti huomioni oli se, kuinka PIENI se pokaali on, jonka se voittajajoukkue saa! Luulis, että noin miehisessä ja maskuliinisessä lajissa kuin Rugby, olis pokaalitkin massiivisia. Mutta ei:

Kattokaa ny (kuva http://www.rugbyworldcup.com/photo/index.html?2060299)

Jeps, ei mulla muuta, hyvää viikkoo kaikille vaan!

Mikä kummallinen viikko

2011-10-21T08:18:00.001+03:00

Vaikea jotenkin kuvitella, että edelleen on se SAMA viikko, jolla mun syttärit oli. Tällä viikolla aika on mennyt tosi H-I-T-A-A-S-T-I jostain kumman syystä. Kiva viikko on kyllä ollut, jokseenkin erityinen silti. Maanantaina vein karkkia juoksutunnille, jonne menin kaikesta huolimatta :) Flunssa ei tuntunut illalla enää yhtään ja uskoinkin olevani ihan kondiksessa. No, syystä tai toisesta (söin myös subin alle tunti ennen starttia..) lenkki oli äärimmäisen raskas maanantailenkiksi omalla kohdalla. Vai olisko se se ikä sitten kuitenkin :D Nojoo, lenkistä selvisin ja ei siinä mitään.

Tiistaina päätin mennä molempiin jumppiin ja vielä venyttelyt kaupan päälle. Oon kyllä niin kärsimätön ihminen, että tekee ihan hyvää käydä tommosessa venyttelyssä välillä, kun täytyy ottaa vähän rauhallisemmin. Nytkin koko ajan mietin, että tehtäis jo se seuraava ja seuraava ja seuraava ja en selvästi kyennyt yhtään keskittyyn siihen mitä olin tekemässä! Ärsyttävää. Pumppi oli kiva, tosin nyt on ohjelmassa viparit sivulle ja kun toi olkapää on sökö (vaikka siihen ei koko ajan satukaan), niin se ei kestä sitä liiketta sitten yhtään. Sovelsin ja sähelsin siinä kohtaa sitten jotain omiani. Muuten kyllä reeni meni perille, rintalihakset oli sen penkin jäljiltä taas aika kunnossa..

Keskiviikkona ei ollutkaan sitten mitään urheilua, vaan mentiin illalla vaan kavereitten kanssa pitsalle. Ihan sairaan hyvät pitsat on kyllä siellä Napolissa, ei voi muuta sanoo. Ja aika ryysis, onkohan siellä aina arki-iltaisin vai johtuko se nyt tästä syyslomasta? onko se syysloma edes nykyään sitä viikkoo vai miten se menee?

Eilen sitten päätin olla urheilematta mitään, koska koko viikko on aina niin päätöntä painamista ympäri maita ja mantuja. piti tehdä kinkkupiirakka, mutta puolet aineista puuttui. Katottiin sitten vaan töllöö ja käytiin saunassa. Ollaan suunniteltu semmosta pienimuotoista saunan upgradeusta tässä, saas nähdä saadaanko me saamattomat sitä ikinä tehtyä. Haluaisin myös vähän tapetteja vaihtaa esim. makkariin, missä on semmonen vaaleanruskea/keltainen, josta en suuremmin pidä. Toisaalta se on aika neutraali kyllä, mutta jotain kaipais sinne piristystä. En oo muuten verhojakaan ikinä hommannut makuuhuoneeseen, auttaiskohan se siihen, kun ikkunasta vetää niin turkasesti.

Tänään sitten taas urkkaillaan eli pumppi ja se toinen jumppa on vuorossa. Saas nähä miten pumpin jälkeen vielä jalka nousee, mutta jos ottaa sillee rennosti. Pohkeet menee aina HETI niin jumiin, että yleensä hypyt tms. jää aika vähälle pakosti.

Huomenna olis tarkotus mennä katsomaan sinne Pirkkahallille niitä satasen ja viidenkympin juoksuja. Ei oo kyllä nyt ittellä mitään fiilistä juoksuun, joten se puolikas jää kyllä väliin. En tainnut sitä edes tosissani missään vaiheessa suunnitella. Oon vähän miettinyt, että pitäiskö tunnelman takia (?) juosta Rautavedellä vaikka kymppi. Taidan alkaa hiillostaa sinne itselleni juoksukumppania. Meidän porukasta sinne taitaa ylipäänsä lähteä aika paljon ihmisiä, suurin osa ehkä puolikkalle. Se reitti on vähän niin ja näin, ei mikään suosikkipuolikas, mutta juostavissa :)

Hei hopsansaa, ihanaa syksyistä viikonloppua kaikille, koittakaa tekin, niinku määkin, vaan ulkoilla ja ulkoilla. Jos vaikka paistais aurinko ja sais sitä dee vitskua.

Aina mää jaksan yrittää näitä taidekuvia :)

Kolmaskymmenesensimmäinen

2011-10-17T12:16:00.000+03:00

Näin se on, ei mahda mitään.. 31 vuotta tuli mittariin tänään ja olo on aika normaali muuten, mutta itselleni erittäin erittäin epätyypillisesti joudun vihdoin myöntämään, että flunssa on tullut ja että olen kipeä :( Voi surkuuksien surkuus, juurihan ostin ison pussin kettukarkkeja, jotka oli tarkoitus viedä yllätyksenä tänään juoksutunnille jaettavaksi. No, ei voi mitään. Tai no, jos olo tästä kohenee vielä niin ehkä juoksen sitten kuitenkin :) Tänä vuonna myös erittäin epätyypillisesti en juhlinut synttäreitä mitenkään. Viikonloppuna oli mutsin tuparit ja muutenkin sitä ohjelmaa oli niin ei oikeen tullut semmoista synttärijuhlienjärjestämisfiilistä. Olen kyllä tänään jo täällä töissä useaan otteeseen mainostanut omia synttäreitäni ja tottakai työkavereille oli pakko ostaa suklaatia. Se on vaan mun tyyli, synttärien hehkuttaminen :) Ja nimpparien.. tässä juuri odottelen, että koska meidän mummu soittaa ja laulaa niinkun sillä on tapana.

Urheilupuolesta sen verran, että torstaina käytiin uikussa Tessulla ja se on muuten mun lempiuikku kyllä. Se on lähellä ja ei oo oikeestaan vielä ikinä ollut liian täynnä, niin että olis ärsyttänyt kaikki ihmiset siellä. Tuntuu, että vähän siitä tää pieni plunssan poikanen sai alkunsa, koska sen jälkeen on ollut nenä vuotavainen. Olkapää otti taas uinnista itteensä ja pakko se on nyt sitten sekin myöntää, että joko a) se ei ehdi ikinä parantua kunnolla ja on siks niin kipee tai b) en vaan osaa uida ja uinti ei tuu ikinä olemaan kivutonta puuhaa. Tarttis mennä työlääkäriltä kysyyn jotain fyssarin palveluita, mutta kun ei JAKSAIS. Miten voin olla näin laiska?! Kuka varais mulle sen ajan tohon noin 50m päässä sijaitsevaan työterveyslääkäriin? Anyone?

Perjantaina seurustelin ikivanhojen ystävieni kanssa ja skippasin urheilut. Lauantaina lenkki plus jumppa ja sunnuntaina taas noin 1,5h mukava mukava aamulenkki. Ne on kyllä nykyään aika loistavia. Hyvä fiilis, hyvä tahti, tarpeeks kevyttä niin, että se palauttaa kaikki viikon systeemit samalla. Lisäksi voi keskustella kaikesta mahdollisesta, mitä mieleen tulee, täysin samalla aaltopituudella olevan ystävän kanssa. Harvinaista herkkua :) Muuten sitten viikonloppu olikin tosiaan tupareita, vierailua, uusia koteja ja iloisia kohtaamisia.

Ens viikonloppuna olis tarkoitus mennä katsomaan Pirkkiksen tienoolle, kun kaverit juoksee siellä 50 km ja 100 km kisoissa!! Eräs heistä juoksee jo kolmannen satasensa tänä vuonna ja pakkohan sinne on mennä edes hetkeks heilumaan, kun oon kaikissa muissakin ollut. Toivottavasti tulee hyvät kelit omasta ja juoksijoiden puolesta.

Eipä siinä muuta ku hyvää maanantaita ja loppuviikkoa kaikille.

Tää on niin tätä

2011-10-12T15:51:00.000+03:00

Noniin, tukka on kuosissa ja muutenkin muija on tikissä. Taas tuntuu siltä, että en oo urheillut tai lähinnä juossut SATAAN vuoteen, vaikka totuus on tietenkin se, että eilen olin pumpissa ja maanantaina juoksin kympin lenkin. Mistä ihmeestä mulle oikeen voi tulla semmonen olo, kun sunnuntainakin ensin kävin aamulenkillä n 1,5 h ja sitten vielä KAHESSA jumpassa. En tajua. No, oli miten oli, tänään aion pitää lepopäivän ja mennä katteleen vähän salibändiä tonne Areenalle. Helsingin (Vantaan?Espoon?) Hartwalli areenasta muuten käytetään mun mielestä todella omituisia taivutusmuotoja, kuten "Menen Areenaan" ja "Areenassa esiintyy". Eihän se ny niin oo! Menen Areenalle! Areenalla esiintyy! Eivaan, kai siihen joku syy on miks toi on noin, mutta mää vaan en tiiä sitä.

Muuten syyskuussa tuli juostua määrällisesti aika vähän, "vain" 120 km noin. Juoksin tosin yhden puolimaratonin ja yhden coopperin testin. Ja melkein syyskuussa oli se lokakuun alussa ollut Pirkan hölkkä. Mutta pari viikkoa on jäänyt vähän huonommille kilsoille. Yhdellä viikolla olin Turussa, mutta mitä tossa toisella viikolla tapahtui niin sitä ei kukaan tiedä. Uintikin on vähän jäänyt, kun ärsyttää, kun toi käsi kautta olkapää vaan on kipee ja menee hermot. Kai se täytyis jotenkin kuntouttaa, mutta toisaalta ajattelen taas niinkin, että kai se siitä, kun vaan ui ja ui. Heh joo niin varmaan! No, torstaina olis tarkotus yrittää taas mennä pulikoimaan ja mennäänkin. Maanantaina ei päässyt, kun ei vaan millään ehditty ennen mun juoksua. Uinnissa tulee niin karsee nälkä aina, että pakko ehtiä syömään ennen seuraavaa lajia. Ihan hyvä kyllä, koska maanantaina juostiinkin tällä kertaa se kymppi taas niin olis siinä ollut nälkä jo aika kova!

Se Vantaankin tapahtuma sitten oli ja meni ja ensimmäistä kertaa pitkäääään aikaan en osallistunut millekkään matkalle. Kyllä vähän harmittaa, mutta ei kai niihin kaikkiin vaan voi osallistua. Nyt olis seuraavina herkkuina tarjolla vähän Rautavettä tai Pomarkkua tai jotain. Täytyy nyt miettiä että mihin niistä jaksaa ja huvittaa mennä. Kivempi kyllä juosta, kun ei ihan niin tarkkaa ohejelmaa ole siitä, mihin kaikkiin tapahtumiin pitää ehdottomasti päästä ja jaksaa. Se Pirkkakin oli niin upea kokemus, kun yhtäkkiä vaan päätin ja lähdin :)

Pakko vielä mainita yhestä hommasta, kun tässä töyssä joutuu käyttämään kaikenlaisia palveluita, niin olen kiinittänyt huomioita viimeaikoina erityisesti HYVÄÄN asiakaspalveluun ja haluan ne kyllä nostaa näin julkisestikin esille. Tampereen Matkahuollossa olen aina saanut erittäin erittäin iloista ja ystävällistä palvelua. Aina menen sinne smaojen tyhmien kysymysten kanssa ja aina lähden hymy huulilla pois, kun asiakaspalvelijat on niin kivoja. Ja ne on kivoja kyllä kaikille. Toinen paikka on toi Eurofinsin labra Hatanpäällä, siellä saa kyllä niin iloista ja ystävällistä ja raipasta palvelua, että ei tosikaan. Tosin siitä ei voi olla ihan varma, että onko se sen takia, kun käyn siellä tosiaan työn puolesta, mutta en kyllä usko. Ihmisillä siellä on aikaa ja halua palvella oikeesti asiakasta eikä mitään rahat pois-touhua.

Jepu jee ja tämmöstä tänään sitten. Ihanaa tätä viikkoa ja ehkä jopa viikonloppua kaikille!

Kaikkee kivaa

2011-10-06T20:59:00.000+03:00

Maanantaina ei ollut paljon mitään tuntumaa koivissa sen Pirkan jälkeen. Polvia kolotti ja etureisi oli vähän kipee, mutta muuten kuulkaas aika hyvä fiilis! Sen siitä saa, kun juoksee reilusti alemmalla sykkeellä kuin esim. puolikkaan täpöö. Jotenkin itte en pidä oikeen minään sitä, että pystyin lähteen sinne Pirkkaan tosta vaan. Mulla on niin kova juoksuitsetunto tai joku, että en epäile ettenkö jaksais kaikkee mihin vaan ryhdyn ja haluan! Sen takia onkin niin kamala kamala pettymys, jos en onnistu siinä mitä olen kuvitellut kuten esim Tukholmassa. Mulla on kyllä muiden puolesta ihan samanlainen fiilis aina, että kaikki pystyy kyllä OIKEESTI kun vaan kokeilee ja uskaltaa. Edelleen oon sitä mieltä, että ihmisiltä jää niin paljon kokematta, kun ne ei uskalla edes kokeilla. Mäkään en eilen meinannut päästä kotiin, kun pelotti pimeä noin 50 m pätkä niin HELVETISTI, mutta sitten soitin äitelle turvapuhelun ja huomasin, että ei siellä ollutkaan mitään pelottavaa, pimeetä vaan. Pimeys on kyllä kammottavaa, kun siellä voi olla mitä vaan. Lähinnä kuvittelen sinne kaikki raiskaajat ja muut ihmishirviöt kyttäämään hullunkiilto silmissä. Mulla on aina mielessä joku mitä tekisin, jos joku sattuisi hyökkämään.

Maanantaina kävin peruslenkillä ja kerrankin mentiin ihana palauttava :) Oli paljon porukkaa yhteislenkillä ja pulina kävi kyllä, kun kaikki kertas pirkkojaan. Illalla olin aika tööt. Tiistaina olikin sitten lepoa vuorossa, tosin menin siskontytön (6vee) kanssa liikuntaleikkikouluun. Siellä hujahti 45 minsaa niin hemmetin nopeesti temppuradalla, että ette uskokaan. En tosin tehnyt kuperkeikkaa tai kiikkunut renkaissa, vaikka olisi ollut mahku (ks. ylempi kappale).

Koko viikon on ollut töissä ihme painetta ja menoa ja meininkiä ja vaikka se on välillä ihan kiva, niin aina ei jaksais painaa pää kolmantena jalkana. Työ on semmosta, että usein joutuu raahaan kauheesti tavaraa mukana ja sitten ketuttaa, kun ei oo mitään kunnon reppuja tai mitään eikä niitä kaikkia kamoja voi myöskään kantaa kovin järkevästi mitenkään. Kaikenlisäksi jouduin tilanteeseen, johon en olisi toivonut joutuvani eli jouduin puhumaan "asiantuntijana" aiheesta, josta en niin hirveesti koe tietäväni. No, välillä pitää olla siellä epämukavuusalueella ja sitä rataa.

Eilen olin taas menossa koko päivän ja työpäivän jälkeen sain loistavaa lenkkiseuraa! Kropan lisäksi tuulettui mieli ja ajatukset ja edelleen hymyilyttää, kun vaan oli hyvä lenkki, KIITOS! Lenkin jälkeen pikasuihku ja toiselle siskolle kummityttöä kattoon. No, pelasin itte Marioo ja tyttö katteli lähinnä muumeja ja hups olikin jo aika mennä nukkuun. Ihan ei ehditty ennenku äiti kotiutu, mutta kai sitä kummitädin kanssa saa ottaa vähän rennommin :) Illalla, kun tulin kotio, en siis meinannut tosiaan päästä, kun noita kevyenliikenteenväylän valoja oli sattuneesta syystä niin paljon pimeenä. Prkle sentään. No, lopulta pääsin ja kun vihdoin pääsin sohvalle, nukahdin melkein saman tien.

Tänään olikin itsehuoltopäivä ja aika värjätä mun 10 cm juurikasvu :) Hah.

Hei hyvää viikonloppua kaikille ja muistakaa ulkoilla vaikka sataa ja muuta.

Kisaraportti: Pirkan hölkkä 33 km

2011-10-03T08:48:00.000+03:00

Jaa jaa, että mitenkäs tässä nyt näin sitten kävikään!?! Mun ei missään nimessä ensin pitänyt lähtee tonne Pirkkaan. En oo Tukholman jälkeen juossut pitkiä lenkkejä ollenkaan, kun ei oikein kiinnosta. Juoksinhan mää toki Jyväskylän puolikkaan syyskuun alussa, mutta muuten ei siis mitään yli 2h tai 20 km lenkkejä ollenkaan. Viime viikolla aloin kuitenkin miettiä, että pitäisköhän sittenkin... Haaveet karisi, kun katoin, että jahas, jälki-ilmottautuminen maksaa 50 euroa PLAAH ihan älyttömän kallista. Samoin kävi muuten sitten sen Vantaan kanssa, en todellakaan oo sinne menossa, kun olis pitänyt viime perjantaina viim. ilmottautua, että olis saanut kohtis hinnalla, nyt hinnat on nämä: "65€ (maraton), 60€ (1/2-maraton) ja 55€ (1/4-maraton)." MITÄ HELVETTIÄ voi toi funrun maksaa OIKEESTI 55€!!! Ei hitto mua on alkanut nyt viime aikoina niin kyrsii nää järkyttävät jälki-ilmottautumishinnat, että ei mitään rajaa. Jos vaan mitenkään pystyn vaikuttaan, niin pidän huolen siitä, että Raholan kympin hinta ei ikinä tuu oleen jälki.ilmossa mitään älyttömiä!! Prkl. Miten toi oikeesti on edes mahdollista. Onko se nyt niiiiiiiiiiiiin iso vaiva varautua sitten vähän ylimääräseen porukkaan?

No, koko viikon siis urheilin ja jumppailin normaalisti, maanantaina uinti ja juoksu, tiistaina pumppi ja spinning, keskiviikona kova kymppi, torstaina lepo ja perjantaina pumppi ja kompatti. Lauantaina olin mutsilla ja tuli puheeksi, kun veljeni Jussi oli lähössä sinne Pirkkaan, että yks meidän sukulainen ei ehkä pääsekkään, kun hän on sairastunut. Oh gosh, mikä liekki ja halu ja TARVE tuli alkaa järjestää niin, että mää pääsisin hänen tilalleen sinne juoksuun!! Muutamien puheluiden jälkeen tajusin, että TADAA! Pirkka on enemmän kuin totta! Erittäin ystävällistä ja hyvää palvelua sain muuten Pirkan Kierroksen toimistossa Outilta, kiitos kiitos vielä siitä, tätä en unohda! Muutenkin aina siellä suunnassa homma on toiminut enemmän kuin hyvin!. Siitä sitten alkoi miettiminen ja alle 24 h valmistautuminen Pirkan hölkkään. Käytiin Jussin kanssa pikku hölkällä meidän lähistöllä ja ihan hyvältä se hölkkä tuntui. Muutenkin tuntuma oli jaloissa ja koko kehossa ihan hyvä, muuten en varmasti olis uskaltanut edes lähtee! Kotona katoin kaikki kaapit ja löysin 6 pussia geeliä ja ison pullon maratonikkia ja vielä suolatablettejakin jo valmiiksi pussissa, niin mitäpä siinä sitten enää. Lauantaina koitin syödä vielä niin paljon kun mahdollista ja illalla vedin kaikkee jätskiä ja popkornia tankkauksen nimissä :)

Sunnuntaiaamuna, kun vedin trikoita jalkaan käväsi mulla mielessä, että onkohan tässä nyt mitään järkee. Se ajatus kuitenkin hälveni nopeesti, koska jostain syystä nyt oli niin kova palo ja halu päästä sinne maastoon. Luin vielä mun viime vuoden raportin ja muistin, että tykkäsin sillonkin siitä Pirkasta. Ei siis muutakun menoks. Pääsin Jussin vaimon kyydissä lähtöpaikalle Valkeakoskelle. Yllätin monia ystäviä ilmestymällä paikalle ja sain numerolappuni no problem! Löysin suunnitellun matkakumppanini Lotan ja kaikki oli valmista lähtöön. Ilma oli aika viileä, kotona mittari näytti +1 ja lähtöpaikalla oli varmaan +5. Juuri loistava keli siis kaiken kaikkiaan! Lopulta se lähtölaukaus tuli ja päästiin matkaan.

Oltiin etukäteen jo päätetty mennä rauhallisesti, koska matka oli seurani pisin lenkki ikinä ja siitä oli syytä selvitä kunnialla. Taisin luvata, että lopussa voidaan kiristää, jos vielä paukkuja riittää. Matka sujui letkeästi ja heti alussa huomattiin, että olin taas muistanut hieman väärin, kun sanoin, että "ei seillä mitään mäkiä ole". Olihan siinä ekalla tiepätkällä heti joku iso mäki. No, semmosta sattuu ja aika kultaa muistot :)

Matka sujui erittäin hyvin ongelmitta, kuten viime vuonnakin niin tänäkin vuonna metsäpätkät meni ohi ihan huomaamatta ja tieosuudet oli todella tylsiä ja puuduttavia. Huoltopisteet ilmestyi kuin tyhjästä ja muutamia kannustajia jopa näkyi reitin varrella. Se on kyllä aina jotenkin hienoo, kun ihmiset jaksaa tuntemattomille taputtaa ja hurrata :) Mulla alkoi varmaan vähäisestä tankkauksesta johtuen nälkä tuntua jo ennenku kymppi oli täynnä ja vetäsin ekan geelin siinä tokalla pisteellä. Seuraavalla otin suolaa ja sitten taas geeliä ja sitten suolaa. Vikan geelin otin matkalla jossain noin 28 km kohdalla tai jotain, kun tuli ihan kamala nälkä. Aina se piristi ja antoi voimia.

Meidän seuraan liittyi jossain vaiheessa toinenkin Pirkan ensikertalainen, joka myös oli pisimmällä lenkillään. Koitin näitä sitten kykyjeni ja voimineni mukaan kannustaa :) Olisko ollut sitten siinä 30 km kyltin jälkeen, kun Lotta sanoi, että "pystyykö kiristään?" ja mää sanoin, että tottakai pystyy ja sitten mentiin! Vika kilsa alle kuuteen minuuttiin on musta ihan hyvä kiristys, kun muuten vauhti oli siinä 7:30 min/km paikkeilla varmaan. Maalisuoralla vielä mummu ja vaari kannusti ja taas oli se tippa lähellä tulla linssiin kyllä, todella liikuttavaa!! Ihanaa, kun on omia tuttuja naamoja kannustamassa! Olihan siellä Jussikin vaimoineen, Jussi oli vetässyt kolmeen tuntiin ja meillä meni siis noin neljä tuntia!! Superhyvin ekakertalaisilta, ei voi muuta sanoa!

Kotimatkalla haettiin kiinalaista ruokaa, äkkiä kotiin vähän syömään ja sitten siskontytön synttäreille taas kerran :) Illalla alkoi jo uni painaa silmää ja en paljon yli yheksään kyllä jaksanut valvoa. Aamulla ei mitään pahempia kipuja tai muita, polvissa vähän tuntuu kyllä, mutta se lienee normaalia.

Että semmonen ex temporee Pirkka! Kannatti lähteä, erittäin hyvä fiilis ja kivaa oli kyllä kaikin puolin.

Ylös ylös ylös

2011-09-29T13:43:00.001+03:00

Jostain syystä kannustin itteeni eilen juuri noilla sanoilla, kun olin illalla lenkkelemässä. Menin tällä kertaa loppupeleissä yksin, kunhan sain irrottauduttua pleikkarista. Siitä on tullut nyt mulle oikea ongelma taas kerran. Miten mää jään aina niin saamaristi koukkuun kaikkiin ihme juttuihin. Onneks ei oo mitään Angry birds-kännykkää, kun pelaisin sillä varmaan kaikki päivät ja yöt. Eilen mun piti lähteä lenkille, niin pelasin ja pelasin ja laitoin äkkiä pyykit koneeseen ja pelasin pelasin ja lähdin lopulta vasta 20 yli kaheksan illalla liikkelle. Mun täytyis päästä irti siitä pelaamisesta, kun jää kaikki kotityöt tekemättä ja ruuat laittamatta, kun vaan pelaan ja pelaan ja pelaan.

Olin päättänyt jo juosta sen perinteisen vähän vajaan kympin, mutta poikkesin eka mutsilla ja jumituin sinnekin hetkeksi. Lopulta, kun lähdin niin kello oli jo sikana ja oli tosi pimee. Mua pelottaa juosta tuolla pimeessä. Mua pelottaa ne ihme hullut ja raiskaajat ja kaikki, ketä siellä puskissa ja metsissä lymyilee. Ei tulis mieleenikään lähteä pimeellä johonkin mettään yksin juokseen, ei ikinä. Tästä johtuen (ja ehkä myäs vähän kierosta luonteenlaadustani) päätin pikkusen sitä Vantaan puolikasta ajatellen kokeilla juosta vauhdilla kympin. Lähdinkin aika kovaa juokseen ja harmitti,kun heti juutuin liikennevaloihin. No, siitä eteenpäin sitten pääsinkin meneen ihan hyvin. Kiersin mun peruslenkin niin päin, että oli enemmän ylämäkee, kun alamäkee ja niissä ylämäissä sitten hoin ittelleni "ylös ylös ylös". Koitin kattoo sykettä välillä, mutta mun olkapää on niin siraan kipee, että ei käsi nouse, joten se oli hankalaa. Siitä 155-160 paikkeilla se taisi suurimman osan aikaa olla.

Kun pääsin lähemmäs kotia, kurkkasin salaa varovasti mitä mittari näyttää ajan ja matkan suhteen. 52 minuuttia ja 9,1 kilsaa oh yeah! Päätin juosta kympin täyteen, vaikka kotiovi jo siellä häämötti, niinpä Raholan suunnalla on saatettu nähdä pieni tyttö keltaisessa liviissä juoksemassa kovasti puuskuttaen edes takasin kelloa vilkuillen :) Lopulta kymppi tuli täyteen ja kello toppasi 57 min ja risat päälle aikaan. Jes! Mahtavan hyvä nopee pyristely ja mieletön fiilis oli kyllä. Harvoin, siis niin harvoin saa ittestään harjottelemassa irti tommosen hyvä suorituksen. Ikävä kyllä aika oli niin reilu, että mihinkään puolikaan ennätykseen ei liene aihetta pyrkiä, jos sinne Vantaalle lähden. Sekin on vähän auki. Nyt mennään fiilispohjalla. Suurin osa tuntemistani (juoksu)ihmisistä menee sunnuntaina Pirkan hölkkään, mutta mua ei se nyt huvita. Ei vaikka sain postissa uudet (!!!) ihanat Nimbus 12:set eli sitä vanhaa mallia, joka sopii mulle kuin ne olis mun jalkaan tehty. Voi perkeleen Asics minkä teit kun menit ja muutit sen mallin!! Mua niiiiiiiiiiin harmittaa. Eli ihmiset, jos törmäätte jossain Asics nimbus 12 koko 40,5 (9) naisten malliin alle 100 € hintaan tai vähän yli, niin hihkaskaa ny ihmeessä! Etenkin se pinkki-musta versio olis niin nami.

Nojoo eipä sitten juuri muuta, tiistaina pumppi plus spinning ja olin kyllä aika poikki, huomenna pumppi ja kompatti, saas nähä miten toi käsi toimii. Tänään piti mennä uimaan, mutta en ny tiä ku se on niin hemmetin kipee, tosin vaan tietyissä asennoissa.

Nyt on muuten myös kamala ihana matkakuume iskenyt, tarttis päästä tammikuussa lämpimään jonnekin. Hyviä vinkkejä ja kertomuksia eri kohteista otetaan vastaan!

Hyvää viikonloppua ja loppuviikkoa!

Mitäs mitäs

2011-09-25T20:46:00.000+03:00

Huh mikä viikko takana töineen ja kaikkineen. Aika hullua pyöritystä on ollu, mutta toisaalta olen onnellinen, että töitä on ollut ja tekemistä on riittänyt. Muutenkin oon viihtynyt aika hyvin nyt varsinkin loman jälkeen taas töissä. Tuntuu että alkaa oleen homma sillai hallussa, että ihan joka asiasta ei tartte ottaa stressiä ja kauheeta hermopainetta. Kaikkee en vieeläkään tiedä enkä varsinkaan osaa, mutta hiljaa hyvä tulee eiks nii.. Mulla on vuosi vielä äitiyslomasijaisuutta jäljellä, joten siinä ajassa ehdin kyllä oppiin kaikenlaista uutta vielä. Ja meillä on kyllä hyvä porukka siellä töissä oikeesti, kaikilta saa apua, kun vaan kysyy ja muutenkin meno on mukavaa ja rentoa.

Viime tiistaina käytiin työporukalla juoksemassa se cooperin testi. No, paikallehan ei tullut kun mun lisäks kaks miespuolista työtoveria, mutta ehkä se oli jotenkin nähtävissä ja verrattavissa siihen etukäteisselittelyjen määrään :) Vedin paremmat lämmittelyhölkät kuin ikinä ja sitten itse asiaan. Meillä oli työkaverin tuttu poitsu huutelemassa väliaikoja ja siis ottamassa aikaa ja laskemassa kierroksia. Se oli kyllä ehdottoman hyvä juttu, koska siitä sai aivan uudenlaista intoa siihen juoksuun! Yleensä en ikinä oo kattonut kelloa ns. todellisen kuupperin hengessä, mutta on se vaan paljon helpompi tollain kun tietää! Laskin etukäteen, että alle 2 min/kierros pitää päästä, jos aion yli 2 500 m juosta. Eka kierros menikin aika haipakkaa, 1:33, mutta sen jälkeen ne hiipui tasaisesti siihen kahden minuutin tuntumaan. Jossain vaiheessa piti kiristää oikeen tahtia, kun alkoi hiipua vauhti uhkaavasti. Lopulta aika loppui ja oksu kurkussa tuulettelin!! 2550 m meni että heilahti! Ja oli se sen tuntustakin.. Mun anaerobinne kynnys on noin 162 ja juoksin kuupperin keskisykkeellä 164 eli paljon kovempaan en olis pystynyt. Tavoite kuitenkin saavutettu ja tällä kertaa olin siihen tyytyväinen :)

Muuten sitten jäikin jumppailut ja juoksut aika vähänlle tällä viikolla, muistaakseni joku päivä käytiin uimassa, ehkä tiistaina ja tällä kertaa ei sattunut käteen juuri lainkaan. Löydettiin myös kaupasta torstaina mulle semmonen pullari ja Jannelle lättärit. Nyt pääsen kunnolla reenaan sitä käsivetoa. Oon muuten vakaasti päättänyt opetella sen hengityksen molemmilta puolilta. Välillä se onnistuu, välillä meen sekasin ja hengitän joka vedolla :D Mutta kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä.

Viikonloppuna olikin sitten muuttopuuhia lauantaina ja tänään sunnuntaina kunnon urheilupäivä. Aamulla kävin juokseen ja illalla sitten pumpissa ja spinningissä. Oh boy, kun oli siistiä pitkästä aikaa! Ihana ihana hiki valui ja mahtavat musiikit siivitti ainakin mun tuntia :) Meidän alkuperänen suunnitelma oli mennä uimaan, mutta uimahallin penteleet menikin kiinni jo tosi aikasin. No, ei se mitään, ehkä sitten huomenna tai joskus!

Käytiin tänään muuten tua Pirkkahallissa Tampereen megasalessa kattomassa olisko halpoja rytkyjä. Mutta se oli kyllä tuhnu! Tai ainakin odotin, että se olis jotenkin isompi ja siistimpi. Nyt oli aika vähän mitään varteenotettavaa tarjontaa. Yhdessä pisteessä oli jopa kenkiä vaan hujan hajan lattialla?! Wasss?

Jaa olikos siinä kaikki tältä erää? Kyllä varmaan, nyt sitten ihanaa uutta viikoo vaan kaikille ja muistakaa heijastimet tai heijastinliivi, jos ulkoilette illalla, kun on niin hemmetin pimeetä ja märkää, että mitään mustapukuisia ulkoilijoita ei kyllä nää!

Ei auta

2011-09-16T13:56:00.000+03:00

Miten se flunssa nyt muhunkin iski sitten muka?! Hemmetti, oon yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa ja toivonut siten voivani torjua koko typerän homman mielestäni ja ajatuksistani ja kehostani pois, mutta ilmeisesti ajatuksen voimalla ei ihan kaikkee ole mahdollista saada aikaan. Jostain syystä mua ärsyttää ihmiset, jotka ei tee asioita se takia, että ne on TULOSSA kipeeksi, mutta nyt huomaan ehkä pikkusen kuuluvani samaan porukkaan. No, koska en itteeni kipeeks ajatellut eli yritin olla olematta henkisesti kipee, mentiin eilen aika myöhään illalla Jannen kanssa uimaan. Voin kertoa teille semmosen salaisuuden, että jos menee vaikka vasta 19.30 uimahalliin (johon viimeset pääsee sisälle 19.45), niin saa aika rauhassa olla viimeset 30-45 minuuttia! Ei ollu kyllä ketään meidän lisäksi ja mietin, että rikotaanko me jotain kirjottamatonta uimahallisääntöä tai etikettiä, kun oltiin siellä altaassa kaksin, kun ne kuulutti, että "uintiaikaa vielä 15 minuuttia!". Tosi hyvin ehti sitten vielä käydä saunassa ja pukee ennenkun se halli meni kiinni.

Uinti suju nyt ihan ok:sti, uin eka rintaa varmaan vartin, mutta olis kyllä varmasti voinut uida vielä enemmänkin ns. lämmittelyksi. Sitten yritin sitä vaparia taas vaihteeks ja nyt sillee, että pelkillä käsillä koitin vispata menemään. Mää vedän niillä jaloilla meinaan itteni niin tukkoon heti ekalla kymmenellä metrillä, että loppu 15 metriä on ihan tuskaa. Jotain tein taas väärin, kun vasen olkapää on ihan hullun kipee nyt ja oli pikkusen siellä hallissakin. Janne neuvoo kyllä, mutta joku siinä silti mättää. Katoin netistä jotain elixirin uintivideoita ja niissä sanottiin, että ei saa liikaa yrittää koukistaa kättä, kun tuo kyynerpäätä ylös ja se saattaa kipeyttää olkapään. No, täytyy ens kerralla keskittyä vielä enemmän, josko se sitten menis oikein! Se lakki pitäs kyllä hommata ja paremmat lasit. nykyiset Jannen vanhat täyttyy vedestä noin 4 altaanmitan jälkeen jo. Hei muuten yks kysymys teille uimakonkareille: kuuluuko sitä pullaria (eli tietääkseni se jalkojen väliin tuleva härpäke) laittaa nilkkojen väliin vai reisin väliin? Mää oon koko ajan ajatellut, että siihen reisin väliin eli suht ylös haaroväliin. Joku muu epäili, että se tulis sinne ihan päähän nilkkojen väliin. Mikä on oikee tapa? Ja miksi niitä ei myydä missään??!?!? Ihmeellistä! Nyt kun triathloonille pyrkii yhä useempi ihan rookie, niin luulis, että kaikki uinti paraphanelia olis ihan tyrkyllä kaupoissa. Musta on kiva, että siitä lajista on tulossa vähän semmonen koko kansan kunnon mittari, eikä vaan paulikiurumaiset superatleetit enää voi kuvitella sitä harrastavansa. Ei sillä, pidän kaikkia minkä tahansa matkan triathleettejä ihan superihmisinä. Jo se, että pääsee kaikki lajit läpi tarkoittaa väistämättä tuntien ja taas tuntien armotonta harjoittelua.

Mitäs muuta sitten? No ei varmaan muuta. Lienee syytä ittekkin lepäillä sunnuntaihin asti ainakin ja sitten vähän hölkytellä. Toivottavasti juoksukunto on ens viikolla kohdillaan, kun haastoin työkaveri kuupperiin :) Onhan se niin ihanaa,että se pitää päästä ainakin pari kertaa vuodessa kokemaan. Yritän päästä nyt reilusti yli 2500 niin ei tuu mitään jossitteluja siitä mihin kategoriaan mun ikäryhmässä kuulun. 2 500 m on siis erinomaisen ja hyvän raja..

Hei ihanaa viikonloppua nyt vaan kaikille, olkaahan pirteinä ja nauttikaa syksystä!

Tiistaimietteitä

2011-09-13T18:41:00.001+03:00

Jahas jahas. Turusta on selvitty ja kotiuduttu onnellisesti :) Perjantaina en tainnu jaksaa tehdä mitään sen jälkeen kun tulin kotio, mutta eipä se haitannut, kun olin jo reippaasti juossut siellä Turun mäkisillä kaduilla kahtena päivänä. Hain postista mun uudet ihanat kengät eli vaihteeks tilasin englannista Asicsin Nimbukset, tällä kertaa numero oli 13. Testasin niitä intterissä männäviikolla ja silloin ne tuntui ehkä vähän naheilta tai napakoilta, mutta ajattelin, että ne nauhat oli vaan liian kireellä tai sitten se kokeilemani yksilö oli vaan jotenkin huono kappale. No ei ollut kumpikaan näistä. Karu totuus paljastui, kun kaivoin ihanaiset turkoosilla väritetyt kenkulit laatikosta ja laitoin jalkaani.. Ei V*ttu Stana nehän on muuttaneet perkele sitä mallia niin, että ei ne enää mahdu mulle ne saman kokoset, mitä olen sieltä tilannut varmaan viis paria. VOI KYYNEL! No, ei auta, liian kapea päältä ja toebox on liian pieni. Näyttääkin pienemmältä kuin aikasemmat mallit. Kokeilin vanhan kengän pohjallisellakin, mutta ei auta. Ja juoksukengissä ei oikein auta se, että kyllä ne siitä venyy, kun joka askel on tuskaa ja päkiät ja kaikki puutuu. Kai ne olis voinut palauttaa, mutta ehdin jo repiä laput irti ja heittää kaikki paperit roskiin siitä. Kyse on siis näistä:

kuva täältä

No, ehkä ehkä ehkä yks juoksukaveri ostaa ne multa toivottavasti. Jos ei, niin sitten olis myynnissä suht halvalla naisten Asics gel nimbus 13 koko 40,5.. Maksoin noista postikuluineen 90 puntaa eli vähän päälle sata euroa. Kaupassa ne maksaa noin 180 euroa, notta kyllä nyt halvalla lähtee! Ei muutakun tänne vaan yhteydenottoja sitten :) Kaks lenkkiä olen niillä juossut ja kerran kävellyt kauppaan 2 km edes takas.

Ei hitto miten harmittaa! Plaaaaaah no se siitä. Kerta toi ascis on nyt mennyt tommoseks, niin ajattelin, että ostaisin seuraavaks samat lenkkarit ku Jaanaba oli ostanut eli Brooks Glycerin 9. Tuntu hyvältä jalassa ja näytti maksavan "vaan" 139€ Lielahden intterissä. Onko ollu muuten Jaanaba hyvät?? Oonko muuten sanonut monta kertaa, että mun mielestä inttereissä on parhaat juoksukenkämyyjät. Toki riippuu varmasti myyjästä, mutta usein oon saanut hyvää palvelua. Esiinnyn usein ihan nyypiönä (mitä en tietenkään oo) ja katon koittaako ne myyjät kusettaa mua :) Joskus jotkut, jokka ei itte selvästikkää juokse, antaa huonoja neuvoja, mutta nekin on usein heti alussa sanonu, että ei oikeen hyvin tiiä. HEH!

Sanoinko muuten jo, että sain ihan älyttömän hyvää palvelua, kun kävin korjauttamassa mun aurinkolaseja siellä Instrussa? Menin sinne ihan tohkana niitten lasien kanssa ja olin valmis selvittään kaikkia ihme kuluttajansuojajuttuja, kun ei ollut mitään kuitteja mukana tai mitään. No, ei ne edes kysyneet mitään, vaan alkoi heti hoitaa asiaa innolla. Olisin saanut uuden aisan tai uudet lasit, mutta tota mallia ei tehdä enää. Olisin saanut toiset jotkun Oakleyt, mutta ei niillä ollut kuin kahdet kappaleet niin en edes kattonut. Oon saanut paljon hyvää palautetta noista nykyisistä laseista, niin päätin, että haluan ne vaan kuntoon. Toinen vaihtoehto olis ollut liimaaminen, mutta se nyt ei oikeen houkutellut, kun en usko, että olis kestänyt mitään. Vein ne sitten hitsattavaksi johonkin liikeeseen ja siinä ei mennyt kuin ihan hetko ja jo oli lasit kunnossa! Hitsas kuulemma vielä toistakin aisaa ja nyt ne varmaan kestää sitten maailman tappiin asti! Ihanaa ja mahtavaa palvelua! Olisin käynyt kiittämässä, mutta ei siellä ollut enää sitä henkilöä, joka mua palveli.

Jeah ja jooh. Ei mulla nyt muuta oo oikeen asiaa. Ainiin muuten sunnuntaina kävin ehkä matalasykkeisimmällä juoksulenkilläni ikinä. Keskisyke 108 :) Kato vaikka ite. Vauhti ei ollut mikään nopein, mutta ei mikään kävelyvauhtikaan :D

Ihanaa ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Huomioita Turusta

2011-09-08T21:33:00.001+03:00

Niinhän siinä kävi kuten näissä asioissa kai usein käy - luulin pääseväni kotiin tänään iltapäivällä hyvillä mielin tehdyn työn jälkeen, mutta... Kun näin miten se kaivurikuski kauhas sitä mustaa pa*kaa sieltä maasta ja haistoin jo nenässäni sen mömmön "tuoksun", saatoin jo arvata että enpä muutes pääsekkään kotiin vielä tänään. Ja niinhän siinä siis kävi sitten, joka kauhan kuopasulla löytyi enemmän ja enemmän kamaa ja kun vielä kuorma-autokuski juuttui autollaan siihen tielle joka kerta, kun sen piti lähtee siitä ja siis siten viivästytti ennestään jo hidasta toimintaa, oli tilanne selvä. No, ei siinä sitten mitään. Päätin tällä kertaa tulla eri hotelliin kuin missä viimeksi olin, edellisen yön olin siis Hotelli Helmessä, joka sinänsä oli ihan jees, mutta kaipasin jotain erilaista :) Päätin tulla täksi yöksi tänne nimeltämainitsemattomaan Sokoshotelliin. Eka kävin tietty lenkillä ja sitten menin rohkeasti naisten saunavuorolla saunaan. Se olikin hyvä idea, koska ei siellä ollut ketään muita ja sain ihanasti työssä ja lenkillä rasittuneita lihaksiani kylvettää. Talo tarjosi jopa samppoot, hoitoaineet ja muita aineita, mikä oli mukavaa.

Lenkillä ollessani katselin taas Turkua uusin silmin ja menin tällä kertaa vähän eri reittiä. Eilen juoksin Aura-joen vartta ööh johonkin suuntaan ja ihmettelin niitä taideteoksia, mitä siellä joessa ja sen varrella oli. Näin jotain ihme lokkeja tms, joita luulin polkuveneiksi. Näin cumuluksen pilviä muistuttavan metallitaideteoksen (tajusin samalla, mihin se cumulus viittaa ja miks se logo on se pilvi :)). Näin sairaan ison kukan satamassa lähellä niitä isoja purjeveneitä. Ärsyttävintä täällä juoksemisessa on se, että suurin osa näistä jalkakäytävistä, mitä olen kohdannut, on semmoista laattaa. Miks pitää olla semmosta laattaa?! Muuten kaupunki on tosi mielenkiintoinen ja yllättävän mäkinen. Yllättäviä pieniä pihoja ja puutaloja ja porttikonkia. Mun mielestä on hienoa se, miten hyvin joen varsi on hyödynnetty ja kuinka paljon siinä on ravintoloita ja kahviloita ja baareja. Olis ihan surkeeta, jos siinä vaan menis joku tie tai olis jotain ihme tehtaita sun muita niinku Tammerkoskessa. Yhteen asiaan oon myös kiinnittänyt huomioo - ihmiset ajaa autoilla ihan sekopäisesti ja lujaa! Hui! Autoja on muutenkin ihan sikapaljon. Tosin en tiä paljonko niitä on Tampereen keskustassa iltasella tai kuuden aikaan, kun en paljon liiku siellä siihen aikaan.

Saunan jälkeen menin syömään hotellin yhteydessä olevaan ravintolaan. Jouduin laittaan jalkaan vähän liian pienet työhousut, koska ne oli ainoot housut, jotka mulla oli mukana, jotka ei ollut karseessa savessa. Työmaa on savea ja se tarttuu ja turhii ihan joka paikan. Plöö. Ravintolassa sain kokea aika ärsyttävän ruokailutilanteen, kun satuin summassa vahingossa valitsemaan pöydän, josta näki suoraa keittiöön. Musta avokeittiö ei ikinä oo hyvä asia. En halua nähdä miten kokki napsii ruokaa ruuanlaiton ohessa ja kuulla mitä se selittää siellä. Nyt näin ja kuulin vähän liiankin kanssa. Kokilla taisi olla aika huono päivä, sen verran sai kuulla ärräpäitä ja vee sanaa ja muuta idiootiksi haukkumista. Muutenhan sillä ei olis mulle mitään välilä, mutta kun näin ja kuulin KAIKEN. Uuh, söin äkkiä ja lähdin.

Notta semmoset huomiot on Turusta. Oli varmaan muutakin, mutta en jaksa enää muistaa.

Hyvää loppuviikkoa kaikille :) Ja viikonloppua!

Jaa mää vai

2011-09-07T20:38:00.000+03:00

Lauantain jälkeen jalat ei ollu mitenkään sen pahemmin paaliin, mutta kuitenkin ajattelin, että olis ehkä syytä käydä vähän palauttelemassa niitä kopia kaiken varalta. Sunnuntaina hyvä ystäväni tuli hakeen mua aamusella ja mentiin Pyynikin näkötornille munkkikahveille. Siellä ollessamme sain päähäni, että käppäiltäis kattoon Varalan maratonin lähtöpaikalla, että näkyiskö tuttuja. No, sinne käppäily olikin hyvä palauttava käppäily ylös ja alas Pyntsän mäkiä :D Lähtöpaikalla oli hyvä meininki ja jopa yksi tuttu, tosin ei se, jonka odotimme näkevämme, vaan ihan eri tyyppi :D

Maanantaina en päässyt normilenkille, vaan osallistuttiin Jannen kanssa ilmaiselle Minustako yrittäjä -kurssille. Kaikkien utelujen ja muiden hälventämiseksi on heti pakko sanoa, että en oo alkamassa ihan heti yrittäjäksi, lähinnä kiinnosti se kaikki mitä siihen kuuluu ja mistä niitä maksuja yrittäjälle oikeen kertyy. Ihan mielenkiintoinen iltama, ei ehkä ihan sitä mitä odotin, vaan todellakin sitä semmosta kannustusta yrittäjäksi aikoville. Eli jos olet suunnitellut yrityksen perustamista ja asut Tampereen seudulla, niin googlaa pirkanmaan ELY-keskus ja siitä etusivulta näkee kaikki koulutukset ja sieltä voi ilmottautua sinne. Paljon hyvää tiatoo on kyllä siellä tarjolla ja ihan ilmaiseksi.

Tiistaina kävin pumppailemassa ja valmistauduin parin päivän työreissuun. Pääsin taas maastoon pitkästä aikaa ja vielä ihan uudentyyppistä homma tekeen, kiva juttu kyllä se. Pääsin vielä jopa hotelliin yöksi ja kävin nyt iltasella tutustumassa tähän Turun kaupunkiin ensimmäistä kertaa ns. kunnolla lenkin merkeissä. Aika kiireinen kaupunki näytti Turku olevan, mutta kun pääsi tohon joen varteen juoksemaan, niin alkoi väki väheneen. Varmaan sillä vesisateella oli osuutta asiaan. Hauska kaupunki, hauskoja taidehässäköitä oli joka puolella ja ne laivat oli myös hauskat. Ei kuitenkaan ihan tampereen veroinen tietenkään eikä ikinä. Sykkeet oli aika katossaan 128/ 7 min/km, mutta laitetaan vielä palautumisen piikkiin.

Seuraava haaste on vähän mietinnässä. Toisaalta kokonainen Vantaalla kuulostais hyvältä, se olis mun KYMMENES kokonainen. Toisaalta kova kova NOPEA puolikas Vantaallat ihan pikkusen myös houkuttais, kun en jäänyt mun enkasta juuri mitään (minuutin verran) ja tiedän Vantaan reitin olevan super nopea. Tai siis jos muistiin on luottamista. No, katotaan nyt lähdenkö mihinkään vai mihin lähden.

Heiii, huomasin myös, että mulle oli ilmestynyt 15 lukija! Jee, tervetuloa kuka sitten oletkin :D

Kisaraportti: Finlandia maratonin puolikas

2011-09-03T22:31:00.000+03:00

Kirjottelempa nyt näin tuoreeltaan fiilikset ja raportit Jyväskylästä. Just vasta tultiin kotiin ja se on varmaa, että ihan heti ei pysty nukkumaan, vaikka kuinka tekis mieli.

Eli päätin vähän itsenikin yllättäen lähteä mukaan Jyväskylään juoksemaan. Osittain sen takia, että edellisestä puolikkaasta oli jo kolme kuukautta ja osittain sen takia, että olin kuullut tosi monesta eri tuutista Finlandian reitin olevan tasainen ja erittäin erittäin nopea! Mitään ennätysjuoksua en ollut lähdössä tekemään, vaan tarkoituksena oli juosta puolikas tällä kertaa läpi suht kevyesti ja tuntemuksia kuunnellen, reitistä ja fiiliksestä nauttien. Kysessä oli jo kuitenkin startatessa ennätyksellinen juoksu mulle, sillä kyseessä oli mun 20. puolimaraton. Aika hyvin mun mielestä, kun alotin v. 2007 juoksuharrastuksen. Eka puolikas tais mennä noin 2.15 aikaan, jos en ihan väärin muista!

No, matkaan kuitenkin päätin lähteä ja matkattiin täältä Raholasta aikas isolla 10 hengen lössillä sinne puolikkaalle. Mua ei jostain syystä tällä kertaa jännittänyt yhtään ennen starttia. Ei itkukohtauksia edellisenä päivänä, ei tuppisuumaista oloa juoksupäivänä, ei mitään! Enkä edes ollut huolissani, vaikka Jannen kanssa käytiin edellisenä päivänä 2 tunnin höyrysaunassa ja ruusukylvyssä nauttimassa viimeisenä lomapäivänä. Vaikka hyvin tiiän, että ei sais saunoo edellisenä päivänä, ettei kaikki tankkaukset yms suolat mee ihan hukkaan. No, join perjantaina paljon vissyä ja söin poppareita illalla koko pussillisen, joten eiköhän ne menetetyt hippuset tullu korvattua. Asiaan vaikutti ehkä just se asenne, jolla lähdin liikkeelle eli että ei mitään enkkoja nyt haeta, vaan pääasia on vaan juoksusta nauttiminen ja hyvä fiilis. Yleensähän puolikkaat tulee vedettyä vatta kuralla verenmaku suussa kello kytäten ja panikoiden.

Oltiin kisapaikalla erittäin hyvissä ajoin ennen starttia ja siellä sitten kuupoiltiin ja pööpöiltiin aikamme, kunnes oli aika siirtyä lähtökarsinaan. Näin ennen lähtöä Ninnin energianurkkauksen Ninnin ja pikaisesti vaihdoimme muutamat sanaset ja toivottelimme toisillemme hyvät matkat. Näin myös Jouni Hynysen, joka oli tulossa juoksemaan puolikasta maratoonia ja kertoi valmistautuneensa juomalla kaljaa ja nussimalla. Se taisi olla joku rokkarin vastaus, sillä Hynysen tavoitteena oli 1.48 ja lopulta hän oli tullut maaliin 1.50 ajassa.

Lähdin liikkeelle parin tiimikaverin kanssa ja matka taittui erittäin erittäin mukavasti! Yhtäkkiä oli jo seiskan lappu edessä ja oltiin tultu ihan hyvää vauhtia kuitenkaan suurempia kiristämättä. Porukkaanb oli löytynyt jopa yksi jäsen lisää matkan varrelta :) Juomapisteitä oli hyvin noin 3,5 km välein. Otin ekan geelin noin 10 km kohdilla, koska ajattelin että ei vara venettä kaada, kun edellisen päivän fiilis oli ollut vähän niin ja näin. Saunomisen ja muun lisäksi kärsin kummallisista vatsavaivoista koko päivän meinaan. No, jossain siinä kympin jälkeen (väliaika 57 min ja risat) nähtiin se kahden tunnin jänis ja muu juoksuseuruneeni sai siitä jotain ihan ihme virtaa.. Ne alkoi pinkoa kuin viimeistä päivää ja lopulta mun oli pakko todeta, että en pysty tässä vauhdissa enää omilla kriteereilläni juoksemaan eli mukavasti ja iloisesti. Niinpä himmasin sitten tahtia. Mua ei kyllä oikeesti yhtään haitannut, että toiset jatkoi huomattavasti kovempaa, koska niin olisin voinut hyvin itsekin tehdä. Eri asia tietty, jos on jotain sopinut ja luvannut.

Kaivoin sitten musavehkeet esiin ja laitoin kunnon pumput soimaan ja taas huomasin, että juoksu maistui ja taisin hymyilläkin jonkin verran :) Kivaa oli! Yhtäkkiä aloin lähestyä takaapäin yhtä tuttua hahmoa ja pakko oli kurkata kyllä kasvot ennenkuin aloin mitään huutelemaan. Ninnihän se siinä pinkoi niin maan hemmetisti oma tavoitteensa kirkkaana mielessään :) Sori Ninni mun ihme höpötykset, huomasin kyllä pian, että menit niin lujaa, että ei mitään syvällistä keskustelua saatu aikaan ja pian jatkoinkin matkaani. Jossain vaiheessa tajusin, että kahden tunnin alitus on tosiaan mahdollinen, jos en lopeta juoksemista ja sain siitä taas uutta voimaa lähteä rynnistämään! Ninnin huomasin vielä sivusilmällä olevan peesissäni ja hetken mietin, olisiko pitänyt jäädä siihen vielä roikkumaan. Sitten ajattelin, että ehkä se vaan ärsyttää, jos jään jotain pöpöttämään ja päätin juosta vaan maaliin ja jutella sitten siellä enemmän. 18 ja 19 kilsa oli aika rankat kuten myös viimenen kokonainen. Yritin loppukiriä, joka ei kyllä taida ajoissa näkyä mitenkään. Maali tuli lopulta yllättäen ja ihanaa - 20. puolikas pulkassa ja vielä alle kahteen tuntiin vaikka en ees rypistänyt!

Pian mun jälkeen maaliin saapui onnellinen Ninni, joka saavutti omat tavotteensa ja oli kyllä siis syystäkin tyytyväinen! Yhdessä raahauduttiin liian kaukana olevalle juomapisteelle ja sitten pulistiin siinä vielä kisat läpi :) Oli mukava päästä suihkuun ja syömään, nälkä alkoi meinaan tuntua. Sitten menikin maha sekaisin, mutta nyt se alkaa onneksi jo rauhoittua.

Summa summarum: hyvä juoksu, mahtava seura suurimman osan aikaa ja loistava fiilis jälkikäteen. Onneks en laittanut mitään aikatavoitteita (edes salaisia) tällä kertaa, oli mukava juosta jotenkin huolettomasti ja nauttien. Kahteen tuntiin oli vaan pakko rypistää, mutta se oli toki vaan viimeset muutamat kilsat. Eli ilmeiseesti näinkin voi niitä kisoja juosta! Keskisyke 152 kertoo siitä, että reserviä olis ollut (yleensä väh 160 puolikkailla) ja toisaalta hyvin näkyy ne tiukat kilsat, kun syke nousi 159 eikä oikeen meinannut enää laskea. Linkki Garminin dataan tässä. Kiitos mun seuralle, ilman teidän hirmuista spurttia en olis varmaan päässyt alle kahden tunnin enkä olis törmännyt uudestaan Ninniin! Kiva juoksu, kiva reitti, tänne vois joskus tulla jopa kokonaiselle. Suosittelen kyllä kaikille tätä reittiä, ei paha ollenkaan!

Että semmonen oli sitten se juoksu :)

Uutta kaikkee

2011-09-01T19:31:00.000+03:00

Noniin, nyt on uus kone sitten ja eipä siitäkään tietty ongelmitta selvitty. Pitkällisen pähkäilyn jälkeen päädyttiin ostaan Acer uudenmallinen pöytäkone, joka on vähän niinku joku mäkki eli tietokone on tossa näytössä ikäänkuin sisällä. No, eka mikä ostettiin oli tottakai rikki ja hermohan siinä meinas mennä. Ei se tietty myyjien vika ole, mutta kun yli 700 euron vehjettä menet samana päivänä palauttamaan, koska se ei toiminut, niin harmittaahan se. Mutta en edes huutanut niinku joskus siellä rismassa. Krhm. Ainakaan paljon. Ihme juttu mutta kotona alkoi ennimäkseen itkettään eikä tehnyt mieli edes huutaa. Ihme herkkis. No, kun sitten kone saatiin toimiin ja kaikkee niin enkö tietämättömyyttäni jotain säheltänyt ja poistin itseltäni järjestelmänvalvojan oikeudet (nyt tekee mieli kaikkien kysyä, miten se on edes mahdolista, mutta on se!) ja jouduin palauttamaan tehdasasetukset eli alottaan periaatteessa ihan alusta. No, ei se mitään, koska en ollu ehtinyt vielä paljon mitään asenteleen tai mitään..

Viikko on muuten mennyt ihanasti loman merkiessä, ollaan otettu rennosti ja nautittu vaan tästä ajasta ja kattottu urkkaa telkkarista. Ihan ihmeelliset kisat, en voinut uskoa Boltin varaslähtöä. Onneks se Ruuskanen sentään kiskas just ja just finaaliin, muuten olis saanu hei VÄHÄ selitellä kotomaassa.

Urheilun kannalta viikko on ollut levollinen. Viime perjantaina uinti+pumppi yhdistelmä sai mun olkapään niin helvetin kippeeks, että en oo oikeen kyennyt sitä vasenta kättä edes kunnolla nostamaan. Maanantaina kävin lenkillä ja eilen pikkulenkillä käytiin yhdessä toki. Tänään käytiin taas uimassa, mutta uinnin aikana mun olkapäästä kuulu pahaa naksumista ja siihen sattu ihan pimeesti, joten uin sitten lähinnä laudan kanssa potkuja harjoitellen. Muutaman kerran yritin ihan "kunnon" vaparia ja on se Tessun uimahalli siitä vaan hyvä että siellä on vedessä vähän pimeempää (ei näy paskat) ja sitten se allas on vaan 25 m pitkä niin mää just jaksoin sen pari kertaa uida. Sitten kyllä sattu niin paljon olkapäähän, että piti jatkaa laudan kanssa. On se uiminen kyllä mukavaa, oon kokenut nyt sen kohdalla vähän samanlaisen valaistumisen kuin hiihdon kanssa viime talvena. Kivaa :) Uudet lasit tarttis, mutta mitkään ei sovi päähän ja uimalakin haluaisin jostain syystä kanssa. Hei te viisaat, laitetaanko se lakki märkään vai kuivaan päähän??

Lauantaina on sitten se puolikas, jonka edelleen aion ainakin ottaa ihan rennosti. Jopa niin rennosti, että geelit meinas taas unohtua ja sitten ei missään (Risma, intteri tai sportia) ollu enää dexalin kolaa, vaan joudun meneen jollain sitruksella. No, voihan sekin olla hyvä, epäilen kyllä.

Tähän loppuun muutama kuva meidän matkalta, olkaa hyvät:

Näyttäis olevan sekalaisessa järjestyksessä, mutta en jaksa järjestellä..

Taidetta taukopaikalla

Lenkillä Harstadissa

Tää on Suomen puolelta kai

Maisema vaa

Saksalaisten teltta, jota kyllä ihmeteltiin..

Satama

Tunneli tulossa

Maisemmoo

Terkut lomalta ja sillee

2011-08-27T19:34:00.000+03:00

Joopa joo, lomalta palauduttiin torstaina illalla. 3500 kilsaa tuli ajettua 3400/100 oli ajamiemme kilometrien suhde, ei varmaan ketään yllätä miten päin kilsat meni. Nojoo. Harmillisia asioita oli se, että tietokone hajos juuri matkaa edeltävänä päivänä eikä ollut kaikesta huolimatta mystillisesti korjautunut matkan aikana ittestään. En usko saavani sitä enää kuntoon, vaan konekaupoille on mentävä ens viikolla, kun tili tulee. Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä (ei mäkki), niin saa kertoo, kiitos.

Toinen harmittava seikka oli se, että mun kalliit aurinkolasit hajos matkamme ihan alkuvaiheissa. No, niistä aion mennä todellakin nurisemaan Instruun heti maanantaina, koska ei reilun vuoden vanhat lasit saa tollai hajota. Ni.

Näistä seikoista huolimatta meidän matka oli todella onnistunut. Olimme rentoutuneita ja iloisia ja reippaita. Matka taittui mukavasti, niin että tehtiin lenksa jopa nopeemmin kuin oli tarkotus. Mutta ei se mitään. Maisemat oli aivan mahtavat, upeita vuoria ja kukkuloita ja hienoja sinisiä vuonoja. Urheilua ei olomalla juuri harrastettu vaan keskityttiin vaan lomailuun ja semmoseen. Kuvia on paljon, mutta niiden laittaminen tällä perkeleen miniläppärillä vaatii enemmän kärsivällisyyttä, kuin olen valmis urhaamaan. Ja ei ne kuvat tee oikeesti oikeutta sille, mitä ne maisemat ja kaikki siellä paikan päällä oli. Kylät oli pienempiä kuin oletin ja vuoret suurempia :)

Perjantaina oli sitten karu paluu arkeen ja urheilun vuoro. Ensin käytiin Jannen kanssa uikussa ja se opetti mulla vapaauintia!! Jee pääsin ainakin 40 metriä sitä ennenku mun jalat ja keuhkot loppui kokonaan. Se oli kyllä jotenkin mystistä.Varmaan johtuu enimmäkseen siitä tekniikan puutteesta, että en pystynyt vaan välillä uimaan pitempään, en sitten millään. Uinnin jälkeen ruokaa naamaan ja sitten jumppaan. Pumpissa oli aika hemmetin tiukka ohjelma olkapäille ja se yhdistettynä aamupäivän uintiin oli aikas rankka juttu! Pumpin jälkeen kotio, pienen pieni välipala ja sitten lenkille vielä. Jezuz, ei tunnu kovinkaan järkevältä näin jälkikäteen, mutta sillon oli kyllä kova hinku :)

Tänään oli sitten luvassa jotain oikein spesiaalia meinaan kuupperin testi! Luulin säästyväni siltä, mutta koska oltiinkin vähemmän aikaa matkalla kuin luulin, ehdin sitten kuitenkin. Pe-la yönä pelasin noin kolmeen asti Prince of Persiaa (Katjuska, tykkään pelata semmosia ns seikkailupelejä, mutta kaikki melkein menee paitti ei autopelit, kun niissä en pärjää!) ja sitten katoin naisten MM maratonia. Ja kun miesten seipään karsinta alkoi, en jaksanut enää valvoa. Niinpä heräsin lauantaina muutaman tunnin unien jälkeen ja lähin pyörällä kuupperille. Ehkä olis voinut jotain jättää edelliseltä päivältä pois, mutta samapa se sitten :)

Kuupperi meni ihan ok, olisin toivonut parempaa, mutta 2500 m oli tyytyminen. Ens kerralla sitten freesit jalat jnejne. En oo oikee ikinä onnistunut tossa kuupperissa, kai sitäkin vois jotenkin reenata, en tiiä.

Huoh, että semmonen lomaviikko, saa nähä mitä ens viikko tuo tullessaan!

Vielä kerran täältäkin kautta suuresti onnea kaikille hienoista HCM juoksuista! Mahtavaa ihmiset!

Lomps pomps

2011-08-19T21:22:00.000+03:00

Ja niinhän siinä kävi sitten, että se vaan loppui tääkin viikko ja se meirän loma vihdoin koitti. Nyt on talonvahdit sovittu ja kassit pakattu ja aika lähtee kohti uusia maisemia ja jättää nää kaupungin pölyt hetkiseks taakseen.

Ettei elämä vaan olis niin ihanaa ja hauskaa, hajos meidän toinen "iso" tietokone tänään lopullisesti. Tai ehkä jo eilen, kun sen sammutin saattoi olla jo viimenen kerta kun sammutin sen, mistä sen tietää. Voipi toki myös olla, että sen saa jotenkin vielä elvytettyä, mutta en oo siitä mitenkään vakuuttunut. Toisaalta ei se nyt mitään, kun ei sitä kukaan täällä nyt käytteliskään, mutta toisaalta taas multa menee kyllä jonkun aikaa ennenku voin lakata miettimästä sitä koko asiaa. Prkl. Miks mää menin sammuttaan sen. Ei olis pitänyt imuroida niitä pölyjä. Nojoo.

Laitoin muutes tänään ilmon meneen elämäni 20. puolimaratonille Jyväskylän Finlandia maratonin puolikkaalle! Juhlavuosi meillä molemmilla, siellä saa nyt tänään vielä 10 euron alennuksen juoksijakortilla, koska juoksijalla tai sitten sillä juoksulla on joku juhlavuosi.

Jos en lähtis nyt lomareissulle, niin menisin viikonloppuna Tampereen keskustaan chilifestivaaleille. Sunnuntaina menisin kattoon Ratinaan triathlonin EM-kisoja! Ja sitten pelaisin pleikkaria yötäpäivää ja lopulta kattelisin kaikki yöt vaan yleisurheilun MM-kisoja telkusta kelkusta. Mutta tätä siis en tee, vaan lähden kohti suurta tuntematonta. Toivottavasti saaliina on kasapäin tai edes muutama hyvä valokuva (Jannen ottamia kyllä ne on sitten).

Ihanaa viikonloppua ja viikkoa ja kaikkee kaikille ja kaikille tsemppiä myös teidän juoksu ýms muihin koitoksiin! Palaillaan jonkin ajan päästä asioihin.

Sekalaista seurakuntaa

2011-08-17T16:09:00.000+03:00

Tuntuu, että töissä vaan vauhti kiihtyy, kun loma lähestyy. Ei mulla vielä viime viikolla näin paljon hommia ollut tai sitten oli ja en vaan ethnyt niitä ajoissa niin että kaikki kasaantuu just tälle viikolle :) Ei vaan, nyt on ollut semmosia töitä, että on vaan pitänyt tehdä. Mutta hyvä niin, aika menee vikkelään ja tulee muutama plussakin jopa ja tuntuupa se lomakin vielä ihanemmalta kai.

Sain jo ajat sitten Piompulta tunnustuksen:

Tunnustuksen saajan pitäisi kertoa 1. lemppariväri 2. lemppariruoka 3. paikka jossa tahtoisi käydä.

1. Lempivärini on pinkki varmaankin. Tai joku punainen vähintään. Kyllä se pinkki taitaa olla.

2. Lempiruoka on kyllä vaikea sanoo. Just eilen mietin jotain, mitä voisin syödä vaikka kuinka paljon, mutta nyt en enää muista sitä. Kiinalainen ruoka on hyvää ja tykkään kanssa sitten tosta muusista ja lohesta. Emmää tiä.

3. Paikka jossa tahtoisin käydä on joku ihana secret rantakohde jossain tosi kaukana. Melkein jo semmoselle päästiinkin Hawaiilla, mutta ei ihan kuitenkaan.

Musta tuntuu, että kaikilla on jo tää ollut. Jos ei oo ollut, mutta haluat, nappaa tästä mukaan, ole hyvä :)
Ja kiitos Piompu. Mun suosikkiplokit näät tosta vasemmasta palkista.

Tällä viikolla olen nähnyt tämmöisiä kummajaisia:

Sanmakko

Oho tää olikin sunnuntain Näätähölkästä

Kuka tiätää, mikä tää on?

Mäntässä on teltatkin puussa

Jesspoks, hyvää viikon jatkoo vaan ny sitte!

Tättäärää tättäärää rää

2011-08-15T17:50:00.000+03:00

Olipa vauhdikas viikonloppu mulla ja nyt on kyllä reiret niin paalissa, että huomisen huilaan aivan varmasti. Torstaina mää kävin kaverini kanssa pikku lenksalla, käytiin testaamassa se Näätähölkän reitti vähän etukäteen, kun oltiin sinne sunnuntaina menossa. Ihan ihme lenkki, oksetti ja väsytti ja maha oli sekasin ja jalat paino ainaskin tonnin. No, onneks mentiin vaan semmonen lyhkänen lenkki ja pääsin sitten kotio jo huilaileen.

Perjantaina kävin pikkusen pumppailemassa ja varmaan se on kyllä osasyyllinen siihen, että reidet on nyt ihan tukossa. Oon meinaan viime aikoina lisännyt pumppiin painoja reilusti joka liikkeeseen ja kyykytkin menee nyt jo 10 kg/puoli, kun ennen tais olla maks jotain 6,25 kg/puoli. Eli siis lisää on tullut. Samoten muutamaan muuhunkin liikkeeseen oon vaan nyt jostain syystä lisännyt. Nyttei voi ainakaan sanoo, että ei tunnu missään.

Lauantaina sitten oli se kuusottelu ja siinä oli sitä järkkäämistä ja hääräämistä. Aika nopeesti meni neljä tuntia ja sain mää jotain lajejakin vedettyä. Pituutta vaivaset2,49 m mutta kuulaa jopa 7,3 m :) Nojoo, tärkeintä tässä kisassa ei ollukkaan voitto vaan osallistuminen ja lajien kokeilu.

Eilen oli sit se kymppi ja vähän jännitti, kun jaloissa tuntu kyllä kaiken maailman kipua ja tuskaa! No, päätin olla ruikuttamatta kerta olin itte ystäväni sinne houkutellu ja pyytänyt. Juoksussa ei ollut paljon osallistujia, luulen, että syynä oli kallis jälki-ilmottautumismaksu (20€), vaikka keli olikin hyvä. Miinusta tulee myös siitä, että mitaleita ei jaettu. Lähdetiin siitä porukan mukana ja alun jälkeen kyllä kaksisteen aika pitkälti taivallettiin.Ystäväiseni tsemppas ihan hemmetinmoisella tavalla ja karistettiin lopussa takana vaaninut ohittajakin kauas kauas pois. Maaliin kirmattiin ihan hievenen yli tunnin jälkeen ja oltiin yhtä hymyä. Kuuma oli kyllä juostessa, sitä ei voi kieltää. Hyvä kymppi keskisykkeellä 144 ja sitten pyörällä kotiin syömään.

Semmonen se viikonloppu. Nyt on jo vikan työviikon (ennen lomaa) eka päivä lusittu ja enää neljä pikkuista päivää! Huh todellakin!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille.

Tälläistä tänään

2011-08-10T12:48:00.000+03:00

Voi perskutarallaa, kun voi tuntua pitkiltä nämä vimpat viikot ja päivät ennen loman alkamista. Ei tiedä mitenkä päin olis tai mitä tekis. Mihinkään ei pysty eikä jaksa keskittyä. Väsyttää ja ahistaa. Onneks tässä on enää seittemän kokonaista päivää jäljellä. Jaksan aivan varmasti :)

Jos viimeks soi päässä ja juutupista ripiitillä Britni, niin nyt ei pyöri päässä tai videolla mitään muuta kuin tämä ralli:

Lauantaina tiedossa kuusottelua ja sunnuntaina taas yks virallinen kymppi. Meneehän se näinkin. Kiva kun syksy tulee, vaikka kesästä ehdottomasti eniten tykkäänkin. Viileessä on virkeämpi juosta ja sitten se talvikin tulee ja hiihtolenksat. Kerrankin on talvellakin jotain, mitä odottaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Menikö se jo?

2011-08-08T09:28:00.000+03:00

Kesän lisäksi oon ihmetellyt huomaamatta ohi livahtanutta ensimmäistä avioliittovuotta <3 Joko vuosi tosiaan meni? Haipakkaa on pitänyt ja sen kyllä huomaa. En ees viitti sanoa, että ne jäi ne kiitoskortit sitten askartelematta tähänkin määräpäivään mennessä.. No, ehkä joskus tai ehkä ei sittenkään ikinä.

Me vietettiin hääpäivää jo lauantaina, kun oikee päivä oli siis eilen. Lähdettiin aamulla viideltä kohti Helsinkiä kahden jännittyneen ja hermostuneen juoksijan kanssa. Nämä sankarit oli siis menossa sinne Masokistin unelmaan ja me tarjouduttiin ystävällisesti ajeleen heidän autolla sen aikaa ja sitten ajamaan heidät kotiin juoksun päätteeksi.

Mua jännitti itteenikin se startti ihan kamalasti, koska se matka on niin käsittämättömän pitkä ja viivalla oli kaksi hyvää ystävääni lähdössä tähän koitokseen. Vähän harmitti se, että tällä kertaa en voinut olla itte ojentamassa jokaista avattua suolapussia ja geeliä, mutta toisaalta meillä oli kyllä aika hyvä plääni koko päiväksi, joka myös kiehtoi. Sitäpaitsi niitä oli siellä kaks tällä kertaa niin tsäänssit selvitä oli tuplasti paremmat. Katottiin se tartti ja sitten lähdettiin meidän ekaan kohteeseen eli Helsinkin uimastadionille. Siellä sitten varmaan ekaa kertaa elämässäni uin ihan matkaa eli useampia kertoja altaan päästä päähän ja sehän oli ihan hauskaa. Janne on uinut enemmänkin ja koitti parhaansa mukaan mua neuvoa, mutta ei kyllä kovin helppo ollu niitä neuvoja sisäistää, vaan vedin vaan sitä sammakkoo ihan omalla tyylillä. Vaparia en edes kokeillut, koska se olis ollut niin noloa siellä uimastadionilla ja kun viereisellä radalla pienet ihmisenalut just piti jotain omia reenejään ja meni kuin prot.

Uitiin varmaan tunti ja sitten saunan kautta ulos. Tähdättiin IKEA:n aamupalalle, kun se oli klo 11 asti ja vaan kaks euroo. Juuri niukin naukin ehdittiin siiheks, kello tais olla jo yli, mutta kun ne emmeet oli siellä niin otettiin siitä aamupalat. Ei paha kyllä, kaks euroo per naama plus lisäsämpylä ja pari ylimäärästä kinkkua viiskyt senttiä. Syötiin ne ja sitten seuraavaan kohteeseen eli Megarangelle kolopalloa lyömään (vai onko kolopallo sählypallo?). Mailat ja pallot saatiin lainaan ja sitte eiku siihen joukon jatkeeks vaan mätkimään. Hauskaa oli tavallaan, Janne tykkäs kyllä enemmän ku mää. Mun mielestä vähän se pointti puuttuu, kun ei oo tavallaan mitään kohdetta mihin tähtää, vaan siitä vaan rätkittiin.

Golffin jälkeen sitten veljentytön 2 vee synttäreille ja siellä hyvää ruokaa ja kakkua ja kahvia ja hienoja hienoja kuvia Sveitsistä ja sieltä sun täältä. Joskus neljän jälkeen mulle tuli jo tressi ja halusin lähteä kattomaan että miten ne juoksijat siellä pärjäilee. Mentiin kattoon sitten sinne juoksupaikalle ja selvis, että kymmenen kierrosta (á 1,8 km /kierros) oli enää jäljellä. Aika tuskasta oli monen meno, omiemme ei ihan älyttömän tuskaisen näköstä. Siinä sitten yritettiin kannustaa parhaamme mukaan ja lopulta sankarit tuli maaliin! Järjestäjä ei ollut luvannut pesumahdollisuutta klo 18 jälkene (eli 10 tuntia startin jälkeen), mutta onneksi veljelleni pääsi suihkuun ja saunaan. Pikaisen peseytymisvisiitin jälkeen sitten kotia kohti.

Melkein kotona huomasin, että mullahan on nälkä, kun en ollut syönyt sen iltapäivän jälkeen mitään ja tilattiin lopulta pitsat kotiin. Hädin tuskin pysyin hereillä, että sain sen syötyä ja eikun nukkumaan. Sunnuntaina heräsin 12 tuntia sen jälkeen kun olin mennyt nukkuun :)

Että semmonen seikkailupäivä. Kivaa oli, kaikkee uutta ja mahtavaa.

Hyvää uutta viikkoo ny kaikille.

I I I wanna go go go

2011-08-05T09:33:00.000+03:00

Jos haluatte hyvän kesäbiisin päihinne soimaan vielä näin kesän lopulla, niin tässä, olkaapa hyvät:

Jostain syystä nää Britneyn biisit vaan kolahtelee vaikka ei se artisti ihmisenä oo ittestään mitenkään erityisen hyvää kuvaa ole antanut. Todellisuudessa en kuvittele tietäväni hänestä mitään. Mutta biisi toimii ja toimii ja juutuupin monet eri remixit vielä parmmin kuin tämä originaali.

En muista missä, mutta jossain kerroin tulevaisuuden triathlonhaaveestani eli suorittaa minkä vain matkan triathlon vuoden 2020 syntymäpäivääni mennessä. Tuota silmälläpitäen otin eilen ensimmäisen askeleen kohti uutta unelmaani kun käytiin eilen Rismasta ostamassa mulle kokouikkari, kun tähän asti oon niillä biksuilla vetänyt paikassa kuin paikassa. Kieltämättä uimahalleissa on aina tullu vähän semmonen olo niinku olis alasti, kun kaikilla muilla on kunnon uikkarit ja ittellä jokku narubikinit.. No, nyt on hyvät uikkarit toivottavasti. En tiennyt mitään uikkarienostokriteereitä etukäteen, mutta päätin ottaa ne, mitkä hyvältä tuntuu. Lopulta valitsin Speedon jonkun mallin, joka tuntui hyvältä päällä. Olin muuten vahingossa ottanut niitä kahdet ihan samanlaiset sinne pukukopppiin mukaan.

Kumma juttu muuten, kun nyt heinäkuun ajan päätin, että en käy pakonomaisesti joka päivä vaa'alla, vaan yritän vaan elää ja syödä terveellisesti ja vasta elokuun alussa saan käydä vaa'alla. Oli aika mukava heinäkuu, kun ei tullut rampattua sitten siinä vaa'alla. Olo oli tai on tosi hyvä ja tuntuu sitä ku olis oikeesti laihtunut ja keventynyt ja vaikka mitä. No, maanantaina sitten hirvein odotuksin vaa'alle ja.. Voi vi*tu. Ihan samaa se näyttää kuin ennenkin!! Miten voi olla, en oikeesti tajua. No, päätin sitten että en enää käy vaa'alla vaan jatkan fiiliksen mukaan niin oikeesti on ittellä ainakin paljon parempi mieli.

Huomenna ollaan menossa siis pääkaupunkiseudulle ystävien Masu- kuskeiksi ja sillä välin kun toiset tarpoo 100km, me kädään uimassa, syömässä golffaamassa ja veljentytön 2 vee synttäreillä. Kiva päivä siis on kyllä tulossa :) Tänään ehkä elokuvia ja siipiä, nams!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kisaraportti: Pirkkalan yöhölkkä 3.8.2011

2011-08-04T08:57:00.001+03:00

Mulla oli kyllä aika hyvä käsitys siitä, mihin oli lähtemässä, kun tänne ilmottauduin. Mää olin tässä kisassa vuonna 2009 edellisen kerran ja siitä kerrasta oli jääny aika hyvät muistikuvat. Toiset kisat on semmosia, että ei oo kyllä sitten mitään hajua jälkeenpäin,.että mimmonen se reitti on ollu tai että onko jotain mäkiä tai ei. Siks mua ei kannata yleensä uskoa, kun kerron jotain jonkun juoksun reittiprofiilista tai jotain. Multa tuppaa unohtuun kaikki mäet ja kaikki. No, Pirkkalan yöhölkkä on siis poikkeus. Siellä on mäkiä ja paljon. Ja vähän lisää. Ja pururataa paljon. Asfalttia on koko reitistä varmaan noin 1 %, jos sitäkään. Ihan karseeta etukäteenkin ajateltuna. Ja reitti on semmonen reilu 5 km lenkki, joka juostaan kahteen kertaan eli kaikki nämä ihanuudet sai juosta kaksi kertaa.

Ihan niin paljon ei jännittänyt kuin ennen linnahölkkää, mutta jännitti kuitenkin. Kotona ei oikeen pystynyt enää mihinkään keskittyyn ja onneks lähdettiin ajoissa kisapaikalle täpiseen. Mulla oli mukana kaks mahtavaa naista ja paikan päälle oli tulossa kyllä muitakin meidän tiimiläisiä. Lähtöpaikalle pääseminen meinasi mennä sompailuksi, koska metsästettiin koko ajan niitä kylttejä, mutta niitä ei ollut. Tiesin kyllä aika lailla mihin piti mennä, mutta kun ei kyltin kylttiä ollut, niin en uskonut itseeni. No, lopulta tottakai sitten päästiin kisapaikalle ja vielä ihan ajoissa. Numerolappujen nouto ja hermostunutta kuupoilua muiden kanssa. On kyllä tosi mukava porukalla mennä näihin tapahtumiin, koska yksin sitä olin ihan orpo piru siellä kaikkien muiden seassa. Nyt sai toisista voimaa ja mahtavaa, kun tiesi, että kyllä siellä maalissa ne nopeemmat sitten ainakin on jo odottelemassa..

Sitten ei auttanut muu kuin ryhmittyä lähtöviivan taakse ja pian se lähtölaukaus sieltä jo kajahtikin. Tällä kertaa olin niiiiiiin päättänyt alottaa rauhallisesti, koska tiesin ja muistin kyllä hyvin, että mitä siellä on tulossa. Tai niin mää ainakin luulin! Eka kilsa menikion leppoisissa tunnelmissa, oli hyvä fiilis ja mietin jo, että lähdinkö sittenkin liian hiljaa. No, ajattelin, että tällä mennään nyt kuitenkin ja hyvä että ajattelin niin, sillä vauhti oli kaikesta tuntemuksesta huolimatta jo ihan kohtis tässäkin kohtaa (5:23 min/km, syke 142). Sitten niitä mäkiä alkoi tuleen ja ajattelin jo jossain kohtaa, että jaa tämmösiäkö ne vaan olikin, että kylläpä se muisti huijas, luulin että oli pahempia.. NO, ne pahemmat oli vasta tulossa. Pitkää sorapätkää ja mäkee toinen toisensa perään ja aina kun ehti vähän palautua niin ei muutakun uutta vaan suoleen. Hitto että meinas alkaa oleen tiukkaa jossain kohtaa. Oli aika kuumakin, kun aurinko paisto niin kuumasti ja ei tuullut yhtään.

Lopulta mäet loppui toistaiseks ja päästiin mun inhokkiosuudelle eli sinne pururadalle. Mää niin en tykkää siitä pehmeestä alustasta, kun se joustaa ja uppoo jalkojen alla ja tuntuu, että sa tehä kyllä niin paljon hommia, että pääsee mihinkään. Nyt kuitenkin jostain syystä se olikin ihan ookoo ja pystyin hyvin siinä pitämään vauhtia yllä. Tää kohta reitistä oli tosi alamäkivoittoista ja sen huomasi sitten ajassakin, hyvin menee! Ohitin jonkun tytön siinä, mutta seuraamani miesjoukon selät vaan loittoni enkä mahtanut sille mitään. Pururadan jälkeen tuli soraa ja taas pari pientä mäkeä, mutta ne nyt ei tuntunu enää missään sen alun puristuksen jälkeen. Ihana tuulenvire siiä järven/lammen rannassa ja olo alkoi olla taas jo aika hyvä. Mietin taas, että onko vauhti liian hidas ja todennäköisesti olisin voinut näillä parilla kierroksen viime kilsalla kiristää halutessani. Yleensä en meinaan pysty tommosia edes ajattelemaan, kun on sata lasissa. Jotenkin sitä ei vaan uskaltanut painaa, kun tiesi mitä sieltä oli vielä tulossa. Antsan sanoin "Taivas varjele mitä sieltä tulee..".

Kierroksen vaihteessa oli juomapiste ja kukas muu siellä olikaan juomaa tarjoilemassa, kuin suuren suuri suosikkini, kilpakävelijä Jarkko Kinnunen!! Jarkkoa haastateltiin siellä myös etukäteen ja nyt harmittaa, että en mennyt fanikuvaan hänen kanssaan! Jarkko on niin uskomaton urheilija, mieletön jalat maassa-typppi, joka ei turhia selittele tai haihattele. Mieleeni on painunut ikuisesti Jarkko Kinnusen ja Antti Kempaksen haastattelu Pekingin olypialaisten 50 km kävelyn jälkeen. Hauskat miehet ja niin aidot ja iloiset ja vaikka mitä, vaikka sijat olivat mitä olivat. No, otin Jarkolta kaksi mukia ja join molemmista puolet toivoen, että neste pysyy sisällä.

Sitten ei muutakun uuteen kierrokseen ja kaikki mäet uudestaan, kääk! Ekalla kerralla ne oli menny ilmeisesti siinä alkuhuumassa, koska nyt tokalla kertaa en tuntui niiiiiiin karseelta! ihan hirveeltä. Oman kisani huonoin kilsa (6:17 min/km AARGH!!!) tuli juuri tässä kohtaa, mutta oli se kamalaakin. Jotenkin sitä vaan taas puski ja ajatteli, että kyllä ne joskus loppuu. Ja niin loppuikin. Pururadalle päästyä sai hengähtää ja kun sora tuntui taas jalkojen alla oli aika taas nostaa kytkintä ja laittaa iso vaihde silmään. Lopulta sainkin ihan hyvän loppukirin aikaan ja onnistuin puristamaan lopun hyvää tahtia. Maalissa fiilis oli loistava! Äkkiä lappu pois ja mitalia kaulaan ja vettä hakemaan. Vesi/mehupiste oli aika fiasko, mutta sain lopulta pari mukia juotavaa. Otin yhden mukin mukaan ja menin katselemaan, josko jo seuraava punainen paita olis horisontissa. Ja todentotta, sieltä se tulikin jo ja kun huusin kannustushuudon, niin lähti vielä viimesellä 30 metrillä kirimään :)

Lopulta kaikki saatiin onnellisesti maaliin ja oltiin kyllä ihan yhtä mieltä siitä, että olipa rankka! Mutta onnellisen tyytyväisenä sai kukin kotiin lähteä siitä, että maaliin tultiin ja hyvin meni.

All in all, mun oma juoksu oli hyvä, ellei erittäin hyvä. Fiilikset oli korkeella, palauduin mäistä kohtalaisesti ja pystyin lopussa vielä laittamaan pökköä pesään. Aika erilaiset sykkeet oli tässä verrattuna Hämeenlinnan linnahölkkään, joten siinä on mulle vielä spekuloitavaa :) Tässä linkki garminin tietoihin. Ja sitten eikun uutta tavoitetta miettimään! Ainiin ja se loppuaika oli 58:51 virallisen ajanoton mukaan.

Summer is crazy

2011-08-02T08:29:00.000+03:00

Lauantaina sitten otettiin vahinkoo takas ja otin aurinkoa aika monta tuntia. Aamulla lähdin lenkille ja Jannen piti lähteä ralliin, mutta ei se sitten lähtenykkään. Kun tulin juoksemasta, levitettiin viltti ja patjat takapihalle ja maattiin siellä monta tuntia. Meillä on nyt tosi suojainen se takapiha, kun ne puskat (marja-aroniat) on kasvanu niin korkeeks, että ei sinne nää kukaan. Voi aikalailla kommandona siis ottaa aurinkoa halutessaan.

Mun oli pakko käydä lauantaina kattomassa Hatanpäällä, kun mun porukan vene tuli maaliin Pirkan soudun toisessa aallossa. Jotenkin ei ollut kyllä yhtään fiilistä tänä vuonne lähteä sinne, ehkä johtuen siitä viime vuoden kokemuksesta, joka oli aika ekstreme ja pelkästään sen kelin takia. Tänä vuonna sää suosi vähän enemmän ja ei ollut kuin kova tuuli, joka oli sitten pakottanut toisen aallon soutajat palaamaan suunniteltua aikasemmin takasin. Oli ne silti soutanut (meinaan muuten kirjottaa koko ajan hiihtänyt) yli 30 kilsaa, että ihan hyvin! Mutta yhtään ei tullut semmonen fiilis, että "miksen määkin oo tuala", kun ne tuli maaliin, päinvastoin.

Sunnuntaina heräsin taas superreippaana ja lähdin serkun perheen kanssa Mouhijärvelle kotieläinpuistoon. Vähän meinas alussa jo tökkästä, kun se myyjä koitti pimittää meiltä liikaa pääsymaksua - oli 3 aikuista ja 5 lasta, niin ei meinannut myydä kahta perhelippua (2+2), vaan väkisin meinas myydä 2*2+2 +1. Ihan käsittämätöntä. Miks siä muutenkaan oli joku perhelippu, kun lasten ja aikuisten liput makso ihan yhtä paljon. Nojoo, muuten se oli ihan jees, aika paljon oli tavallisia eläimiä kuten sikoja, kanoja ja lehmiä ja sitten oli myös strutsi ja jotain alpakoita kauheet määrät. Ja lampaita. Juostiin ne eläimet varmaan vartissa ja sitten toiset lapset meni silittään hevosia ja toiset ajoi polkuautoilla :)

Evil kani!

Illalla onnistuin saamaan vielä lenkkiseuraa ja tehtiin hyvä 12 km lenkki. Aikas hemmetin kuuma oli varsinkin alussa, kun ei tuullut ja oli semmosta suoraa asfalttipaanaa (nams). Paluumatkalla olikin jo varjoja ja tuulta, niin helpotti kummasti.

Huomenna olis sitten se Pirkkalan yöhölkkä. On kyllä hauska nähä miten se menee ja miltä ne mäet tällä kertaa tuntuu. Ilmottauduin nyt sitten siihen 10,6 km matkalle, vaikka kuntosarjassakin olis ollut tarjolla myös 5 km. Hassua, niin lyhyttä kisaa en oo ikinä juossut! Se on varmaan ihan hirvee, jos kymppikin on kamala.

Jeespistä, ei muutakun ihanaa viikonjatkoa kaikille.

wau mikä taideyritelmä

Niin niität kuin kylvät

2011-07-28T21:21:00.000+03:00

Ja boy oh boy miten mää kylvänkään! Nyt viime aikoina oon kiinnittänyt huomiota yhteen seikkaan.. Otteko ihmiset kattonu mun keskisykkeitä noilla lenkeillä?! Edellinen keskisykkeeltään yli 135 oleva lenkki, jos Linnahölkkää ei lasketa, on juhannukselta! JUHANNUKSELTA! Siis siitähän on ikuisuus! Ei sillä, että mun vauhdit olis nyt mitään päätähuimaavia, mutta hei noi sykkeet. Aivan mahtavaa, aivan upeaa, nyt siis vihdoin tapahtuu sitä, mitä olis pitänyt näinä viime vuosina tapahtua eli peruskunto alkaa nousta. Nopeimmillaan alle 7 min/km ja syke silläkin lenkillä vaan 133. Huh huh. Nyt siihen on pakko uskoa, kun noita lenkkejä alkaa olla jo noin paljon. Todella kiva ja mahtava juttu.

Tänään lenkillä huomas hyvin ton helteen vaikutuksen etenkin fiiliksiin ja tuntemuksiin juoksun aikana. Kuuntelin siskon hengitystä vierellä, kun hölkittiin menemään ja huomasin, että se hengitti aika raskaasti. Kysyin sykkeet, niin oli vaan 127 tai jotain. Oho. Kuulosti paljon enemmältä. Ittestäkin tuntu aikas raskaalta se meno, mutta kotona kun katoin sykkeitä, niin vaan 120. Very nice. Ilmeisesti se sitten vaan saa olon niin tukalaksi se kuumuus. Eilen jumpallakin oli ihan hullun kuuma. Vedetiin sitä kompattia ja taas lopuks kun liike lakkas ja alettiin tekeen hooveria ja muuta niin mun iho oli kuin olisin suihkussa käynyt. Ja tämä tarina on tosi. Hikeä oli ihan älyttömiä määriä ja punnerrukset sun muut oli jo vaikee tehdä, kun kädet luisti niin pahasti. Pyyhe oli pakko olla polvien alla, koska muuten polvet olis luistanu niin sikana! Aikamoista, aikamoista.

Tänä kesänä en oo paljon ehtinyt rannalla makoilemaan, jotenkin tuntuu, että päivä on jo niin ohi, kun pääsee töistä ja kello on jo vaikka mitä. En oikeen tiiä että onko elokuun lopulla, kun meillä on loma, enää mitään tämmösiä kelejä, tuskin kuitenkaan. Kova olis tässä perheessä hinkua lähteä autolomalle lomalla ja se varmaan toteutetaan myös. Ilman isoja suunnitelmia ja tarkkoja päämääriä vaan ajellaan vähän minne nokka näyttää. Tai siis no Lofooteilla olis tarkotus käydä, mutta muuten ei isoja plaaneja. Toivoisin osaavani ottaa hyviä valokuvia, kun tietääkseni siellä lofooteilla on hienot maisemat. Kai se tosta kamerastakin on vähän kiinni, mutta tuntuu että mää en kyllä oikeen osaa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ja jaksaa ja jaksaa

2011-07-26T08:22:00.000+03:00

Nyt on sitten häät juhlittu ja olipa hauskaa. Pitkästä aikaa itsekin intouduin juhlimaan niin perisuomalaisilla perseillä, että ei mitään rajaa. Yleensähän en juo mitään, mun tapoihin ei kuulu saunasiiderit tai muut kesäterassivisiitit. Syystä tai toisesta en nauti yhden tai kahden siiderin juomisesta yhtään. Musta se on turhaa ja turhaa vaan tulee ihan tokkura olo jo niistä yhdestä tai kahdesta. Kaikista lauantaisista tekemisistäni en oo ylpeä, mutta pakko myöntää, että se toimi juuri semmosena nollauksena ittelle ja omalle päälle, että en edes ollut aiemmin tiennyt sitä kaivanneeni. Muuten häät meni loistavasti ja oli kauniit ja ihanat ja herkät ja hauskat! Kiitos vaan juhlien järjestäjille, olette mahtavia!

Juhlinnasta johtuen sunnuntaina oli todella heikko happi ja vielä maanantainakin lounaaseen asti. Siitä se olo sitten kohentui ja maanantai-iltana pääsin jo normi maanantailenkille ja se oli vieläpä tosi hyvä lenkki. Tuntui kuin olisin voinut juosta vaikka kuinka kauan! Nykyään alkaa taas olla noi keskisykkeetkin ihan kohtuullisella tasolla, niin että ihan hyvnhän tää juoksuhomma tässä etenee. Seuraava tavoite saattaa olla Pirkkalan yöhölkkä 3.8. Yöhölkässä olen kerran aikaisemmin ollut ja silloin mulla oli jalka ihan älyttömän kipee. Silloin myös Jaanaba otti musta elämäni yhden parhaimmista juoksukuvista, joka on tälläkin hetkellä bannerissa keskimmäisenä. Yöhölkässä oli sikäli jännät sarjat, että miesten kilpasarjalaisilla on pitempi matka kuin naisten kilpasarjassa. Onneks kuntosarjalaiset saa juosta sen koko 10,6 km lenkin :) Muistan kyllä edellisestä kerrasta, että reitin heti alussa puoleen väliin asti on ihan kamalat mäet ja sen jälkeen sitten alkaa se pehmeä pururataosuus. Mutta silti se vaan houkuttaa! Hintakin on niin edullinen, vain 9€ juoksija-koritlla, että senkin takia vois mennä.

Toivottavasti kesä vielä jatkuu, ihanaa kun aurinko paistaa ja on niin lämmin!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille.

Keskellä viikkoo

2011-07-20T14:44:00.000+03:00

Hui ja hai, tässähän nää päivät menee kun ei kummemmin mieti. Lauantaina oli ihana ja hauska visiitti Helsinikiin ja onnistunut shoppailureissu Espoon Selloon. Löysin viikonlopun tuleviin häihin ittelleni mekon, kun kuulemma ei ole asiallista laittaa omaa häämekkoa, vaikka morsiammella ei nyt kuulemma valkoista olekaan päällä. Pitäiskin pesettää oma mekko ja laittaa se sitetn vaikka myyntiin. Tuskin sillä enää mitään teen, vaikka onkin varmasti kaunein ja kallein IKINÄ omistamani vaatekappale. Toisten häät saa tietenkin aikaan musitelon omista häistä ja melkein tippa tulee linssiin niitä miettiessä. Oli ne kyllä ihanat juhlat ja ihana fiilis jäi niistä päälle. Ainoa asia, mikä häistä harmittaa on se, kun aika meni siellä juhliessa niin nopeasti ja tuntui, että ei ehtinyt ollenkaan niin kauaa juhlimaan kun olisi halunnut. Vaikka tokikin olin aivan rikkipoikki, kun pääsin illalla kotiin :) Häämatkastakin on monia upeita ja ihania muistoja, harmittaa kyllä ihan hemmetisti, että onnistuin tosiaan tuhoamaan yli puolet meidän häämatkavideoista niin, että niitä ei pystynyt enää palauttamaan KYYNEL! No, ei voi mitään.

Sunnuntaina olikin ihme päivä, kun heräsin vasta melkein yhdeltä ja lähdin parin tunnin päästä siitä heti lenkille, pitkän puoleiselle semmoselle. Oli ihana keli ja hauska porukka ja hyvä reitti ja kaikin puolin mukava juosta, joten vois sanoa, että lenkki meni hyvin :) Loppupäivänä en muistaakseni tehnyt paljon mitään, paitsi menin tietysti liian myöhänä nukkuun ja olin sitten maanantaina väsynyt - heh story of my life!

Jostain syystä erehdyin laskemaan että mulla on vielä viis viikkoa kesälomaan ja meinasin ahdistua. Selvisin siitä kuitenkin ja maanantaina lenkillä oli taas ihan kivaa. Siellä on välillä niin paljon porukkaa, että en jaksa tai pysty puhumaan melkein koko tunnin aikana mitään, mutta toisaalta se ei haittaa kyllä mitään. Ihan kiva välillä ihan ajattelematta mitään hölkkiä vaan menemään.

Eilen olikin parissa jumpassa ja mikäs sen mukavampaa. Hiki tuli ja kuuma ja ihana olo. Nyt aion vastedes lisätä painoa mun tankoon pumpissa, kunnes kaikissa lihaksissa tuntuu tunnin jälkeen jotain. Liian usein on tunnin jälkeen ja varsinkin seuraavana päivänä oudon kivuton olo. Hajussa. eiku kivussa kasvaa vai siis miten se meni. Mulla meinas alkuviikosta tosiaan tulla joku ihme ahdistuskohtaus, mutta onneks se meni ohitte ja pystyin olemaan oma aurinkoinen itteni. Elämä voittaa ja sitä rataa. Eihän sitä nyt aina tartte niin ilosena olla. Muutenkin oon miettinyt tätä koko blogihommaa, kun aika paljon nykyään sensuroin omia juttujani ja läheskään kaikkee en enää kirjota niinkun joskus, koska nyt tiedän ketkä (hei kaikki!) tätä blogia lukee ja ajattelen myös, että ketkä saattaa lukee. Musta se on kyllä huono asia, koska tää ei toimi enää samalla tavalla kuin joskus aikasemmin. Mitään tuplablogijuttuja en viitti edes ajatela, koska ihan niiiiin viitseliäs en sentään ole! No, ehkä tähän löytyy joku hyvä balanssi tähänkin hommaan. Salasanasuojattua blogia en myöskään halua jostain syystä.

Gaah ja hyvää viikkoa kaikille!

Perit lenkit

2011-07-15T09:26:00.000+03:00

Ja elämä rullaa sitä samaa rataa...

Sunnuntaina lepättiin ja ei tehty oikeen mitään muutakun pitsaa. illalla kävin Hannan kanssa vähän pitemmällä lenkillä eli hölkittiin semmonen 12,5 kilsaa tässä lähimaastoissa, oli mukavaa ja sopivan matalat sykkeetkin! Hassua oli se, kun päästiin takas meidän pihaan, niin Hanna katto kellosta "jaaha, 1h 25 min ja 11,5 km" ja mää katoin, että "eipäskun 1h 35min ja 12, 5km"?!?! Whatta fak, hetken sitä kyllä siinä ihmeteltiin ja pähkäiltiin ja selvishän se sitten lopulta, että Hanna oli onnistunu jotenkin stoppaan oman garmininsa noin kilsa ennenku tultii takas meille ja sitten se mittari ei tietenkä ollu mitään mitannu!

Maanantaina jalat tuntu vähän puujaloilta, mutta päätin taas kuitenkin mennä pikku palauttavalle lenksalle eli maanantailenkille. Ja eipä siinä mitään probleemia sitten ollukkaan, vaikka mentiinkin se raholan kympin kymppi.

Tiistaina menin pumppiin vaikka väsytti ja olisin hyvin voinut jäädä myös spinningiin, mutta en jäänyt, kun kotona väsytti. Oliko loogista? Tänään ajattelin paikata tilanteen. Keskiviikkona käytiin taas pelaan rantalenttistä ja saatiin kyllä kenttä, kun oli niin hemmetin kylmä. En oikeen tiä tykkäänkö siitä muuta kuin ihan sairaan hienolla kelillä. Sattuu vaan käsiin ja vituttaa kun ei osaa mitään. No, tarttee ny kattoo vieläkö haluan mennä sitä pelaileen vai en.

Torstaina eli eilen siis oli taas lenkki ystävän kanssa ja mukava lenkki olikin. Matkalla nähtiin myös sattumoisin Jaanaba, joka iloisesti tööttäili ja heilutteli avoautonsa ratista :) Olin hämmentynyt sekunnin, mutta sitten tajusin kuka se siinä olikaan :) Illalla tehtiin riistakäristystä ja uutta perunaa ja ai nams kun oli hyvää.

Tänään sitten tosiaan ne jumpat ja viikonloppuna visiitti Helsinkiin ja sunnuntaina taas lenkkiä. Että semmosta tällä kertaa.

Linnnammäellä

2011-07-13T21:40:00.000+03:00

Ettei elämästäni vaan linna-teema pääsisi kuihtumaan, oli ihan pakko päästä Linnahölkän (AAAH!) jälkeisenä lauantaina Linnammäelle Helsinkiin asti! Lähdettiin Jannen kanssa mun siskon perheen kanssa, koska kaksin ei olis varmaan tullut mentyä ja samalla sai viettää heidän kanssaan hauskaa aikaa. Mää ostin ittelleni rannekkeen jo etukäteen Kalevan Prismasta, koska se oli halvempi niin. Maksoi muistaakseni jotain kolmisenkymppiä. Ostin itseasiassa myös kummipojalleni rannekkeen, mutta ikävien sattumien summana hän ei sitten päässytkään meidän mukaan..

Isohupi!

Lähdettiin aikaseen liikenteeseen ja oltiin noin klo 11.15 Linnanmäen alueella jo sisällä. Se siis aukes klo 11. Lintsi on siitä kiva, että sinne ei maksa mitään mennä sisälle, vaan pelkästään laitteet sun muut maksaa. Musta se on parempi siinä suhteessa verrattuna Särkkään. Särkkä on inhottavan kallis :( Nojoo, nytkun katoin niin 32€ on semmonen ranneke sinne särkkään, että aika samoissa hinnoissa. Tuntuu vaan, kun joutuu sen kympin maksaan sinne alueelle, jos ei ota ranneketta..

Mentiin heti ekaan laitteeseen, joka eteen tuli ja siitä sitä iloa sitten jatkuikin seuraavat 9 tuntia. Käytiin lasten kanssa pienemmissä laitteissa kuten suositussa Hepparallissa ja aika lameessa Kuuputtimessa. Hannan eli siskoni kanssa käytiin sitten isojen laitteissa kaksisteen. Miehet ei halunnu laitteisiin jostain syystä. Ekana mentiin Hannan kanssa siihen vanhaan vuoristorataan ja mää ajattelin, että eihän täää nyt paha oo. Oli se aika hurja!! Huh huh! Sehän nousi ihan sairaan ylös ja niistä penkeistä oikeen lensi, kun se meni niistä mäistä. Huh huh.

Tosi hyvä kuva, ihan itte otin

Siinä ihan vieressä oli se uus Ukko, mutta siihen me vaan ei uskallettu kertaakaan mennä. Ehkä jos olis toisiamme yllytetty niin sitten, mutta epäilen vahvasti. Se näytti ihan kauheelta! Kaikista hurjin vekotin, missä käytiin oli Kirnu. Kirnu veivasi ja vatkasi ja kesti varmaan puoli minuuttia ja sen puoli minuuttia huusin suoraa huutoa ja puristin silmiä kiinni. Hauskaa, eh? Jalat tutisi ja tärisi ja ääni oli ihan käheä huutamisesta.. Vakuuttele siinä sitten lapsille, että kivaa se oli joo..

Kirnu

Ukko!

Koko päivän paistoi ihan suoraa aurinko ja yhtään pilvenhattaraa ei tainnut auringon eteen osua. Oli ihana käydä niissä viilentävissä vesilaitteissa ja ei kyllä haitannut yhtään, vaikka paita ja housut kastui ihan läpimäräksi. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi hauska päivä ja oli kiva päästä siskon perheen mukana sinne, ei olis muuten tosiaan tullut varmaan lähdettyä. Jossain ongintakojulla bongasin palkintona värityskirjoja, jotka on mun mielestä Jaanaban tuotoksia ja pakkohan niistä ny oli räpätä kuva!

Onko nää sun Jaanaba!?

Että semmnen reissu, voin suositella!

Kisaraportti: Linnahölkkä 2011

2011-07-12T08:30:00.000+03:00

Perjantaina jännitys vaan nousi nousemistaan ja jo automatkalla kohti Hämeenlinnaa tuntui, että suu on ihan puuduksissa ja että puhuminen on hankalaa. Niin paljon mua jännitti. Perille päästyämme kerättiin porukka kasaan ja mentiin sitten ilmottautuun. Emmin pitkään että kuntosarja vai kilpasarja ja lopulta päädyin kilpasarjaan, koska en tiedä miksi? Kilpasarjassa ei ollut arvontapalkintoja ja johan mää viime vuonna voitin :)

Lähtö alkoi läheneen ja tuskainen kuumuus vaan yltyi ja yltyi. Ulkona oli nauramatta ainakin 30 astetta lämmintä ja aurinko paistoi suoraan siihen kentälle, missä ei ollut mitään suojaa. Asettauduttiin lähtöviivalle ja kas kummaa - yhtäkkiä alkoi sataa ihan älyttömän isoja pisaroita vettä ja tätä jatkoi siitä lähdöstä ehkä noin vartin verran. Oli aika virkistävää ja raikastavaa, mutta toisaalta aika raskasta hetken päästä, kun lenkkarit oli ihan litimärät ja kaikki vaatteet samoten. Maahan tuli myös tosi isoja lätäköitä, joita sai välillä väistellä, jos jaksoi.

Juoksu lähti hyvin kulkemaan, mitä nyt normaali alun tuska ja kipu. Päätin heti alussa, että en kato garminia ollenkaan, vaan juoksen tuntumalla ja niin, että pahalta tuntuu KOKO ajan! Jos ootte joskus kokeillut niin tiiätte, että helppoa se ei oo. Mulla oli musavehkeet mukana ja ne kuulimet meinas koko ajan tippua mun korvista, kun korvat oli niin täynnä sitä vettä. Tälläkin kertaa huoltopiste tuli siinä puolen välin paikkeilla ja nyt olin jo henkisesti osannut valmistautua siihen mummoon, joka jakoi mehua ja se ei ärsyttänyt läheskään niin paljon kuin viimeks.

Puolen välin jälkeen kuumuus alkoi todella tuntua, mutta ei siinä muuta voinut kun vaan jatkaa sitkeesti matkaa. Hoin ittelleni, että tää on vaan kymppi tää on vaan kymppi ja laitoin jalkaa toisen eteen. Aivot yritti viestittää kropalle, että nyt pitää himmata tai lopettaa, mutta päättäväisesti sysäsin ne ajatukset syrjään ja jatkoin matkaa. Onnistuin pitämään yllä ok vauhdin loppuun asti, ihan inansa jopa kiristäen, mutta mistään loppukiristä on turha puhua. Meinasin eksyä yhdessä kohtaa, kun aivoissa ei ollut oikeen toimintaa ja sade oli huuhtonut merkit pois. Noin 500m ennen maalia oli ystäviä huutamassa ja kannustamassa, mutta en pystynyt siihenkään reagoimaan, niin äärirajoilla mentiin.

Viimeset sata metriä oli aika tiukat, mutta lopulta viivan yli ja ENKKA oli todellisuutta! 52:58 eli uudelle minuuttiluvulle pääsin. Ja voitin Erkki Tuomiojan, nykyisen ulkoministerimme. Aiempaa ministeriä tuskin olisin ihan heti voittanut :) Sinänsä aika ei ole huippu, ei läheskään, mutta mulle tärkeimmän onnistumisen toi se, että pystyin vetään täysillä ja ittestäni kaikkeni antaen tän tiukkaakin tiukemman rypistyksen. Siitä kertoo sekin, että mun keskisykkeet oli kilometreittäin seuraavat 146/163/165/166/167/168/168/171/172/175 eli ei mikään ihme, että tuntui pahalta jaloppukiri jäi haaveeksi. Iso osa korkeita sykkeitä tuli varmasti kuumuudesta, mutta kyllä täytyy sanoa, että aivan mahtava on fiilis, kun tietää antaneensa KAIKKENSA ja että parempaan en olisi millään pystynyt. Paljon mahtavampi fiilis kuin esim. Tukholman maratonin jälkeen.. Mielenkiintoista on myös se, että eka kilsa meni alle viiteen minuuttiin ja sen keskisyke on vaan 145 :) Mikä lie luonnonoikku.. Tässä vielä garminin dataan linkki: linnahölkkä.

Outoa linnahölkässä on se, että siellä ei jaeta mitaleja, vaan teepaidat, jotka siis on ihan tavalliset puuvillapaidat. No, annoin omani heti eteenpäin, kun sen vaaleanvihreä väri ei oikeen miellyttänyt ja en usko, että juurikaan olisi ollut käyttöä. Aah, ihanaa, tästä on hyvä jatkaa.

Aktiviteettejä ja harjoitteita

2011-07-08T09:32:00.000+03:00

Kamalaa, ihanaa nyt on jo se perjantai ja tänään illalla pääsee taas piiiitkästä aikaa laittaan numerolapun rintaan ja näyttään, että mihin musta on oikeen on! Oon valmistautunut pääasiassa henkisesti, toki myös juoksemalla aikasemmin, mutta tällä viikolla en oo juossut maanantain jälkeen. Keskiviikkona kävin siellä kompatissa ja voi pojat miten mahtavalta se tuntui ja miten hyvin se meni. Ei enää tuntunut pumpin vaikutukset ja jotenkin taas sai ittestään irti ihan uudella tavalla. Kylkilankussa kattelin, kun mun käsi oli niin märkä HIESTÄ, että se oli kuin olisin suihkussa käynyt. Ihanaa! Eilen me käytiin töistä naisten kanssa Pyntsällä kattomassa, jos pääsis pelaan rantalenttistä, mutta ikävä kyllä molemmat kaupungin kentät oli koko ajan jonkun ihme äijäporukoitten hallussa ja me ei päästy kun pari palloa siinä verkolla pelaamaan. No, palloteltiin (en tykkää sanasta, vähän niinku vaunuttelukin, yöks!) siinä sitten jonkin aikaa ja hups kello olikin jo melkein kuus. Hiki siinä tuli ja kävin virkistäytymässä ennen siirtymistä julkiseen kulkuvälineeseen.

Sain kyydin Pyynikintorille ja siitä kun piti vaihtaa puolta bussipysäkille, siinä menikin semmonen ihme rymyporukka kauheella laumalla. Kysäisin sitten paikalla olevalta poliisis-mieheltä, että mitäs porukkaa tää on, niin hän käski kattomaan netistä Musta Pispala.. Ihme rymyporukkaa se kyllä oli, ja mulla tuli kyllä heti vähän syyllinen olo, kun tuomitsin porukan niin ulkonäön perusteella. Ehkä siihen vaikutti sekin, että muutamat porukasta oli ihan tuhannen kännissä ja huuteli koko ajan jotain siinä. Hmph.

Illalla käytiin reippaasti vielä uimassa Tohlopilla ja siellä oli kyllä mukavan lämmin tai virkistävä vesi. Pulikoitiin hetko ja sitten kotiin kattoon Jersey Shorea MTV:ltä. En tiä miks, mutta oon jäänyt ihan koukkuun siihen sarjaan. Se tulee vähän ikävän myöhään, mutta ei se mitään haittaa, kun on kerta kesä. Ärsyttää vaan, kun ne Sammy ja Ron koko ajan riitelee. Näin siitä sen season 3 vikan jaksonkin, missä puidaan koko kautta ja ei se ilmeisesti siitä sen paremmaksi muutu.

Ainiin ja mikäs päivä se oli kun käytiin ongella ja uimassa tuolla jossain Pyhäjärvellä.. Varmaan keskiviikko. Löydettiin mielestämme private beach, mutta lopulta se olikin ihan virallisen uimarannan vieressä. No, oltiin ainakin siinä yhdellä pätkällä kaksin, vaikkakin siinä oli niin sairaasti roskia, että varmasti oli joku käynyt aiemminkin.

Niin siitä henkisestä valmistautumisesta vielä sen verran, että aika paljon oon nyt miettinyt sitä kymppiä ja vaikka tiedän (joo joo), että se on vaan kymppi ja ei ole pakko ottaa tosissaan ja vaikka mitä kaikkee, niin jotenkin se silti jännittää. Mitäs jos en pysty ja kykene? Mitäs jos en pääse alle tuntiin (vaikka hetki sitten pääsin harjottelussakin kympin helposti alle tuntiin)? Mitä mulle tapahtuu? Kiva lähteä juoksemaan, mutta jotenkin tää ylimääräinen tressi ei oo kyllä yhtään tervetullut. Mutta minkäs sitä ittelleen mahtaa, en mää ainakaan pysty oleen tressaamatta ajattelemalla että älä tressaa. Ei se niin toimi. Pitäs olla niin superisti valmistautunut, että ei ole mitään mitä jännittää. Kaipaan kyllä sitä maratonin tai yleensäkin kisan jälkeistä oloa, kun kaikki on jätetty matkalle ja varastossa ei ole enää mitään energiahippuja. Semmosesta tunteesta on jo aikaa.

Tällä viikolla pääsin taas vesinäytteenottoon tai lähinnä kenttämittailemaan, eka kuva on sieltä. En tiä erottuuko, mutta kuvassa olevasa lätäkössä on sattuneesta syystä vesi aivan vihreää.. Aika jännän näköinen on se. Toka ja kolmas on sieltä kalastus/uintireissulta. Musta on ihan hauska, että mun työ on aika monipuolista, on sisähommia, paperien pyöritystä ja kaikkee näytteenottoa pihalla ja näytteiden analysoimista ja sen semmosta. Huh, ehkä sitä pikkuhiljaa alkaa jo tässä työssäkin rentoutuun, kun hommat tulee tutuks, että pärjäänhän mää ja hyvinhän tää ny menee.

Hei hyvää viikonloppua!

Vihreetä vettä

Jotain hanheja kenteis?

Taidekuva

No joo joo

2011-07-05T21:52:00.000+03:00

Maanantaina kävin hölkkimässä lenkin porukassa ja ihan hyvin se meni, vaikka edellisenä päivänä oliki juostu se mäkinen Julkujärven lenkki. Mentiin ihan normaali mukava kieppi ja oli kyllä hauska porukallakin juosta. Illalla pääsin taas lempitouhuuni eli pelaamaan pleikkari kolmosella Prince of persiaa.. Voi ette usko, miten voi ihminen tälläi koukuttua?! Onnistuin unohtaan sen jo muutamaks viikoks, kun oli muuta ohjelmaa, mutta eilen taas pelasin ja pelasin ja pelasin niin että en meinannut saada yöllä unta. Höh. Aamulla taas väsytti ja ärsytti, kun bussikuski oli myöhässä ja kaahas niin maan hemmetisti. Miksei se usko, että ei se ajamalla saa sitä menetettyä aikaa kiinni? Ärsyttää, kun ittelle tulee huono olo, kun lukee siellä kaahauksessa.

Oon lukenut viime aikoina melko paljon ja suurin osa kirjoista on melkoista hömppää. Siis semmosta naisten kesäkirjallisuutta eli kevyttä ja hauskaa ja aina on se happy end. Se on mahtavuutta. Meillä on töissä semmonen hauska systeemi, että voi viedä sinne kirjoja ja ottaa sitten toisten kirjoja tilalle. Oon ottanut jo ainakin 6, joista oon suurimman osan lukenut, enää 2 on jäljellä. Töissä muuten tein tänään jotain todella historiallista: sain viimeisteltyä ensimmäisen työn tällä uudella urallani, jonka olen tehnyt itse alusta loppuun asti. Kyseessä oli omakotitalon öljyvahingon kunnostus tai lähinnä kunnostuksen valvonta. Siellä kykin ja käkin ja tarkkailin, että koska ei enää löydy öljyä maaperästä, että voi antaa luvan laittaa kuopan kiinni. Välillä vähän ärsyttävää, kun ei ollut mitään käsitystä, mutta enimmäkseen opin kyllä vaan aika paljon. AutoCAD:lläkin osaan nykyään tehdä jo vaikka mitä, kun sitä on päässyt töissä käyttelemään. Ei oo kyllä niistä AMK:n kahdesta kurssista ollut muuta hyötyä kuin se, että tiedän mikä se ohjelma on. Varsinkin kun mulla on käytössä uusin versio 2011, mitä kukaan ei oikeen osaa käyttää tai opastaa. Aika paljon saa itte opetella. Ihan kiva jos on aikaa, jos ei niin vien työt piirtäjille.

Tänään kävin vähän pumppailemassa ja nyt alkaa pikkuhiljaa se uus ohjelma sujua. Alussa olin ihan rikki niinkun aina, mutta nyt se on jo aika ok. Painoja en oo pystynyt vielä lisäämään, mutta se ei haittaa niin kauan kun tulee paikat kipeeks. Haluaisin muuten kaikille juoksijoille muistuttaa tässä yhteydessä sitä kehonhuollon tärkeellisyyttä! Pitää tehä muutakin kun juosta, pitää voimistaa selkä- ja vatsalihaksia ihan yhtälailla! Ja reisiä! Venyttelyyn en voi kehottaa, koska en tee sitä itte vaikka pitäs. Hyi mua.

Ainiin sanoinko muuten jo, että oon lauantaina menossa Litsille piiiiiitkästä aikaa? Jee, aika hauskaa, tänään kävin ostamassa pari ranneketta, mulle ja kummipojalle. Kiva päästä viemään sitäkin johonkin, kun arkena ei tunnu ikävä kyllä olevan semmoista aikaa hänelle suoda kuin haluaisin.

Jeps, ei kai tässä muuta, taidan mennä lukeen että pääsen ajoissa nukkuun. No sen viä sanon, että jos torstaina on hyvä ilma,. mennään työkavereitten kanssa taas pelaan biitsiä Pyntsälle :) Muistakko Outi, kun meiän piti alkaa pelaamaan sitä!

Kymppi kiikarissa

2011-07-04T08:44:00.000+03:00

Vikko on taas niin nopsaan mennyt, että jotenkin sitä ei meinaa edes käsittää. Viime viikko oli siinä mielessä mukava, että töitten puolestä pääsin jonkinnäköseen rytmiin ja sain langan päästä kiinni. Urheilun puolesta taas meinas jäädä vähän vähemmälle, mutta otin sitä sitten ehkä epäjärkeväsikin kiinni juoksemalla la ja su.

Viime maanantaina, kun olin menossa yhteislenkille, näin siinä lähellä liikuntakeskusta yhdessä risteyksessä semmosen pinen (7-10 vuotiaan) pojan, joka itki aivan hillittömästi. No, en voinut tietenkään sivuuttaa sitä ihan noin vaan, vaan menin sitten kysyyn, että onko kaikki ok. Poika sanoi, että ei oo, kun isi on pakottanut hänet kävelemään kotiin, vaikka sinne on yli 10 kilometriä matkaa, on sairaan kuuma, hänellä on vain 1,5 litraa vettä mukana ja eikä hän edes tiedä, että mihin päin pitäisi lähtee. No, aloin siinä sitten selvittää asiaa ja selvisi, että isä oli ilmeisesti hermostunut. kun poika ei ollut suostunut menemään futistreeneihin "vaikka mää oon siellä vaan kokeilemassa" ja siksi sanonut pojalle, että sitten kävelet kotiin. Mää aloin kyllä siinä kohtaa nähdä punaista ja kysyin pojalta, että minkä näkönen se iskä onkaan, niin käyn kattomassa, jos sitä näkyis siinä ja pyydän sen tuleen jutteleen ja selvittään asiaa. Pojan hysteria alkoi pikkuhiljaa laantua ja hän kuvailikin osuvasti isänsä mulle. Meinin sitten sinne futiskentän reunalle kattomaan ja kyllä vaan, siellä iskä pallottei pienemmän pojan kanssa. Kysyin, että onko täällä joku, joka on pakottanut poikansa käveleen kotiin, vaikka se on vasta ihan pieni ja se sano, että "en mää sitä oo pakottanu". Kuulemma isä oli ajatellut, että se uhkailu olisi hyvä opetus pojalle, kun se ei suostunut meneen reeneihin. Just joo ja voi vittu. Onneks sitten edes vähän syyllisen näkösenä se lähti hakemaan sitä poikaa sieltä risteyksestä, kun sanoin, että se on ihan lohduttomana siellä ja itkee. Kyllä mää vähän ajattelin, että kehtaanko puuttua toisten kasvatukseen, mutta saatana joku raja sentään! Itseeni tyytyväisenä sitten lähdin maanantailenkille.

Tiistaina olin siskontyttöjä vahtimassa ja ne kävi uimassa ja käytiin puistossa ja kaikkee. Oli kyllä aika ihanan kuuma ilma! Keskiviikkona kokeilin taas sitä kompattia ja nyt se menikin jo vähän paremmin, kun ei ollut edesllisenä päivänä pumpissa. Se uus pumppiohjelma on kyllä niin rankka olkapäille ja rinnalle, että hyvä kun kädet nousee sen jälkeen. Torstaina oltiin työporukalla pelaamassa biitsillä rantalenttistä ja se oli kyllä tosi hauskaa! Ihanan kuuma ilma ja auringonpaiste ja hauskaa pelailua. Ikävä kyllä jouduin lähteen kesken kaiken, kun mulla olikin parturi Lempäälässä. Mun vakkariparturi muutti toimintansa sinne ja ensin protestoin sitä vastaan ja en suostunut ajaan sinne asti parturoitavaksi. Kävin yhellä toisella parturilla ja kun se värjäs mun tukkani ihan keltaseks/oranssiks "Sori tästä nyt tuli tämmönen" varasin HETI ajan sille omalle hyvälle parturille. Uskomatonta, mutta niissä on todella isoja eroja. Jos joku tarttee hyvän tai oikeestaan erittäin hyvän blondin tukan asiantuntijan, niin multa saa yhteystiedot. Je recommend!

Perjantaina pohdin pitkään, että meenkö pumppiin vai juokseen, kun olin juossut viimeks maanantaina ja alkoi tulla paniikki. No, päätin mennä pumppiin, kun mun selkä on alkanut kipeytyä, kun en oo päässyt tai mennyt niin usein siihen nyt kesällä. Ja se on kyllä mahtava se ohjelma ja juuri oikea valinta! Pumpin jälkeen lähdettiin Jannen kanssa siiville speakeasyyn ja sen jälkeen leffaan kattoon Transformers 3. Miks sen leffan nimi muuten on Dark of the moon eikä Dark SIDE of the moon?!?! Vähän hämäävää. Leffa oli mahtava siis kerrassaan loistava ja upea. Ainoo mikä ärsytti oli se, että se oli se 3D. Mää en tykkää niistä, en nää mitään 3D efektejä kunnolla (varmaan vakava likinäköisyyden takia) ja mua hiostaa ne lasit ja se kuva on niiiiin musta, että mun silmät väsyy. Lisäksi siellä oli jotain syystä niin älyttömän kuuma siellä leffassa, että meinasin kuolla. 2,5 h semmosessa saunan lämmössä oli jo vähän liikaa! Leffa oli kyllä tosi mukaansatempaava ja yhessä kohdassa huomasinkin jo, että olin siellä innokkaasti lapa pystyssä, kun Lennox kysyi, että "Who else is with me??" tai jotain vastaavaa. Sitten huomasin, että eihän me ollakkaan kaksin täällä leffassa :)

Lauantaina päätin mennä heti aamusta lenkille, josko olis viileempää. No, ei ollu. Kuuma oli ku mikä, mutta kympin runnoin silti. Eipä, ei se kyllä mitään runnomista ollut. Kuuntelin hobittia ja musiikkia ja NAUTIN pitkästä aikaa yksin juoksemisesta. Oli kyllä tosi mahtavaa! Pitäs useemmin käydä yksinkin. me likeses. Lenkin jälkeen ideaparkkiin lahjaostoksille ja sitten 2 ja 4 vee synttäreille.Illalla käytiin vielä uimassa ja vesi oli mukavan lämmintä.

Sunnuntaina kävi kylässä iskä ja siskot ja tein pannaria ja piirakkaa niille. Oli hyviä molemmat. Illalla lenkille uusiin maisemiin, juostiin mm. Lamminpään kaarisillalta Julkujärven majalle sitä samaa reittiä mitä talvella hiihtelin. Oli meinaan aika mäkiä!! Suksilla ne ei ollu läheskään niin pahoja, kun pääsi laskeen ne alamäet. Olipahan kyllä mukavaa se hiihto! Kiva, että nyt on jotain, mitä talvessakin odottaa! Huippua!

Että siinä viikko lyhykäisyydessään. Tällä viikolla on odotettavissa maanantailenkkiä, tiistaipumppia, keskiviikkokompattia ja perjantaina olis Hämeenlinnassa linnahölkkä eli tiukkaakin tiukempi 10 km kisa! Huh huh, nyt ei tunnu kyllä yhtään siltä, että pystyisin juokseen jonkun tiukan kympin alle tuntiin, joten saas nähä miten se menee!

Hyvää uutta viikkoo vaan kaikille!

Kesäterveiset kesäterveiset

2011-06-26T22:32:00.000+03:00

Jees, ihan kivasti ehdin tällä viikolla urheilla, oli aihettakin olla vähän aktiivisempi taas ja aikaakin jopa sporttailla oikein iloisesti. Kävin pumpissa, spinningissä ja kompatissakin, vaikka se viimesin meni aika heikosti edellisen päivän kipeyttämien lihasten ja heikentyneen yleiskunnon tai jonkun semmosen takia. No, menin kuitenkin ja hikoilin kuin sika ja sehän siinä parasta olikin.

Torstaina mää kävin pitkästä aikaa hierojalla sielun ja ruumiin hoidossa ja se vasta oli mukavaa se. Pitääkin taas varata aikaa sinne.

Ihme känkkyrä puu

Juhannus meni melko rauhallisesti Hämeenkyrön/Kyröskosken maisemissa. Perjantaina oikeen himotti päästä juokseen ja kävinkin päivällä sitten mukavan 11 kilsan lenkin keskenäni siellä mulle uusissa maisemissa. Oli aika kuumakin välillä, kun aurinko oikeen porotti ja kuumotti. Käytiin uimassa monta kertaa saunasta ja syötiin vatsamme kukkuroilleen kylläisiksi. Nams!

Palju reilun viikon takaa, ei ollut käytössä, mutta muutenkin huippu paikka.

Töissä oon nyt ollu hommissa siinä toimiston lähellä yhellä työmaalla ja siitä sen yhen talon ohi käppäillessäni näin aina tän:

Jotenkin se kolahti ja kolahti joka kerta. Että niinhän se on. Että kuka sen sanoo, että tällä elämällä ja tässä elämässä mulla on vaan se yksi tarkoitus. Mitä jos niitä onkin monta. Ah, muutenkin tuntuu että mietin nykyään ihan liikaa, pitäs vaan ottaa rennosti ja antaa mennä :)

Erittäin ihanaa uutta viikkoa kaikille ja nauttikaa hyvät ihmiset kesästä, se on juuri NYT! Ens viikolle on luvattu niin ihanaa keliä, että huh huh! Onnittelut kaikille lomalaisille.

Kokko, kokoo koko kokko! Koko kokkoko? Koko kokko.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

2011-06-20T08:33:00.000+03:00

Perjantaina olis ollut Pirkan yöpyöräily, mutta jouduin tänä vuonna sattuneesta syystä jättämään sen väliin. Päätin kuitenkin osallistua tähänkin iloiseen tapahtumaan ja lähdin siskoni kanssa yllättäen taas huoltojoukkoihin! Pakattiin auton perä täyteen kaukkea herkkua, makeaa ja suolaista sekä banaania ja vissyä ja trippimehua. Ajettiin vnahan ja uuden Kuruntien risteykseen ja laitettiin poppi pauhaamaan. Toisen kerran tarjottiin huoltoa tästä noin 20 km eteenpäin ja sitten lähdettiin kotiin jo. Oli kyllä hauska nähdä ystävät siellä hyvässä tikissä iloisena polkemassa. Säiden haltijat oli taas puolellamme, kun yö oli lämmin ja ilmeisesti vähäsateinen :)

Lauantaina oli yhen ystävän polttarit ja hauskaa oli sielläkin :)

Sunnuntaina olin kyllä aika poikki ja illaksi suunnittelemani lenkki jäikin sitten tekemättä. Tänään on luonnollisesti sitten maanantailenkin vuoro.

Nyt onkin hyvä taas keskittyä urheiluun kun nämäkin kekkerit saatiin iloisesti juhlittua. Lenkillä pitäis ainakin jaksaa käydä ja pumpissa. Tuntuu, että selkä on mennyt ihan jumiin ja on kipee, kun en oo ehtinyt jumppiin pitkään aikaan.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

WAd up?!

2011-06-16T08:22:00.002+03:00

Oon ollut ihme väsymystilassa monta päivää ja tänään aamulla vihdoin tuntu kuin olisin herännyt. Syy tähän väsymykseen saattaa löytyä lähempää kuin luuliskaan eli viime viikonlopusta. Perjantaina käytiin lenkillä porukalla ja oli niin sairaan kuuma, että meinasin loppupuolella jo oikeesti kuolla. Ei olis pystynyt metriäkään enää meneen, mutta onneks ei tarvinnutkaan jaksaa. Noin 19 km vain kolmella pienellä vesipullolla oli ihan tarpeeks ja vähän päälle.

Perjantaina heräsi esiin idea, joka lauantaina realisoitui todeksi. Aamusta heti käytiin leikkaamassa mummulan nurmikko ja sitten aloin valmistautua Perniön 100 km juoksuun! Tällä kertaa en toki ollut itse lähdössä juoksemaan, vaan lähdin huoltotehtäviin. Perniössä satkulla juostaan noin 5km lenkkiä. Lenkin varrella on kaksi järjestäjien huoltopistettä ja mää olin sitten siis ylimääräisenä omalle suojatilleni.

En oo ennen ollut huoltamassa tai edes katsomassa maratonia ja jotenkin se ajatus on tuntunut kovin vieraalta. Tässä tapahtumassa oli kuitenkin se hyvä, että lenkki oli vain viis kilsaa ja näin siis juoksijoita koko ajan. Oma huollettavani meni aika hyvin puolen tunnin pintaan kaikki kierrokset, niin tiesin aina, että koska pitää olla valmiudessa. Mulla oli sitten energiajuomaa, urheilujuomaa, geeliä, suolaa, dexaalin patukkaa, nessuja ja heijastimet aina valmiina, kun niitä tarvittiin. Ilma oli aika mielenkiintoinen, lämpöä oli ihan riittämiin ja pieni ukkosen uhkakin oli siellä matkalla tottakai!

Hyvin meni kuitenkin kaikki ja juoksijani pääsi maaliin hyvissä voimissa ja iloisena. Pakko sanoa, että teki mieli mennä puristamaan pillistä sitä "juontajaa", joka kehtasi huutaa ystävälleni, joka lähti viimeiselle kahdelle kierrokselle - eli kilsat 90-100 - että "kiristä vähän tahtia niin pääset kymmenen tunnin alle." WTF!?! Jos olisin ollut se juoksija, olisin voinut huutaa kuten HCR:ssäkin "Tuu itte juokseen". Kaipa herra ajatteli olevansa vitsikäs, mutta mulla oli ainakin huumori ton asian suhteen vähissä.

Juoksun jälkeen ajettiin vielä kotiin noin 3 tuntia ja kyllä meinasi alkaa väsyttää pikkuhiljaa. Nukuin päivällä yhteen ja sen jälkeen torkuin tai makasin ainakin takapihalla vielä pari tuntia. Koko tän viikon oon ollut väsynyt tähän aamuun asti.

Sunnuntaina käytiin toisen ystävän kanssa hölkkimässä vajaa tunti ja maanantaina täysin päinvastaisessa kelissä kanssa tunti. Sen jälkeen en ookkaan vielä urheillut, josko tänään? Muutenkin täytyy varmaan taas ryhdistäytyä, onhan siitä Tukholmasta ja Äetsästä jo kaks viikkoa.

Että semmosia, eipä sitten siis muuta, hauskaa loppuviikkoa ja viikonloppua.

Guilt

2011-06-09T12:16:00.001+03:00

Ihan tajuttoman hyvä kesähitti tai mikä tää nyt vois sitten ollakkaan, biisi kuitenkin, löytyi maailmalta sattumoisin. Kuulin tän peri kertaa Yle-X radiokanavalta ja sitten se olikin pakko ettiä vähintään juutuupista:

Laulun aiheseen hämärästi liittyen olen tuntenut viime päivinä syyllisyyttä muutamastakin asiasta. Ensinnäkin olen tuskaisen syyllisyydentuntoinen siitä, että en ole tietyille ystäville jaksanut tai saanut vain aikaseksi taaskaan soittaa ja kysellä kuulumisia. Toisaalta tiedän taas senkin, että se puhelinhan toimii molempiin suuntiin, mutta kuitenkin. Miten voi olla näin?

Eilen tunsin syyllisyyttä siitä, että vaikka menin pyörällä töihin ja takas (uudet enkat muuten), söin sitten kaks aika tuhtia jätskiä päivän mittaan. höh, vähän tuli morkkis vaikka ei pitäis ja ei tarvis. Makasin töitten jälkeen varmaan kolme tuntia auringossa ja syyllistyin siitäkin, kun tiiän kaikki ihosyöpä yms. mahdollisuudet, mutta kun se on vaan niin ihanaa. Laitoin kyllä aurinkorasvaa (Hawaiilta vielä jäänyt, ooh <3 ) reilut kerrokset.

Mistäs viä vois tuntee syyllisyyttä. No varmaan siitä, että oon vaan lötköillyt enkä oo ollenkaan kauheesti käynyt jumpissa tai edes juoksemassa enkä mee tänäänkään, kun on hieroja. Ihanaa päästä pitkästä aikaa käsittelyyn, sisä- ja ulkoreidet on aika tukalan tuntuiset. Vähän väliä meinaa vetää kramppiin jostain suunnasta. Olen siis mitä ilmeisimmin vielä palautumisvaiheessa ja tässä vaiheessa aion olla vielä jonkun aikaa. Nyt ei hötkyillä!

Ainiin ja eilen tein kesänavausliikkeen ja ostin kaupasta pikkusen suomalaisia uusia perunoita (NYA POTATIS!) ja keittelin siitä ihanat iltapalaperunat makkaroiden kera. Nams nams.

Jaa niin mitä

2011-06-08T08:40:00.000+03:00

Perjantaina oli kyllä todella todella väsynyt päivä töissä ja muutenkin. Töitten jälkeen ei paljon jaksanut tehä mitään ja onneksi sitten lähdettiinkin syömänä ja elokuviin. Käyttin syömässä Tivolissa ja muuten hyvät leivät syötiinkin. Eka ajattelin että jaahas, kun mentiin istumaan ja pöydän viereen tuli joku henkilö seisomaan. Hetken kuluttua ymmärsin, että hän taisikin olla tarkoilija. Ei tosiaan sanonut mitään. No, äkkiä sitten listasta jotain katsottiin ja tilasin muistaakseni kanaklubileivän ja ilman valkosilpulimajoneesia ja ilman tomaattia. No, tämä tarjoilija lähti ja hetken kuluttua lähti koko paikasta ja pian tulikin toinen tarjoilija vielä kysymään, että "mitä te juottekaan ja mitäs te oikeen tilasittekaan". En tiedä mikä hämy se toinen tarjoilija sitten oli. Mutta ruoka oli erinomaista.

Leffa oli sitten mun mielestä vähän sitä b-laatua. Kyseessä oli Kauhea Kankkunen leffan toinen osa. Plaah. Ihan kiva joo ja näin, mutta ei mitään semmoista tykitystä kuin ykkönen. Tapahtumat sijoittui tällä kertaa Thaimaahan, mikä oli sikäli ihan hauskaa vaihtelua.

Lauantaina me sitten päätettiin puuhastella meidän takapihan puutarhassa ja tehtiinkin siellä paljon kaikkee! Hävitettiin vanha kukkamaa ja siihen tilalle tuli semmonen iso laatikko kaikille pehmusteille yms. puille. Huhkinnan ohessa grillattiin ribsejä ja mää paistoin kesän ekat muurinpohjaletut. Nams. Oli kyllä hyvää! Unta ei taas tarvinnut paljon houkutella.

Sunnuntaina oli rento päivä, yhdet 10 vee synttärit ja sitä rataa. Juoksemaan teki vähän mieli, mutta en viittinyt sitten lähteä. käytiin muuten päivällä Elon Panchossa syömässä ja jopas olikin karmee kanaleipä! Kuivaa puppua ja itse kana ei maistunut miltään! Söin pelkän kanan ja salatin siitä annoksesta. HÖh. Tarjoilija ei kysnyt,että maistuiko enkä mää sanonut mitään perisuomalaisesti. Illalla olin taas ihan älyttömän väsynyt jo klo 21 aikoihin, mutta tsemppasin ja valvoin yhteentoista. Tosi järkevää! Maanantaina väsytti TAAS ihan riittävästi. Menin kuitenskii illalla vielä lenkille ja pikkusen kyllä tuntui jaloissa edellisen viikon tai reilun viikon aktiviteetit. Juoksun jälkeen oli ihan karmee olo ja piti juoda litratolkulla.

Eilen kävin töitten jälkeen pumpissa ja päätin, että keskiviikkona eli tänään tuun pyörällä töihin ja sen teinkin! Aivan ihana ilma, tosi lämmin ja mukava. Toivottavasti en kotimatkalla pala kun en muistanut ottaa aurinkorasvaa mukaan.

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Kisaraportti: Äetsän helaventti 2.6.2011

2011-06-02T22:31:00.000+03:00

Kyllähän se kävi mielessä, että olikos tää nyt niin järkevä homma lähtee puolikkaalle, kun Tukholman maratoonista oli kuitenkin vaan muutama päivä aikaa. Olin kuitenkin henkisesti siihen jo valmistautunut ja tarkoitushan oli lähteä ystävän kanssa hänen ensimmäistä puolikastaan siivittämään, että ei tarttisi ihan yksin juosta. Sattuneesta syystä Äetsän helaventti ei ole ihan samanlainen massajuoksu kuin esimerkiksi HCR.

Lähettiin liikkeelle tällä kertaa pienemmällä edustuksella, moni ei varmaan Tukholman takia lähtenyt ja osa lähti lappiin vaeltamaan. Meitä oli 3 naista puolikkaalla ja 1 nainen kympillä. Päästiin perille hyvissä ajoin ja heitettiin ilmottautumiset sisään. Tsekattiin nopeesti pienen urheilukauppapuolen edustus ja sitten pukkariin pööpöilemään. Siellä sitten vietettiinkin suurin osa ajasta säätäen ja vessassa rampaten. Ilma oli tosi lämmin, mutta hiukan tuulinen. Mää varustauduin kapreilla, tiimipaidalla ja juomapullovyöllä. Vyöhön pakkasin mukaan juomaa pari pulloa, 4 geeliä, suolaa ja nenäliinoja. Pian alkoi startti lähestyä ja siirryttiin ulos.

Lähtöviivan taakse asettui pienehkö porukka ja pian päästiin matkaan. Suunnitelmissa oli aloittaa perinteiseen tapaan rauhallisesti ja sitten lopussa kiristää, jos voimia riittää. Alkumatka sujui erittäin hyvin, mitään Tukholman jälkeistä tuntemusta ei yllätyksekseni ollut, vähän ehkä polvissa tuintui. Ekat 5 kilsaa meni noin 32 min aikaan. Matka jatkui letkeästi ja takanamme oleva nainen ilmoitti olevansa myös ekalla puolikkaallaan ja kysyi saisiko roikkua perässämme. Sehän ei meitä haitannut, toivotimme hänet tervetulleeksi vanaveteemme. Varotin itte vaan siitä, että mulla se lima irtoo ja räkä tosiaankin lentää, mutta se ei tuntunut haittaavan :)

Toinenkin juomapiste tuli eteemme ja siinä kohtaa tarjosin molemmille enikertalaisille suolatabletit kramppien ehkäisemiseksi. Ilma oli kuuma ja paikoin TOSI kuuma, joten arvelin, että pieni suola saattaisi olla paikallaan. Otin itte myös tässä kympillä ekan geelin, kun vatsa kurisi tyhjyyttään. Varmaan tankkaukset oli menny maratonista palautumiseen osittain ja siksi energiaa oli vähän varastossa. Kolmas huoltopistekin saavutettiin hyvissä voimissa ja fiiliksissä - enää se 6 kilsaa jäljellä!! Eli ei juuri mitään. Suolaa taas naamariin ja kaksi mukia juomaa. Noin 17 kilsassa otin toisen geelin nälän taas yllättäessä. 19 kilsan kohdalla oli vika huoltopiste ja sen jälkeen alkoi ankara loppukiri kohti maalia! Viimeiset kilsat menivät aikaan 5:58 ja 5:17 min/km muuten vauhdin ollessa noin 6:10 - 6:30 min/km. Viimeisillä 200 metrillä kumppanini rykäisi niin kamalan loppukirin, että itse jäin puujaloilleni seisomaan, kun toinen pinkoi minkä jaloistaan pääsi - aivan uskomatonta!

Maaliintulon jälkeen äkkiä suihkuun ja yhtäkkiä tulikin tieto, että olimme olleet naisten yleisen sarjan kolmas ja neljäs! Mahtavaa ihanaa ;) Pokaali tuotiin ystävälleni aina suihkuun asti - wau mikä palvelu! Olo oli juoksun jälkeen erittäin hyvä, ellei täydellinen - mahassa ei kiertänyt ja muutenkin oli kyllä todellä freesi fiilis. Nautittiin kisakeskuksessa vielä makkarat ja kahvit ja sitten nokka kohti kotia.

Olipa erittäin mukava henkisesti ja fyysisesti tämä juoksu, askel rullasi ja mieli pysyi virkeänä. Oli kiva seurata ensikertalaisten etenemistä ja hienosti ne kyllä menikin! Ei mitään valituksen sanaa, energia ei loppunut ja askel pysyi kevyenä loppuun asti. Mahtavaa toimintaa. Nyt onkin mulla ansaittu viikonloppuvapaa. Taidan keskittyä vaan syömiseen ja juomiseen ja lepäämiseen. Maanantaina tottakai normilenkki :)

Kaiken kaikkiaan, olipa mukava, että lähdin!

Kisaraportti: Tukholman maraton 2011

2011-05-31T09:46:00.000+03:00

Lähettiin tosi aikasin perjantaina aamuyöllä liikenteeseen ja konekin lähti jo seittemän aikaan Tukholmaa kohti. Perillä oltiin aikaerosta johtuen noin seittemältä. Viettin eka kassit hotlalle ja sitten expoon lappuja hakemaan. Vieläkään ei jännittänyt yhtään. Exposta täytyy sanoa sen verran, että musta se oli kyllä aikas ankea. Ei oikeeen mitään esittelyjä ja taas kaikki vaatteetkin oli vaan Asicsia, plaah! Olin muuten jotenkin kummallisesti kuvitellut, että sieltä jostain sais dexalin geelejä enkä ottanut omia mukaan. Järkytys oli melkoinen kun tajusin, että ei tosiaankaan saa ja vaihtoehdot oli aika vähissä. Maxim tai maxim. Ja semmosia isoja tuubeja. Mun oli tarkotus juosta ilman juomavyötä ja sitäkään en ollut ottanut edes mukaan.. Hohhoijjaaa.

Lappuejn haun jälkeen syötiin lounasta jossain virastotalolla ja sitten taas hotellille ruinaamaan huoneita. Lopulta huoneet saatiin ja suurin osa porukasta jäi huilailemaan huoneisiin. Mää ja muutama muu mentiin soppaileen. Käytiin Puma kaupassa tottakai ja parissa muussakin liikkeessä. En oikeen osannut ostaa mitään, niinpä esim. työpaitasaalis jäi nollaan.

Shoppailun jälkeen ehti huilaan hetken ja sitten mentiinkin jo pastalle. Ravintola oli vanhassa kaupungissa ja ihan kiva ja siisti, mutta ruoka oli aika aneemista. Pasta bolognese oli mun mielestä kuivaa puppua ja leipääkään ei tuotu ilman eri kehotusta. Lisäksi oma väsymys oli jo sitä luokkaa, että se jatkuva häly ja meteli mikä siellä oli, kävi mun hermoon pahasti. Se on muuten kanssa ihme, miten lasku on niin vaikeaa saada ulkomailla erikseen kaikille ja aina siitä syntyy ihan kauhea show..

Ruuan jälkeen vielä jälkkäriksi vohvelia ja jäätelöä ja sitten vihdoin nukkuun. Nukuin ihan sikeesti klo 21-07 eli melkein 10 tuntia. Huoh. Aamupala oli tosi hyvä, oli puurot ja jugurtit ja kaikki. Muutenkin energiataso oli kyllä hyvä. Aamupalan jälkeen perinteinen suihku ja sitten vaan juoksukamppeet päälle. Ilma oli suht viileä ja arvoin kyllä pitkään, että mitä laitan päälle ja miten mää nyt saan ne mun ihme geelit mahtumaan johonkin. ostin paikallisesta Stadiumista jotain kola-geelejä, mutta nekin oli isompia kuin ne dexalin pikkupussit. Hemmetti, kun harmitti oma sekoilu ja tyhmäily. Päädyin lopulta jättään takin päälle, vaikka arvasin, että kuumahan siinä tulee. En oikeen keksinyt mitäåän muutakaan ratkaisua. Lisäksi kuvittelin, että matkalta sais geeliä, kun olin expossa lukenut lapusta niin. No, todellisuudessa se oli vain ohje, että missä sitä geeliä kannattaa ottaa..

Lähtöön lompsis ja siellä se tunnelma alkoi kohota! Valtava ihmispaljous velloi siellä kentällä ja sen ulkopuolella lähtökarsinoissa. Lopulta päästiin liikkeelle ja heti alusta kyllä pääsi hölkkäilemään ihan omaa vauhtia. Tällä kertaa olin vakaasti päättänyt tehdä sen, mihin en yleensä pysty! - lähden RAUHASSA! Ja todella rauhassa lähdinkin. Ekat 4-5 kilsaa tosi matalalla sykkeellä, mutta ihan hyvää vauhtia. Vessassa jouduin käymään heti alussa, onneks ei ollut vielä jonoa bajamajoihin. Eka juomapiste yllätti, join tuttuun tapaan heti pari mukia, mutta se taisi olla virhe. Ilma ei ollut kuuma ja en juossut mitenkään täysiä niin vähemmälläkin olisin varmaan selvinny. Siitä se matka sitten jatkui edelleen ja jotenkin tuntu, että sekoilin vähän joka välissä jotain. Otin geeliä jo aika alussa, join paljon, otin suolaa, join taas paljon. 18 km kohdalla jouduin taas käymään vessassa ja jonottaankin jopa vähän. Sen jälkeen kirin vähän vauhtia ja jatkoin sitten taas omaa menoa.

Vaikein osuus oli se Djurgårdenin kierros, kun siellä ei ollut ketään ihmisiä ja oli mäkiä ja jotain. Henkisesti tosi vaikee pätkä mulle. Suolatkin tippu jossain vaiheessa ja jouduin palaamaan niitä hakemaan vastapalloon ja sekös vasta vaikeeta olikin.. Ajattelin, että jossain siinä sen mäen jälkeen eli 33 km jälkeen vois alkaa sitten juosta vähän kovempaa. Järkytykseni olikin melkoinen, kun jalat ei vaan yksinkertasesti suostunut toimimaan ja ne meni ihan pökkelöksi! Kaiken lisäksi maha alkoi mennä jotenkin ihan sekasin ja vessahätä oli jo melkoinen ja pientä krmapin poikastakin oli ilmassa. Juoksin melkein kaksin kerroin jo jossain välissä. Mitenkäs se sääntö nyt menikään, että älä kokeile mitään uutta...

Sillan eli mäen jälkeen 35 km paikkeilla kävin viimesen kerran vessassa ja samalla laitoin lopulta musavehkeetkin päälle. Tunnelma oli kyllä juoksussa ihan mahtava, siellä missä yleisöä oli, se oli kovaäänistä ja suomalaistakin :D Pääsin taas juoksun rytmiin mukaan tässä vaiheessa ja yritin vaan väkisin nostella niitä jalkoja ja taittaa sitä matkaa. Lopulta näkyi jo 40 km kyltti (oma garmini oli jo puoli kilsaa edellä tässä vaiheessa) ja tuntui, että kyllä tää tästä! Viimesellä suoralla ennen stadionia jouduin niin suuren liikutuksen valtaan, että en meinannut saada happea. Kurkku meni ihan tukkoon ja olin varma, että pyörryn vielä viimeisillä metreillä. Toisin kuitenkin kävi ja pääsin maaliin huutojen saattelemana :) Mitali käteen, vesipullo toiseen ja eikun vaatteita hakemaan.

Vähän jäi semmonen ontto fiilis koko juoksusta. Puitteet oli mahtavat ja upeat ja porukkaa oli tosi paljon ja kannustajiakin tosi paljon. Silti, kun itteltä jäi se viimenen loppurypistys tekemättä niin jotenkin jäi semmonen paska fiilis, että en antanut kaikkeeni ja yrittänyt tosissani. Mitään enkkaa en tietoisesti tavotellut, mutta kyllä se silti harmitti varsinkin kun kaikilla muilla oli niin upeat juoksut. Porukka hehkutti, että kaikilla meni hienosti kaikilla meni hienosti ja mää vaan ajattelin, että ei mulla kyllä mennyt.. Nielin kuitenkin pettymyksen ja pidin itteni kasassa aina kotiin asti. Ihan hyvihän se meni, kun maaliin pääsin, mutta jotenkin ei jäänyt huippu fiilis. Vähän sama tunne oli sen HCR:n jälkeen. Sielläkin jäi joku loppurutistus tekemättä ja jälkeenpäin sitä on turha harmitella, vaikka muutakaan ei voi. Mietin jo, että onko multa jo kadonnut se mun tuttu sinnikkyys ja taistelutahto. Että mitä tässä nyt on tapahtunut, kun en osaakkaan enää antaa ittestäni kaikkee niinkun aina ennen. En tiedä, täytyy tätä vielä analysoida ja miettiä.

Illalla käytiin vielä syömässä porukalla ja ruokaa saatiinkin sitten odotella se pari tuntia,. No, ihan ymmärrettävää kun oli iso porukka, mutta jotenkin se tarjoiluporukka oli aika aneemista. Sitten olikin jo varmaan koko jengi ihan poikki, kun mentiin aika nopeesti nukkumaan.

Jälkeenpäin mieleen on tullut kyllä muutamia juttuja, jotka meni han pieleen. Ensinnäkin ne geelit, mitä oli kotona se 10 pussia, mutta joita en ottanut mukaan. Mulla oli vaan käsimatkatavara ja en uskaltanut sitten niitä ottaa sinne, kun ajattelin, että ne heitetään pois. En usko kyllä, että niin olisi käynyt. Toisekseen sen juomapullovyön olisi voinut ottaa ihan varmuuden vuoksi mukaan! Mutta nää on näitä, eipä sille enää mitään mahda. Ja toisaalta nyt pystyn jo katteleen sitäkin puolta, että mullahan oli ihan hemmetin alhainen keskisyke tommoselle maratonille, 143!! Yleensä keskisyke on maratoneilla ollut siis noin 150. Onhan sekin aika hianoo huomata, että pakkohan sen kunnon on ollut jotenkin kehittyä.. Taisin myös juoda tällä kertaa liikaa, koska vessahätä oli koko ajan, vaikka söin myös suolaa ja kävinkin sitten sen kolme kertaa vessassa, kun yleensä ei tuu edes mieleenkään! Ihme juttu kyllä.

Seuraavaksi siirrän tähtäimen Äetsään päin ja siellä olisi tarkoitus mennä torstaina puolikas erään ensikertalaisen ystäväni seurassa. Jalat onkin jo ihan palautunut Tukholmasta, varmaan senkin takia, kun en sitten mennyt ihan äärirajoilla sitä lenkkiä. Eilen mentiin hyvä palauttava 9 km kieppi ja tän ja huomisen aionkin lepäillä vaan ja syödä :)

Että semmonen Tukholman keikka se!

Tässä vielä Tukholman datat. linkki.

Soronoo!

2011-05-26T17:11:00.000+03:00

Se on sitten siinä, viikko pulkassa ja tankkaukset tankkailtu ja juomiset juotu. Tai no ei nyt ihan viälä, viä pitäs tää päivä jaksaa tsempata. Huomenna aamusella lähtee kone kohti Tukholmaa, tuhkapilven aiheuttamasta pelottelusta huolimatta. Kaikki mahdollinen on nyt tehty, tällä viikolla oon muuten oikeen levännytkin, enkä oo käynyt edes jumpissa. Toivottavasti sillä on postiivinen vaikutus mun maratoonaukseen. Ainakin tätä viikkoa se on piristänyt kaiken muun paskan keskellä. Kyllä täältä taas noustaan.

Kiinnostuneille tiedoksi (ÄITI huom!) tarjolla on tekstiviestitulospalvelua, josta voi mun kisanumerolla (21371) tilata mun väliajat itselleen kännykkään.

Kameran pakkaan kassiin ja kuvia lupaankin laittaa heti kun vaan kerkeen.

Kiitos ja näkemiin!

Kympin kisa toisesta näkökulmasta

2011-05-23T20:43:00.000+03:00

Lauantai-iltana pystyin oleen vielä kummallisen rauhallisena ja yönikin sain muistaakseni ihan hyvin nukuttua. Aamulla heräsin seittemän aikaan ja tankkasin tukevahkon aamupalan ja ison kupin kahvia ja sitten pitikin jo kiiruhtaa suihkun kautta pukemaan. Päätin sitten loppupeleissä laittaa kuitenkin ne pitkät housut jalkaan, koska ulkona näytti olevan aikamoinen tuuli, eikä lämpöäkään nyt kuitenkaan niin paljon ollut vielä. Lähtöalueelle saavuttiin Jannen kanssa kaheksan aikaan ja eikun ohjeistusta kuulemaan. Liikenteenohjaajia oli paikalla jo iso lössi ja ne lähtikin sitten reittiä merkitseen ja omia paikkojansa kattoon ja hakeen. Ilmottautumisporukka, johon siis myös itseni laskin, alkoi rakentaa omaa pistettään liikuntakeskuksen oven eteen ja mää samalla viritin mun systeemit kuntoon. Piuhaa oli jos jonkinlaista, mutta onneks oon kotona tottunut säätämään laitteitten kanssa, enkai mää muuten olis tähän koko hommaan ryhtynytkään.

Yheksän aikaan alkoi sitten ekat ilmoittautujat tulla paikalle ja siitä niitä tulikin sitten tasasen virtana sinne puoli yhteentoista asti. Yhteensä 47 jälki-ilmoittautunutta tuli siinä reilun tunnin aikana! Pikku hiljaa alko jo jännitys pukata hikeä pintaan, kun tajusin, että vastaan noin 80 juoksijan ja kävelijän yhdestä tärkeimmästä asiasta koko tapahtuman aikana - ajanotosta! Onneks meillä oli varasyteemi ja varasysteemin varasysteemi.. Siitä huolimatta mua jännitti aika paljon. Siitä vaan ne sitten kuitenkin läksi matkaan ja mun oli vaan pakko luottaa siihen, että se toimii kyllä. Eka ukko tuli maaliin alle 34 minuutissa ja samalla mää näin että SE TOIMII! ja saatoin huoahtaa helpotuksesta. Pikkuhiljaa niitä sitten alkoi tulla maaliin, enemmän ja vähemmän ryppäissä ja kaikille saatiin aika ja kaikki sai mitalit ja suurin osa sai jopa pokaalit kouraan!

Aika tiukka päivä se oli kyllä kaiken kaikkiaan mulle ainakin. Niin hirvee jännitys oli kyllä, että en pystynyt istumaan paikallani ollenkaan kotio päästyäkään, vaan teppasin ja laitoin pyykkiä ja sitten oli pakko kattoo vielä se Suomi-Ruotsi finaalin uusinta ja huutaa täysiä ja hurrata kaikki maalit :) Vähintään yhtä jännittävää kuin olla itte juoksemassa tai oikeestaan aika paljon jännittävämpääkin ja hermoja raastavaa. Ihana oli nähdä kun omat tutut ja perheenjäsenet juoksi hienoja aikoja maaliin ja hieno kuulla kun kaikki oikeesti kehui ja kiitteli meidän tapahtumaa. Paljon jäi varaa parantaa, mutta hei ei se mitään, koska ens vuonna me järjestetään tää taas uudestaan :) Tosi mielenkiintosta nähdä tämmönen tapahtuma täältä toiseltakin puolelta ja ihan erilailla osaan kyllä arvostaa nyt niitä järjestäjäihmisiä.

Tukholmasta sen verran, että perjantaina tosiaan se ~14 km tuli juostua ja ihan ookoo oli. Jotenkin vaan ihan poikki. Viikonlopun lepäsin ja tänäänkin vielä lenkillä oli aika raskasta. No, nyt ei sitten enää juosta, vaan huomenna pikku jumppa ja se on siinä!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille.

Lenks ja lenks

2011-05-20T08:32:00.001+03:00

Aika hyvin olen nyt noudattanut omaa ohjelmaani "kohti Tukholmaa" - kävin eilen meinaan noin 8 km lenkillä. Ei oikeestaan huvittanut ja jalat tuntui tosi tukkosilta ehkä osittain alkuviikon liikuntojen takia (ma juoksu, ti pumppi, ke kompatti), mutta sitten tuttuun tapaan vaan katoin kellosta, että seittemältä pitää lähtee ja laitoin vaatteet päälle ja lähdin. Otin mukaan tällä kertaa Hobitin taas ja se etenikin oikein kivasti :) Nyt oon siinä semmosessa kohdassa, mitä en niin hyvin muista, jotenka jännitys säilyy ainakin jonkun aikaa. eilen hölkkäillessäni vastaani tuli lähes julkkis jääkiekkoilija, jota luulin ensin Arto Tukiaiseksi (Arto Tukio) ja sitten Javanaiseksi (RIP). Jannelta asiaa tiedustellessani paljastui, että kohtaamani henkilö olikin Jukka Rautakorpi. Kummallista miten voi jonkun kasvot jäädä noin mieleen. Lenkki muuten oli ihan karsee, todella rankka ja tiukka vaikka en edes mennyt kovaa. Puuh.

Tänään olisi sitten se viikon toinen lenkki ja se on onneksi lyhykäinen. Jotenkin on ihan piipussa koko likka, mutta la ja su huilaus varmasti auttaa asiaan. Jännitys alkaa nousta silläkin saralla, että sunnuntaina on se meidän Raholan Kymppi ja viime hetken valmistelut on täydessä käynnissä! Huippu tapahtuma on tulossa ja odotettavissa on myös runsaasti osallistujia etenkin kun sääksi on luvattu noin 20 astetta ja aurinkoa! Hip huraa! Ihana aurinko tuolla ulkona nytkin paistaa ja kun on vielä perjantai niin jäätelöpäivähän se on eittämättä. Mun tän kesän ehdoton suosikki on se Fazerin uus salmiakki. Nams, se on kyllä hyvää!

Aika persiilleen meni muuten tän viikon pyöräilyt mun osalta, tässä kootut selitykset:

- maanantaina en jaksanut

- tiistaina satoi

- keskiviikkona satoi

- torstaina satoi

- tänään täytyy vielä kone päivän päätteksi kotiin..

Että seli seli vaan. Onneksi muut mun Kilometrikisan joukkueen jäsenet on olleet aktiivisia. Otan sitten perinteisesti Pirkassa vähän kiinni. Nykyään ei vaan enää pyöräily kiinnosta juuri yhtään. Tosin töihin on aurinkoisella ja tuulettomalla kelillä kiva tulla :)

Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja pitäkää peukkuja sunnuntaina! Vielä muuten ehtii paikan päällä ilmottautua, tsekkaa täältä ohjeet: Raholan Kymppi.

Tukholma lähestyy

2011-05-17T08:19:00.000+03:00

Viime viikonloppu meni aika rennoissa merkeissä, oli syömistä ja juomista ja ennenkaikkea jääkiekon jännittämistä! Huh huh, kun meinasi olla jännittävä peli sunnuntaina, taas seisoin ja katsoin viimeset kymmenen minuuttia kun en malttanut istua!

Viime viikolla muuten avasin tosiaan sen pyöräilykauden ja pyöräilin töihin (ja takasin) jopa kahtena päivänä. Aikaa meni noin 40 min ja matkaa oli tullessa 11 km ja takasinpäin 13 km. Paluumatkan tein vähän pidempää lenkkiä, kun en halunnut kaikista ruuhkaisinta katua mennä pyörällä ja toista kautta mennessä oli kyllä hyvä pyörätie koko matkan.

Sunnuntaina oli pitkähkö lenkki. En meinannut millään jaksaa aamusta lähteä liikkeelle, mutta sitten jaksoin päivällä lopulta kuitenkin. Janne lähti pyörällä mukaan ja pyöräilikin sitten koko matkan mun kanssa! Se olikin yllättävän hauskaa, ajattelin, että voisi alkaa ärsyttää jossain vaiheessa, mutta ei puhettakaan. Hyvä 20+ km lenkki tuli ja pienet päikkärit vielä iltaa varten päälle.

Maanantaiaamuna saikin olla ihan silmä kädessä töissä, mutta onneks niin oli kaikki muutkin. Illalla kympin lenkki sunnuntain kympin reittiä ja pikainen palaveri käytännön toimista. HUH HUH, miten jännittävää se onkaan! En oo ehtinyt yhtään jännittää Tukholmaa, kun on toi oma kymppi tossa jännitettävänä ensin. Tajusin sentään hommata jo laukun koneeseen, niin ei tartte mitään kasseja raahata. Se on nykyaikaa se (ja putkikassit kuuluu historiaan). Vielä tarttis pyytää vapaaksi ens viikon perjantai, en tiedä mistä saldosta, varmaan palkaton tms.

Ajatuksena olisi Tukholmaan asti käydä maksimissaan kaks kertaa tällä viikolla max 15 km lenkillä (tod näk yksi 9 km ja yksi 15 km) ja ensi viikolla sitten vaan ihan pikkusesti eli luultavasti vain maanantaina ja ehkä torstaina pienen pieni. Todella mahtavaa päästä kyllä sinne juoksemaan, oon jo päättänyt henkisesti, että ajoista viis, menen sinne ensisijaisesti nauttimaan ja iloitsemaan juoksun riemusta :) Saas muuten nähdä miten hyvin tämä päätös pitää..

Loppuun vielä pakkollinen IHANAA LEIJONAT IHANAA! ja erittäin hyvää loppuviikkoa kaikille!

PS. oli muuten tosi nolo/hauska se Nurmisen ilmaveivi.. Voi toista... ja musta oli siistiä kun aamulehti ilmestyi nimellä "Kultalehti" tänäänkin vielä toista kertaa. Me likes.

Palautumista

2011-05-11T12:24:00.000+03:00

Sunnuntai menikin mukavasti äitienpäivän merkeissä anoppilassa lounastaessa ja sen jälkeen kummipojan 5 vee synttäreillä. Lahjatoiveena kummipojalla oli Bakugan ja siinäpä sitä olikin sitten ihmettelemistä, että mikä ihme se oikeen voi olla, kun ei ole meinaan meikäläisellä ainakaan mitään käsitystä! No, aikamme Prismassa pyörittyämme löydettiin leluhyllystä Bakuganit ja öhh.. Niitä oli tsiljoona erilaista.. ja kaikki pieniä muovisia jotain ihme systeemeitä. Ilokseni huomasin, että hahaa, siinäpä onkin alennuksessa tommonen joku setti, otanpa sen, (ovh 28 euroa ja alennuksessa 15 euroa). Onneks satuin myyjältä kysymään, että onko tää nyt varmasti toi, mikä on alessa. No, eipä se tietenkään ollut, mutta koska siinä ei näkynyt mitään muutakaan, mikä olis ollut just SE, niin ystävällunen myyjä hinnoitteli tuotteen meille uudelleen siihen alennushintaan. Mielestäni erittäin hyvää palvelua! Kassalla tottakai tuli ongelmia, mutta niistäkin selvittiin parilla soitolla niin ei siinä sitten mitään.

Pääsin näillä kekkereillä myös kokeilemaan Tampereen kaupungin lainaamaa sähköpyörää! Se olikin aika vinkeä laites ja jopa hetkellisesti vähän pelottava. Tässä pyörässä moottori alkaa vetää eturengasta, kun pyörällä polkee ja sitä voi säädellä asteikolla 1-3, että kuinka paljon se vetää. Kun vauhtia on 25 km/h, lakkaa moottori auttamasta polkijaa. Ja siis polkea täytyy koko ajan, että moottori toimii. Todella hauska vempele, hämmästyttävää oli myös hinta 1300€, jos siis kaupasta haluaisi ostaa omaksi..

Maanantaina sitten en kerkinnyt yhteislenkille, kun oli siskon tyttöjen tanssikoulun kevät/kesänäytös ja sepä olikin hauska! Paljon hauskempin kuin aikanaan se Hannele Suomalaisen balettikoulun esitykset ja mikä parasta - tämä ei maksanut mitään!! Ihanasti likat veti ja kyllä huomasi, että harjoitteltu oli! Kävin sitten illemmalla oman pikku lenkin heittämässä ja ihan hyvältä ne jalat jo tuntui eli ihme kyllä, ei mitään jumeja tai muitakaan onegelmia. Se myös omalta osaltaan ehkä kielii siitä, että kovempaakin olis lauantaina voinut mennä.

Eilen vietin koko päivän työasioissa rannikolla, mutta tänään tsemppasin ja avasin oman kilometrikisani ja pyöräilin töihin! Mahtavaa pyöräillä aamulla upeassa kelissä. Yhteys oli paljon parempi kuin etukäteen pelkäsin ja tän päivän aikana sain tietooni vieläkin paremman koukkasun loppupuolelle. 11,4 km tuli nyt matkaa ja 38 minsaa siihen tänään meni. Kyllä mää sen verran kilpailuhenkinen oon, että painan sen vielä siihen puoleen tuntiin. Nyt on helppo, kun vaatteet, samppoot ja pyyhkeet sun muut tuli jo tänään roudattua tänne töihin, niin on sitten kevyempi jatkossa polkasta.

Että sikälis mikälis ja aivan ihanata loppuviikkoa kaikille!

HCR 2011

2011-05-08T21:42:00.000+03:00

Menin jo edellisenä yönä ystävälleni Helsinkiin yöksi. Ilta meni rennosti lötköillessä ja peliä kattelessa. Vähän mielessä vielä väijyi se edellisen päivän korkea syke verkkalenkillä, mutta päätin olla huolestumatta siitä liikaa. Jännitti illalla jo pikkusen ja tuttuun tapaan tuntu kyllä joka puolella jotain ihme hiton kolotuksia ja muita. Tiesin kuitenkin kokemuksesta, että kyllä ne ohi menee. Olin tankannut pikkusen ruualla ke ja to, mutta perjantaina olin jo tutulla salaattilinjalla.

Aamulla heräsin suht myöhään, koska olinhan jo lähellä lähtöä valmiiksi. Hyvä, monipuolinen ja tukeva aamiainen napaan ja lisää jännittämistä. Mikä hitto siinä oikeesti aina jännittää?! No, kai se on ihan hyväkin, en mää ainakaan sille mitään mahda :) Bussilla siirryin odottamaan muita tiimiläisiä Kisiksen eteen ja sieltäpä se iloinen ja meluisa joukko sitten tulikin. Numerolappuja ja muita hakemaan pienen säädön kautta, koska tokihan unohdin oman juoksulupani kotiin, vaikka muita siitä kovasti muistuttelin.. No, numeron sain ja paidankin ja sitten pienen expon kautta autoille jännittelemään. Olipa muuten harvinaisen ankea se expo, ei edes juuri mitään hyviä juoksuvaatealeja! Ennen on aina ollut paremmin ja Nikeä jopa, mutta nyt lähes vaan sitä karhua.. Höh. Olin varautunut tuhlaamaan ainakin kakskymppiä.

Autolla jänniteltiin ja pyörittiin melkein kaks tuntia, tsekattiin uus lähtöpaikka ja etsittiin tuskassa vessoja.. Löytyihän ne muuten lopulta sieltä lähdön luota, aika epäloogista toisaalta, toisaalta ihan hyvä että edes siellä. Yllytin kaikkia laittaan vaan pelkän teepaidan päälle ja aika moni taisi onneks mun yllytyksiä kuunnellakin :) Itte laitoin vielä viimetipassa meidän Raholan kympin ilmotuksen hakaneuloilla selkään, josko joku sen siitä bongaisi ja innostuisi lähtemään juoksemaan sinne! Lämpöä oli lähtiessä varmaan jotain 15 astetta ainakin ja aurinko heloitti ihan täydeltä taivaalta. Lopulta siirrytiin lähtöalueelle ja omaan karsinaan ja vihdosta viimein sitten 15.10 meidän ryhmä nytkähti liikkeelle. Ilma oli kuuma ja suuta kuivasi jo valmiiksi.

Ekalle juomapisteelle asti juoksin meidän porukan nopeiden perässä ja pakko myöntää, että se taisi olla kyllä mulle vähän liian kova vauhti kuitenkin., vaikka ei se vauhti nyt niin älyttömän kova kuitenkaan ollut. Eka juomapiste meni täysin omien oppieni vastaisesti juosten ja siitä kostona en saanut juotua juuri yhtään ja hyydyin täysin seuraavaan juomapisteeseen asti. Ärsytti ne hiekkaosuudet ja sorat, tuntui, että ei saa kunnon otetta alustasta ja että jalka on kuin kuulalaakereilla ja kivet vaan pyörii kengissä ja jalkapohjien alla. Vähän ennen puoltaväliä (kai) näin yllättäen veljen vaimon ja niiden tytön, jolle mölisin varmaan kauheeseen ääneen jotain. Olen aina niin liikuttunut näissä tapahtumissa jotenkin. Puoliväli meni alle tuntiin kuitenkin ja siitä tuli ihan hyvä fiilis. Laitoin puolivälissä musiikit taas pauhamaan ja siitäkin tuli hyvä fiilis :)

Välillä sain taas hyvästä juoksurytmistä kiinni ja tuntui tosi mukavalta, mutta sitten taas tuli joku mäki tai joku muu kökkis ja meno tökkäsi. Eniten ehkä menoa rajoitti tällä kertaa omat ajatukset. Jalat oli pikkusen tökkiset lopussa, mutta ei mitenkään mahdottomasti. On mulla vaikeempiakin juoksuja ollu. Geelin nappasin vikalla juomapisteellä, kun alkoi pikkusen nälkä tuntua mahassa.Vikat kolme-neljä kilometriä yritin sitten kiristää vauhtia ja näyttäisi toimineen: 5:35/5:24/5:26. Kun tultiin stadionin läheisyyteen, reitti menikin eri kautta kuin aikasemmin ja matka tuntui loputtomalta! Vielä kieppi sieltä sun täältä ja lopulta se ihan vihoviimenen mäki. Mäen päällä nurmikolla makasi joku mies, jota yritettiin elvyttää, myöhemmin selvisi että turhaan. Meinasin pysähtyä siihen paikkaan järkytyksestä, mutta jatkoin toki kuitenkin matkaa. Stadionilla en ottanut mitään hullua loppukiriä, olin vaan onnellinen kun huomasin, että loppuaika oli reilusti alle kaks tuntia. Netto 1:57:24 on kai mun toisiks paras aika ja ihan hyvä näin vuoden ekaks ja vielä mielestäni hellejuoksuksi. Oli meinaan todella todella kuuma niissä joissain aurinkoisissa paikoissa.

Jälkeenpäin katoin garminista tietoja ja huomasin, että keskisyke oli ollut vaan 155, mikä on aika paljon alle mun anaerobisen kynnyksen. Eli varaa kiristää on siis vielä! Tämä oli toisaalta semmonen ilonen tieto, että mulla siis olis ollut reserviä parempaan ja toisaalta harmittaa, että en tiennyt sitä juoksun aikana, koska sitten olisin varmasti uskaltanut kiristää tahtia! No, ehkä ens kerralla. Olis kyllä kiva tietää, että oliko niillä mun vauhtilenkeillä tähän mitään vaikutusta? Ehkä, en oo ainakaan ennen täällä mennyt alle kahden tunnin.. Iloista oli myös se, että nyt ainakin tuntuu siltä, että ne mun penikkavaivat on taaksejäänyttä elämää, - ei mitään tuntemuksia ole ollut pitkään aikaan ja toivottavasti ei tulekaan. Aika pitkän aikaa kuitenkin niiden kanssa kamppailin ja on helpottavaa, jos se on nyt sitten tällä ohi!

Kaikin puolin hauska reissu, edelleen tosin olen sitä mieltä, että jos itte tarttee maksaa niin en mee, mutta jos joku muu maksaa, niin kyllä kiitos :) Ruuhkasta ei ollut tällä kertaa mitään haittaa, pääsin siinä nopeassa porukassa juoksemaan juuri sitä vauhtia kuin halusinkin. Tälläkin kertaa muuten taas sen maaliintulon jälkeen oli ihan älyttömän pitkä matka juomapisteelle! Todella ärsyttävää. Minkä takia ne kaikki kahvit sun muut oli siinä heti alussa?! PÖH.

Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille kannustajille ja onnea kaikille juoksijoille :)

Loppuun pari veljen vaimon vikan kilsan kuvaa:

Sieltä se tulee...

... ja siinä se menee! Kuuma kuuma kuuma!

Tapering

2011-05-05T08:06:00.000+03:00

Gaah, kevät on jo pitkällä ja yhtäkkiä HCRräkin on jo ihan ovella. Tää viikko onkin vietetty himmaillen, joka siis enklanniksi on tapering. En oo keksinyt siihen mitään hyvää suomennosta, jos jollakin tulee mieleen, niin vinkatkaa. Maanantaina kävin yhteislenkillä ja sen jälkeen olin kuuntelemassa Teskun testipäällikön Matti Jääskeläisen juttuja sykkeistä, sykerajoista ja juoksemisesta yleensä. Ja samaa vanhaa juttuahan se oli, kun mitä jo ennestään tiedettiin, mutta hyvä se on välillä kuunnella sitä kertausta. Eli sykeet on kaikilla yksilölliset ja ne ei ole suoraan verrannolliset ikinä. Mun maksimisyke voi olla 178 ja sulla voi olla 120 tai 220 ja se ei kerro vielä mitään kenenkään meidän kunnosta. 80-90% harjottelusta pitäisi tehdä sillä matalimmalla syketasolla, joka harjoittaa sitä peruskuntoa ja peruskestävyyttä. Sitten siihen lisäksi vauhtikestävyyttä ja haluttaessa maksimikestävyyttä. Ilokseni voin kyllä sanoa, että mulla taitaa jotenkin noin suurin piirtein ne omat lenkit nykyään mennä, kun juoksen maanantaina PK vauhtia, torstaina VK ja pitkät lenkit PK. Sitten kaikki muut liikunnat päälle tietty, pumppi on varmaan PK, kompatti VK ja spinning riippuu ihan päivästä. Samoten se kerto taaaaaas sen saman totuuden, että jos on läskiä, se lähtee matalasykkeisillä lenkeillä ja muilla ja mää päätin siinä samassa, että alan tekeen tästä lähtien aamulenkkejä ja meen heti seuraavana päivänä pyörällä töihin. Arvakkaa tapahtuko kumpaakaan? Ei todella. No, ehkä ens viikolla, kun alkaa se kilometrikisakin.

Tiistaina kävin parit jumpat vetäseen ja keskiviikkona olin ensin päivän maastossa työhommissa ja sitten oman taloyhtiön pihatalkoissa ja vielä yötä vasten vähän omaa pihaa trimmasin myöskin. Tänään ehkä pieni 30 min lenkki ja perjantaina ei mitään. Lauantaina on se juoksu sitteh, huh huh. Miks se lähtö muuten on niin myöhään? En ikinä tiiä miten siinä pitäs syödä sitä ennen, kun on tottunut että kaikki lähtee aina joskus viimestään klo 12.

Hyvää loppuviikkoo kaikille!

Wappu, lenkki ja Sormuksien herra

2011-05-01T21:58:00.000+03:00

Lauantaiaamuna heräsin aika väsyneissä tunnelmissa johtuen ehkä edellisen päivän kolmesta päivälonkerosta työkaverin läksiäisten kunniaksi. Kännissä en toki ollut, mutta ilta meni vähän väsyneenä ja jotenkin ihan ohi. Aika ärsyttävää. Lenkille oli kuitenkin päästävä, olihan hommannut tiimarista juoksua varten hienot asusteet. Suunnitelmissa noin 16 km HCR:ään viimeistelyä.

Hyvä juoksupäähine olikin

Ilma oli aika loistava ja seura mitä mahtavin, taidettiin kiinnittää vähän huomioo hölkkiessämme iloisena seurueena Nokian suunnalla. Erkanin porukasta parin kaverin kanssa ja viimeset pari kolme kilsaa juoksin yksin Tesoman keskustan kautta kotiin. Kyllähän se toki vähän tyhmemmältä tuntui yksin juosta kuin siinä porukassa, kun muutkin oli asustuneina. No, samapa tuo. Loppupeleissä siis vähän yli 20 kilsaa ja hyvä fiilis kohti vappua.

Suunnitelmissa oli mennä vappuaattona kattoon LOTR TampereTaloon (miten hemmetissä se kirjotetaan?!), mutta käytiinkin siirtämässä liput sunnuntaille ja mentiinkin sitten peliä kattoon. Siinä ilta vierähti mukavissa tunnelmissa ja sinne se autokin jäi kyläpaikan pihaan. Pieni morkkis jyskytti takaraivossa, kolmas kerta tänä vuonna kun join ja kaikki saman viikon sisään. Oh dear. No, tuskin siitä mun kunnolle tai elämälle mitään sen suurempaa haittaa on, vai mitä luulette? Ehkä se on ihan ookoo relata tälläsellä perisuomalaisella tavalla joskus.

Tänään sitten höökittiin Hesen kautta Tretaloon ja LOTRia kattomaan. Se oli yllättävänkin hyvä, yläparven takarivistä näki leffan loistavasti ja kuuli musiikit mahtavasti. Jotenkin se Sormusten herran tarina on niin mahtava ja ne leffat on niin helvetin hyvin tehty, että sanattomaksi vetää. Saisny ton hobitin pian kuunneltua niin pääsis kuunteleen taas sitä itteensä.

Hyvää ja mahtavaa uutta viikkoo kaikille!

Jaksoin sittenkin

2011-04-29T09:33:00.000+03:00

Eilen töitten jälkeen vielä vähän arvoin bussissa että mitä tekisin sen juoksun suhteen. Sitten tein päätöksen, että ensin nopea lenkki ja sitten ikkunoiden pesu. Ja illalla munkkien paisto. Ja niin vaan taas kerran kiskasin ne trikoot jalkaan ja lippiksen päähän ja lähdin hölkkimään. Varmaan matkallakin vielä jupisin jotain ittekseni "meen minkä pystyn". Alussa "lämmittelyä" vähän reilu kilsa ekoihin liikennevaloihin ja siitä sitten vähän vajaa 8km tiukkaa ravia. Ajattelin, että kyllä se syke varmaan ainakin on korkee vaikka vauhti ei päätä huimaiskaan. Valitsin taas kerran aika alamäkivoittoisen reitin, vaikkakin Garmini näyttää, että ylämäkeähän se suurimmaksi osaksi oli. Laitoin mittarista pelkän sykkeen näkyviin ja sitä kattelin sitten koko matkan. Juoksu kulki, olo oli ihan hyvä kaikesta siitä itsen epäpsyykkaamisesta huolimatta ja kun lopulta tuli se noin 40 min kovaa täyteen, huomasin, että hyvinhän se oli mennyt. Vimmeistä jäähdyttelykilsaa hölkkiessä meinas tulla tippa linssiin, kun huomasin, että hemmetti määhän pääsen kympin alle tuntiin! En oo ikinä ennen juossut sitä harjoittelulenkillä (vaikka olisin varmaan aiemminkin päässyt) ja siksi niin valtaisa oli se mun tunnereaktio. Kympin kohdalla 56.55 min, huh huh. Että kannatti sitten kuitenkin lähtee juoksemaan, vaikka jo aamusta asti tuntu siltä, että ei huvita.

Lenkin jälkeen söin, pesin kaikki ikkunat ja sitten vielä tein niitä munkkeja. Ja hyvin onnistuivat! Täähän olikin sittenkin hyvä viikko :)

Hauskaa wappua kaikille!

Vai niin

2011-04-28T08:38:00.000+03:00

Viikko lähti käyntiin jotenkin ihan väärällä jalalla. Johtuukohan se siitä, että kun on vähän lyhyempi viikko niinei jaksa sitäkään vähää enää. Vai johtuuko se siitä, että kohta on vuosi painettu ilman lomia. Justhan mää viime kesänä olin lomalla monta viikkoo joo joo, mutta kun ei se oikeen auta tähän nykytilanteeseen. Koko ajan painaa täällä henkisellä puolella tiukasti niin joskus sitä väsyy pakostakin. Olispa jotain helppoja hommia välillä, jotka osaisin tehdä tosta vaan. Yks hyvä projekti, mukava, pitkäaikainen, meni ihan sivu suun itsestä riippumattomista syistä. Harmittaa ihan vietävästi, vaikka tiiän, että samanlaisia on tulossa (toivottavasti ainakin) vielä tulevaisuudessakin ja sitten olisin ehkä muutenkin paremmin valmistautunut siihen. Mutta harmittaa se silti. Miksi en panostanut enemmän tarjousvaiheessa.. miksi miksi.. No, ehkä sillon en vielä ajatellut että olisin halunnut sen projektin niin kovasti.

Muutenkin jotenkin kypsyttää, tiistaina olin vaan pumpissa, mutta olis pitänyt olla spinningissäkin, kun siä oli niin hyvät musiikit. Sitten vaan kotona lötköilin ja mietin miks en jäänyt. Sitten lähin kauppaan ja siellä olikin kaikki loppu. Lihat ja kaikki. Elämä pitäs kyllä tosiaan elää niin, että no regrets ja aina vaan täysillä mukana. Mutta aina ei tajua jaksa tai viitti. Vähän niinku meidän puutarhanhoito - en jaksa tai viitti. Eilen tsemppasin ja tuseerasin etupihan neliön plänttiä kuntoon illalla, hoh hoijaa. Eikö se luonto olis senkin hoitanut? Mää mietin jo valmiiks, että mitä sanon, jos joku alkaa jotain avautuun. Siis vaikka joku naapuri tai joku muu. Ketään ei kai kuitenkaan kiinnostanut, että piha oli vähän hoitamatta ja kukaan ei tullut sanomaan mitään. Tarkemmn ajatellen se oliskin ollut aika outoa, jos olis tullut :)

Sikäli eilinen oli hyvä päivä, että käytiin kummitytön ja sen äitin kanssa pyöräilemässä ja likka veti ekaa kertaa pitkän lenkin. Välillä oli vähän hakemista ja niin ja näin, mutta pääasiassa hyvin se veti kyllä! Pienestä se kyllä lähtee.

Tänään olis taas torstai ja vauhtia pitäs hakee, mutta saas nähdä. Tänään aivot alotti jo aamusta mun ylipuhumisen päinvastaiseen suuntaan: "ei sun tartte, juokse välillä ihan vaan kevyesti". Paras ajatus oli se, että "täytyy pitää välillä kevyempi väliviikko". Niin, niitähän ei tässä juurikaan ole ollut kun jo ihan kaks kertaa olen käynyt pikkusen vauhtilenkillä. No, kattoo ny saako sitä ittestään mitään irti.

Jees, mahtavaa vapun odotusta ja viikonloppua kaikille.

Ja jaksaa ja jaksaa

2011-04-26T08:24:00.000+03:00

Kas siinä se pääsiäinen sitten vierähti lepäillen ja urheillen tasapuolisesti. Perjantaina oli kyllä aikas urheilupainotteista kun kävin eka aamupäivällä naisseurassa juoksemassa ja illalla vielä parit jumpat. Pikkusen ehkä illalla väsytti, mutta ei se mitään, niin se kai kuuluukin. Lauantaina oli sitten viikon nopeen lenkin vuoro ja aina se on semmosta ittensä suostuttelemista ja semmosta maanittelua. "ei mun nyt JOKA viikko sitä tartte" jne jne. Mutta taas kun vauhtiin pääsi niin jotenkin sitä innostuu ja se nopeesti juokseminen on semmosta, että sitä ei ole helppo lopettaa tai luovuttaa. Niin ja siis mun nopee on mun nopee enkä nyt väitä, että se olis mitään supervauhtia. Mutta reippaasti nopeempaa kuin yleensä juoksen. Nyt onnistuin säkällä pitään vauhdin aika tasaisena etenkin verrattuna viime lenkkiin. Nopeet kilsat oli aika tasan tarkkaan 5.29 min/km ja sykkeissä siis yli 150. Neuvottelin monesti itseni kanssa lenkin aikana tähän tyyliin:

M1: En voi jaksaa tässä kuumuudessa tätä vauhtia

M2: Tottakai voit, oot juossut puolikkaita kovemmillakin sykkeillä

M1: En voi kyllä millään jaksaa, himmataas vähän

M2: Tottakai jaksat, kato nyt, ei tunnu edes pahalta, kun ollaan vielä reilusti alle 160 sykkeissä

ja niin edespäin ja niin edespäin... mielenkiintosta..

Lauantaina illalla oltiin kattomassa tätä:

Ihan ok keikka oli, ei ihan niin paska kuin Jussi Lampi antoi Aamulehdessä ymmärtää. Mun mielestä se on huono keikka-arvosteluiden tekijä eikä vähiten siitä syystä, että näin sen vuonna 1995 ihan tuubassa Bon Jovin festarikeikalla ja sitten se kirjoitti ihan huonot arvostelut, vaikka ei todellisuudessa varmaan edes tajunnut että ko. yhtye soitti. Nytkin se oli jotenkin sotkenut omat musiikkimieltymyksensä siihen arvosteluun, mikä on mun mielestä huono asia. Jos haluaisin tietää Jussi Lammen musiikkimieltymyksistä niin mut sais viedä saunan taakse lopetettavaksi. Tai siis musta olis tommosessä tärkeempää miettiä ihan muita asioita, kuin hermostua siitä, että ei pääse eturiviin. Olisko pitänyt tulla aikasemmin ja vaikka sen lämppärin jälkeen mennä sinne eturiviin ennemmin kuin jäädä sinne kalja-alueen takareunaan kittaamaan viinaa? Me ainakin päästiin niin eteen kuin haluttiin. Ja sitäpaitsi tällä keikalla oli semmonen ihmeeellisyys, että se kaljakarsina ulottui ihan sinne lavan eteen asti. Niin että Jussi, älä syytä artistia omasta tyhmyydestäsi.

Itse keikka oli mun mielestä ihan jees, jotenkin se laulu oli kyllä aika puuroista ja mää en tykännyt siitä välijammailusta yhtään ja tuntui, että suurin osa yleisöstä oli mun kanssa samoilla linjoilla (paitsi tietysti Jussi Lampi). Porukka hiljeni ja tapitti paikallaan ihmeissään, että mitä ne nyt tekee. Kaikki hitit tuli hienosti ja se oli pääasia. Keikka oli aika lyhyt, mutta liput oli halvat, joten tällä kertaa se ei haitannut, toisin kuin Adam Lambertin keikalla.. Prkl. Sairaan kuuma siellä oli jostain syystä.

Sunnuntaina ei sitten sattuneesta syystä tullut juostua vaan sukuloitua, mikä sekin oli melkoisen mukavata! Illalla laitettiin takapihaa kuntoon ja taas ihmettelin, että kuka oli jättänyt syksyllä lehtikasat meidän pihaan.. Maanantaina olikin sitten viikon pitkis vaikkakin se nyt livahti vähän väärälle viikolle. 22 kilsaa ja noin 2,5h ihan kiva kaiken kaikkiaan. Garmin tössähti jostain syystä tasan 20 km kohalle, mutta so not, hyppy kulkee.

Ja sitten päästäänkin tähän päivään ja toivotan vaan hyvää uutta viikkoa kaikille!

Viikkokatselmus

2011-04-21T22:56:00.000+03:00

Maanantaina en mennyt juoksemaan, vaan menin hierojalle ja hyvä oli että meninkin. Hierotutin mun superkipeää alaselkää/lantionreunaa/mikänytolikaan. Siis tossa toi luun reuna, mikä menee selkäpuolella ja sivussa siitä tulee se lonkka. Se on ihan hemmetin kipee. Sunnuntaina tunsin sen jo 12 km jälkeen. Ei hyvä. Sattui niin hemmetisti ja sattuu vähän edelleen. Pitääkin laittaa jääpussi kun tästä nousen. Toinen mikä on kipee on mun vasemman polven sisäsyrjä. Mistä lienee sitten se johtuvainen. Luulen, että nyt on aika taas alkaa venytellä. Huoh. Tai kai se menee ittestäänkin ohi, joohan?

Tiistaina menin mummulaan siskon kanssa peseen ikkunoita. Tällä kertaa oli onneks joku muu jo pessyt osan niin meille jäi vaan muutama. Mutta kuitenkin siinä se pari tuntia vierähti. Miten hitossa oon joskus yksin jaksanut pestä ne kaikki!? Huh huh. Sain vuoden ekan kinderin siitä hyvästä. Oli meinaan hyvää. Eipä siinä sitten enää muuta tullut tehtyä ku saunottua.

Keskiviikkona en myöskään urheillut, tapasin vaan kavereita ja pidin semmosta sosiaalista elämää yllä, tiiättekö :)

Tänään sitten vihdoin viikon eka (!) urheilu, ihanan mukava ja kevyt lenkki ystävän kanssa, kymmenen kilsaa ja vähän päälle tunti. Mukaan mahtui myös uuden tontin katsastus ja pieni metsässä samoilu. Olipa kyllä ihana päästä juoksemaan.

Juoksua olis nyt sitten loppuviikokskin luvassa: huomenna aamupäivällä parin mahtavan naisen kanssa varmaan reilu tunti. Illalla ehkä jumpat. Lauantaina aamulla nopee lenkki min 40 min, jos tuntuu siltä ja nyt olis muuten paree tuntua! Oon siis siinä tokassa lähtöryhmässä HCR:ssä.. Krhm. En sano, että olisin yliarvioinut omaa vauhtiani parempaan porukkaan pääsyn toivossa. Krhm, mikäs sinne kurkkuun juuttui... Lauantaina illalla vielä Jenni V:n keikka siskojen kanssa - parhautta! Se oli viimekskin ihan hyvä, josko isompi aarena olis vielä parempi. Sunnuntaina äitellä lounasta ja iltapäivällä pienen pojan 7vee kakkukahvit. Maanantaina 20km lenkki. Jaaaaaa siinä ne neljä päivää vapaata sitten menikin..

Hyvää pääsiäistä kaikille, ottakaahan iisisti.

Jumppaa juaksuu ja muuta

2011-04-18T08:31:00.000+03:00

Perjantaina töitten jälkeen kävin kahdessa jumpassa taas, mutta tällä kertaa olo oli nihkeä tai sitten jumppasalin armoton kuumuus nikersi mut niin, että kompatti ei enää oikeen mennyt. Oikeen jalan sääreen alkoi myös sattua ihan tuhottomasti niin että hyppelystä ei oikeen tullut enää mitään. Enkä muutenkaan oikein enää jaksanut ;)

Lauantaina sitten ansaittu vapaapäivä urheilusta. Appiukko ja anoppi tuli meidän kanssa käymään kalamarkkinoilla ja käytiinpä muuten siinä uudella sillallakin. Sehän on hieno! Käytiin samalla reissulla myös Stadiumissa, kun siä oli niitä juoksuasuja todella edulliseen hintaan. No, en ostanut sitä kuitenkaan, mutta ostin sitten Niken caprit ja teepparin alle 27 e hintaan. Musta ne oli jo aikas edulliset! Mää oon kyllä noissa juoksuvaatteissa niin Niken kannattaja, että ei mitään rajaa. Ne vaan istuu parhaiten ja tuntuu parhaimmalta. Aah, miksei Nike voi olla mun sponssi? No ehkä siks että en oo huippu-urheilija ja en usko, että Nike edes tietää, että olen olemassa. Sanotteko Niken muuten [nike] vai [naikki] ? Kyllä huomaa, että englannin filologian ja kääntämisen kirjat on luettu moneen kertaan. Siksi hienosti tuli nuo foneettiset merkit..

No, lauantai meni sitten hyvän ruuan merkeissä iltaan saakka ja lopulta sai painaa pään tyynyyn. Aamulla kello soitti noin kasin aikaan ja vähän yli jaksoin nousta. Vuorossa oli viikonlopun pitkä lenkki. Illalla olisi ollut porukkalenkki, mutta jotenkin musta on silti mukavapi sunnuntaina aamulla käydä lenkillä, jos ei vaan ole mitään menoo. Muutenhan inhoan aamulenkkejä, mutta jostain syystä sunnuntaiaamuun se sopii. Aamupalat alas ja vaatteiden arpomista ja eiku liikkeelle. Oli muuten aika tuskaisen kylmä se tuuli jossain aukeilla paikoilla. Kiertelin ja kaartelin niin, että kotiovella oli 20 km täynnä. Jannen piti jättää mulle avain, jos se lähtee jonnekin, mutta en löytänyt sitä mistään. Arvasin, että herra on salilla ja pyhää vihaa puhkuen lähdin sinne suuntaan miestä ripittämään ja haukkumaan. Puolivälissä matkaa tuli mieleen vielä yksi paikka, jossa se avain olisi voinut olla, mutta koska olin jo puolimatkassa niin juoksin sinne salille sitten. Siellä hikinen mies todisti sen, minkä olin matkalla jo hoksannut eli avain oli juuri siellä piilossa mikä tuli vasta matkalla mieleen. No, sainpahan 21 km täyteen ja sain muuten vielä kyydin kotiinkin. Vähän ihanaa sticky-pastaa (kanaa, sulatejuustoo, ruokakermaa ja pastaa) ja sitten nukahdin sohvalle reiluksi tunniksi. Pienen virkistäytymisen jälkeen kamat niskaan ja jumpille..

Nyt siä sitten vasta kuuma olikin, kun alakerrassa pelattiin jotain lasten sählyturnausta! Huh huh, aika tiukkaa settiä oli. Jaksoin pumpin ja jaksoin spinningin ja sitten en enää jaksanut. Kotona en tehnyt mitään, katoin vaaleja toisella silmällä ja hämmästelin.

Että semmonen viikonloppu. Kuinka omanne sujui?

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Ainiin ja virpojia kävi vain yksi, liekö johtunut siitä, että en ollut kotona ennenkun klo 12 aikaan.. Harmi, nyt joutuu itte syömään ne 10 suklaamunaa.. Tai siis nehän on syöty jo.

Kaikkee kivaa ja hauskaa

2011-04-14T22:05:00.001+03:00

Pitäiskö mennä nukkuun vai hoitoon, jos kirjottaa googleen vahingossa blogitekstin otsikoksi ajattelemansa tekstin ja ihmettelee sitten, että miks guuglasin "kaikkee kivaa ja hauskaa"? Huh, olipa pitkä kysymys sinänsä yksinkertasesta asiasta.

No no, maanantaina perinteinen yhteislenkki ja kyllä, arvasitte oikein, sykkeet oli juurikin niin matalat kuin pitikin vaikka hölkittiin ihan hyvää tahtia meneen (6:55 min/km Avg 127). Varmaan toi asfalttien sulaminen ja putsaaminen muutenkin on nyt vaikuttanut esimerkiks vauhteihin positiivisella tavalla ja se on kivAa! On kyllä todella todella mahtavaa juosta asfaltilla ylipäänsä, saatika sitten jos se sattuu olemaan vieläpä putsattu! Ooh ja aah, ei voi kyllä muuta virkkaa..

Tiistaina tsemppasin ja menin töitten jälkeen jopa kahteen jumppaan. Pitkästä aikaa taasen nautin spinningistä ja sielläpä hiki lensi ja tursusi ihan jokaisesta ihohuokosesta (anteeksi mielikuvat). Mutta nyt tuolla jumppasalissa on niin tuskasen kuuma sitten, kun talvella oli tuskasen kylmä. Ei auta muutakun hikoilla sitten vaan, eihän se niin paha asia ole oikeestaan. Tai ollenkaan.

Keskiviikkona huilasin sitten mieltä ja kehoa ja kävin ystävien kanssa salaatilla ja kahvilla. On kyllä tosi halvat ne sokoksen salaatit (4,5€) verrattuna niihin sokoksen kakkuihin ja kahveihin siellä yläkerrassa (>6€). Ja salaattiin sisältyy siis sämpylä tai ruisleipä (ei levitettä jostain syystä, vaan sen saa ostaa 0,1 € hintaan, mikä on musta naurettavaa) sekä kahvi tai tee. No, eipä tartte siellä kahvipuolella sitten käydä pitkään aikaan taas. Ilahdutin itteeni ostamalla ittelleni uuden hajuveden. Tai no, oli mulla sitä jo viime kesänä, mutta nyt ostin lisää, kun vanha on ollut loppu jo pitkään. Se onkin kyllä enemmän semmmonen kevät/kesä tuoksu. Olisin ehkä voinut jostain (netistä!!) saada paljon halvemmalla, mutta eipä se tullut siinä mieleen. Niin ja hajuhan on siis se Versacen Bright Cystal. Jos joku ei tiennyt niin hajut tai tuoksut on mulle tärkeitä ja en oikeen voi käyttää mitään sellaisia tuotteita, jotka tuoksuu tai haisee mun mielestä pahalle tai epämiellyttävälle (niinpä nyt harmittaa, kun en täsmentänyt Jannelle, että ota sitä vihreetä huuhteluainetta.. kun se toi keltasta.. argh!). Hajuvesissä myös pullot on tosi tärkeitä. Sinisestä pullosta en edes nuuhkaisi saati vihreästä. Pinkki sen olla pitää tai punainen. Huomasin muuten sokoksella, että useissa pulloissa, joita nuuhkaisin ja jotka ei siis olleet mitään uutuustuoksuja, hajuvedet haisi ihan karseelle! Siis semmosetkin, joista tiedän, että on oikeesti hyviä niinkun Puman se punanen (red and white) esimerkiks. Olis pitänyt varmaan sanoa myyjille jotain? Loppupäivän lötköilin kotona enkä saanu mitään aikaseks. Paitti kehitystä, koska lihas kasvaa levossa ja juoksukunto kehittyy eiks nii :)

Janne muuten riemastutti mut eilen ehdottamalla, että mentäis kattoon Tampere-Taloon, kun siellä esitetään Lord of the Ringsin eka leffa HD:nä ja siihen päälle Tampereen filharmoninen (?) orkesteri soittaa ja Pirkan Pojat laulaa ne leffamusiikit! Varmaan aika siisti kokemus. Ostettiin liput heti. Sitten huomasin, että aamulehden kanta-asiakkaana olisin saanut 30% alennusta. No, se ale olis ollut viikolle ja Janski olis kuitenkin ollut töissä..

Tänään oli torstai eli vauhtilenkin armoitettu päivä. Käväsin ennen lenkkiä siskolla ja sitte ei muutaku popot liikkeelle. Aika hyvin sain sykkeen pidettyä yli 150. Päätin juosta yhteen tiettyyn kohtaan asti ja siitä himmailla vikan kilsan kotio. Juoksin sitten sen noin 7,5 km sillä isommalla sykkeellä ja vauhti oli tällä kertaa oikeesti hyvä - 5:35 min/km! YEAH! Heh, tuntu kyllä just niin ihanalta kuin yli 150 keskisykkeellä vois odottaa, mutta vikalla kilsalla se sitten tasoittui ja kotiovella syke olikin jo suht normaali. Hyvä minä, hyvin jaksettu!

Eipä kai siinä sitten hassumpia. Hyvää loppuviikkoo kaikille!

Viikonlopun villityksiä

2011-04-10T21:29:00.000+03:00

No ei tässä ny sinänsä mitään villityksiä oo ollu, kunhan kuulosti hauskalta toi otsikko ainakin omaan korvaan.

Torstain motivaatiota lisäs vielä ennestään se, että postissa tuli sitten vihdosta viimein ne kauan odotetut Nimbukset! Ei ollu tarkotuksena käydä juoksemassa, mutta niin vaan illalla kaheksan aikaan löysin itteni kiskomasta uusia popoja jalkaan. Ja hyvän lenkin teinkin, tuntiin vetäsin noin 9,5 kilsaa ja hyvältä tuntui.

Perjantaina oli tosi kiva päivä kaikin puolin, töitten jälkeen parit jumpat hiki päässä, sitten äkkiä suihkun kautta leffaan hyvässä seurassa. Käytiin kattoon Rajaton, joka ainakin mun mielestä oli tosi hyvä ja viihdyttävä leffa. Alussa ehkä vähän tylsä, mutta kunhan lähti käyntiin niin hyvä. Ja loppu erittäin hyvä! Ootteko muuten Tampereen leffakävijät huomannu, että elokuvien esityksen taso olis jotenkin laskenut? Kun käytiin se True Grit kattoo niin sillon äänet oli ihan kamalat siellä ykkössalissa ja nyt nelkussa myös äänet oli mitä sattuu! Mistähän se johtuu ja mihin siitä voi valittaa? No, eniveis, leffan jälkeen siipiä ja sitten kotiin paupaliin.

Lauantaina lähdin jo aamusta likkakavereitten kanssa mökille. Kyseessä oli semmoset ihmiset, jotka oon tuntenut ja jotka mut on tuntenu yli 20 vuotta. Voitteko kuvitella :) Aivan mahtavaa ja ihanaa ja hauskaa. Vaikka uudet ystävät on tärkeitä ja ihania ja kaikkee, niin ne ikivanhat on tietty jotenkin erityisiä. Vaikka ei kovin usein nähdä tai kokonnuta niin silti aina juttu lentää. Hip hei, eikös oteta taas uusiks vaikka siellä Ylläksellä!

Savusaunan portailla ulkoilua

Tänään päivällä tultiin aika aikasin jo sieltä poies ja mitäpä sitä ihminen voi muuta tehdä aurinkoisena ja lämpimänä sunnuntaipäivänä ku lähtee lenkille! Ajatuksena juosta noin 15 km kevyttä maratonista palauttelua. Läksin uusilla popoilla toki liikkeelle ja oli hauska, kun heti alkumetereillä vastaan tuli oma juoksuporukkani, joka oli lähtenyt pari tuntia aiemmin jo liikkeelle :) Hölkin siinä innoissani ja kuumasta keväisestä päivästä nauttien Hobittia kuunnellen. Mikä oikeesti voisi olla sen parempaa? No, paras on kuitenkin vielä edessä. Juoksin hyvän lenkin noin 14,6 kilsaa ja kun katoin garminin dataa himassa tuuletin villisti! Keskivauhti 6:30 min/km ja keskisyke 136!! Yeah baby yeah!! (Aerobinen kynnys 137) Nytkun ton saan vielä toistettua, niin se voidaan hyväksyä tuloksena ja todeta, että mun vauhtikestävyys on parantunut, eikö ?! :) Ohhoh, tää oli kyllä aika huippua.

Iltapäivän iloksi menin vielä pariin jumppaan ja kaiken kruunasi oman levyn kuuleminen spinningissä. Tällä kertaa onnistuin siinä jotenkin erityisen hyvin.

Jaaps ja sitten on edessä kuukauden viimenen kokonainen viikko, nauttikaa siitä ihmiset. Eli hyvää uutta viikkoa kaikille tasapuolisesti!

Heinät kurkottaa kevääseen

Motivaatiota kerrakseen

2011-04-07T09:02:00.000+03:00

Eilen oli iloinen päivä. Saapuessani kotiin huomasin, että postihenkilö oli kiikuttanut mulle Tukholman maratoonin lähtöluvan JEE! Eli alkaa nyt konkretisoitua pikku hiljaa sekin reissu sitten. Meitähän lähtee sinne mun juoksuporukasta aika iso lössi, yli 20 henkilöä (kaikki ei kylläkään juokse). Saatiin Norvegian airilta aika hyvä tarjous muistaakseni viime vuonna jo ja lennetään siis jo perjantaina Tukholmaan ja palataan sitten sunnuntaina, juoksu on lauantaina. Musta tää on paaaaaaaaaaaaaljon parempi vaihtoehto kuin mennä jollain hikisellä laivalla. Voi olla, että en mee laivalle enää ikinä. Lähtöluvan myötä tuli eteen myös dilemma - siinä on väärä nimi. Mun sukunimihän yllättävästi vaihtui viime vuonna, mutta ilmottautumiset ja maksamiset oon tehyt vanhalla nimellä. Eli pitänee se muuttaa sitten. Onneks ilmon tai lähtöluvan mukana tuli kätevä lappu, jolla sen voi tehdä. Olis muuten tosi outo juosta vanhalla väärällä sukunimelllä, vaikka eihän sillä varmaan sikäli mitään väliä ole. Tästä sain ittelleni semmosen mukavan motivaatiofiiliksen, mikä muutenkin sopi eiliseen, kun mun jalat tuntui jo tosi hyvältä ja pystyin jopa käveleen portaita hienosti. Vasempaan polveen sattuu ihan hemmetisti just kun meen portaita alas tai jos koitan nukkua mahallani. Onneksi juostessa tai muuten se ei tunnu.Samoten molemmat sääret on aika kipeenä. Tulis jo ne uudet autuaaksitekevät kengät.. Nimbus nimbus nimbus..

Toinen motivaationlähde oli sähköpostissa tullut ilmoitus siitä, että HCR lähtöryhmät on jaettu ja mää oon tokassa ryhmässä. En nyt ihan tarkkaan muista, mitä laitoin tavoitteeksi siihen ilmottautumiseen, mutta toka lähtöryhmä kuulostaa hemmetin hyvältä! Se tarkottaa, että pääsee juokseen tosissaan kovaa jos meinaa pysyä porukoissa. Eilen just mietin, että kauankos siitä oikeen onkaan, kun oon täysiä koittanut puolikasta runnoa ja se tais olla Rautavedellä marraskuussa. Eli siitä on jo AIKAA. Nyt täytyy laittaa uusi vaihde päälle harjoitteluun ja alkaa tsemppaamaan. Toisaalta HCR on niin törkeen ruuhkainen juoksu, että siellä vois ihan hyvin vaan ottaa rennosti ja nauttia matkasta. Täällä juoksen (muun juoksuporukkani ohella) meidän sponsorin Zero Pointin nimissä ja maksamana (kiitos siitä!). Zero pointti tekee uskomattoman hyviä kompressiosukkia ja muita tukia kuten polvi-, nilkka- jne.. Jos tarvit, tsekkaa toi sivu, voin suositella ainakin noita kompressiosukkia ja sitä kylmäpussikäärettä. Toimii! Kompressiosukkia oon käyttänyt lähinnä palautumiseen. Juoksun aikana (etenkin maratonin9) ne on mulle ihan liian tiukat. Kai mulla on sitten niin läsk.. eiku lihaksikkaat pohkeet. Krhm.

Että sikälis mikälis tässä on nyt mielenkiintoinen kevät tulossa! Eikä vähiten sen takia, että oon lupautunut meidän järjestämän Raholan kympin ajaottovastaavaksi! Jos teillä on jotain hyviä tai huonoja kokemuksia ajanottamisesta, niin laittakaa ihmeessä tännepäin vaan tuleen, niin voin ottaa vinkistä vaarin. Muutenkin tervetuloa kaikki vaan 22.5. Raholaan kympille! Meidän ensimmäinen tapahtuma ja kyllä jännitttää että miten se menee pöydän toiselta puolelta ja kuinka paljon sinne oikeen tulee porukkaa.

Eilisissä hyvissä motivaatiofiiliksissä menin sitten spinningiin ja ensimmistä kertaa harmitti kun se oli vaan 45 minsaa. Jokohan sitä pikkuhiljaa álkais jaksaa taas tuollakin käymään. Liityin muuten 24 let's zumba-Outin porukoissa tai joukkueessa kilometrikisaan. Jee, sulais nyt vielä loputkin lumet ja jäät ja lähtis enimmät hiekat niin sitten määkin voisin alkaa pyöräileen töihin. Mää oon muuten huomannu ittestöni taas sen, että ärsyttää ne "sittenkun sittenkun"-ihmiset, jotka ei voi tehdä heti mitään, vaan vasta "sittenkun" esimerkiksi lumi sulaa, saan uudet juoksuvaatteet, kuu vaihtuu, aurinko ja kuu on päällekkäin jne jne. Ja nyt sitten itse hypääsin heti samaan kelkkaan. No, mulla on tietysti hyvät syyt: pelkään kaatumista lumisohjossa/jäällä, luulen että renkaat puhkee heti sepelissä ja pyörä pitäisi huoltaa vielä ja en usko, että Janne antaa tehdä sitä olkkarissa, missä oon sen yleensä tehnyt. Eli teen sen sittenkun terassi on sulanut ja pääsen sinne askaroimaan :)

Ihanaa ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää motivaationtäyteistä viikonloppua!

Ps. miksei kukaan sanonu että edellisen postauksen otsikossa oli iso TYPO! kääk.

Palattelua

2011-04-05T12:01:00.000+03:00

Karsee väsymys vaivaa ihan uskomattomalla tavalla. Lauantaina illalla ei jaksanut paljo muuta kun käydä syömässä kaupungissa (yritettiin sekä Gringos Locosiin ja Hookkiin, mutta päädyttiin Speakeasyyn), hakee karkkia ja Ben&Jerry's:iä Makuunista ja löhötä puolikuolleena sohvalla noin kymmeneen. Sunnuntaina kello herätti kymmeneltä ja oli pakko vääntäytyä ylös sängystä. Polvia särki ihan älyttömästi ja joka askeleella sattui vielä enemmän. Pikkuhiljaa kipu onneks loppui, opin kai astumaan jotenkin niin, että polvi oli tuettu. Sunnuntaina sukulaisvierailuja ja illalla taas lepiä kotimaisemissa. Ainiin, yritetiinhän me käydä siellä uudessa Prismassa, mutta se menikin jo kuudelta kiinni ja me oltiin siellä varttia vaille. Mun kävelyvauhdilla en olis ehtinyt edes ruokaosastolle saakka. Niinpä suuntasimme aapeeceen ruokakauppaan (josta en erityisemmin pidä, mutta joka on aina auki ja siks on tullut käytyä monta kertaa).

Eilen olin töissä ihan kuollut, väsytti ja oli niinkun krapulainen olo. Varmaan joku nestevaje, vaikka yritiin juoda muistaakseni vettäkin. Töitten jälkeen tuli ihana koiruus hoitoon ja nukuttiin koko porukka pienet päiväunet :) Mitähän se haukku miettii, kun meillä vaan nukutaan. Vartin päikkäreitten jälkeen ihanat ihanat juoksukamat taas niskaan ja eikun ulos: maanantailenkki. No, se meni niinkun ajattelinkin, hirveetä tuskaa ja kipua, mutta pakko kestää, kun hyvää se vaan tekee. Syke ei paljon noussut eikä kyllä jalkakaan. Etureidet on/oli aika mielenkiintosessa tilassa.. Oman mielenkiintoisen lisänsä teki ne ihanat vesilammikot ja jäätiköt. Juoksuaskelta ei ollut havaittavissa ja siksi liukastelin jonkin verran.

Kotona onneks odotti ihana mies sauna ja salaatti -yhdistelmä ja lopulta klo 22 sänkyyn pyöriin. Erilaisten ongelmien takia uni ei tullut ja tänään on väsyttänyt ihan oikeesti. Pitänee jättää ainakin pumppi väliin, ehkä jos spinningiin jaksais tai sitten sekin vasta huomenna. En tiä, mutta pakko saada tää väsymys nyt jollain pois. Aloin nyt syömään taas sitä rautaa, kun eilenkin sängyssä pyörrytti tai huimas niin hemmetisti, että meinas tulla paha olo. Kuulostaapa terveeltä näin kirjotettuna. Heh.. Mutta siis semmoset palauttelut.

Hyvää ja reipasta keväistä uutta viikkoa ihan kaikille!

Kisaraportti: Unskin sadas maraton 2.4.

2011-04-03T21:14:00.000+03:00

Unskin sadas ja mun kaheksas..

Pikku hiljaa lauantaita kohti mennessä jännitys alko kasvaa käsin kosketeltavaksi. Alkoi jännittää tankkaukset ja kaikki, oonko syönyt tarpeeks, oonko juossut tarpeeks, oonko levännyt tarpeeks.. Mutta sitten perjantai-iltana kaikki tehtävä oli tehty. Perjantaina olin töistä koko päivän semmosessa seminaarissa/koulutuspäivässä ja vähän tuntui nilkat turvonneilta, kun koko päivän istui vaan paikallaan ja autossa. Meinasin eka käydä pikku lenkillä, mutta sitten en vaan jaksanut.. Ehkä olis pitänyt, ehkä ei.

Aamulla meidän porukka kokoontui lähtöpaikkaan ja sitten mentiin. Oltiin juoksupaikalla jo tosi hyvissä ajoin ja ehdittiin hyvin hakeen laput ja jännitellä siinä vielä vaatteitten kanssa. Aikamoista arpomistahan se on, kun ei oo tottunut noihin plussakeleihin.. Lopulta sitten päädyin kalsarihousuihin ja paitaan höystettynä päällihousuilla, teepaidalla ja juoksutakilla.

Lähdetiin porukalla tällä kertaa liikenteeseen ja aikas reipasta tahtia vielä. Harvemmin jos ikinä oon noin kovaa mennyt maratonin ekaa puolikasta. Reitti oli muuten ihan ok, mutta puolen välin jälkeen oli vähän matkan päässä pieni sohjoinen kohta, joka meni vielä kävelytietä/hiekkatietä. Se oli aika ärsyttävä mun mielestä etenkin toisella kierroksella, kun ei jalka enää vaan noussut.

Juomapisteet oli hyvin 4 km välein, mikä oli erittäin positiivista, ne tuli aina just vähän ennen kun tuntu siltä, että nyt tarttis jotain. Otin geelejä noin 16 km, 25 km, 33 km ja 37 km kohdilla ja suolaa melkein kaikilla juomapisteillä. Plus tietty juomista joka pisteellä 1-2 mukia. Vatsa toimi hyvin, ei mitään ongelmaa. Varmistukseksi otin vielä ennen lähtöä pari imodiumia.

Puolen välin jälkeen, siis toiselle kiekalle lähdettäessä, porukka hajosi vähän ja lopumatkan juoksin oikeastaan yksin kokonaan. Noin 31 km kohdalle pysyin kavereitten kannoilla, mutta sitten vaan jalat lakkas toimimasta. Hassua, kun ne vaan ei suostuneet liikkuun nopeempaa vaikka kuinka aivot huusi, että "juoskaa prk***et!!!". Siinä matkan aikana jo alkoi aikalailla mennä jalat jökkiin ja maalissa sitten tiesi juokseneensa. Siis juosseensa. Oli muuten aika pitkät ne 300 m takasin sinne pukukopille ja sitä kautta suihkuun. Voi tsiisus. No, ei se mitään, selvisin siitäkin :)

Vaatetus oli hyvä, välillä jossain kohtaa oli siis niin KUUMA! kun ei tuullut yhtää ja taas sitten vähän matkan päässä oli peltoaukeeta, missä tuuli niin kylmästi, että oli tiukasti laitettava hanskat käteen. Jostain kumman syystä muuten tuli vasen lapa taas tosi tosi kipeeks, johtuisko sitten siitä, että kannoin hanskoja 90% vasurissa vai ottiko tuuli jotenkin kylmästi sitten siihen juuri tai jotain. Ens kerralla heitän hanskat mäkeen niin ei tartte kanniskella.

Jälkeenpäin mietin, että miten hemmetissä en päässyt vanhaan enkkaan, vaikka siinä 37 km kohdalla katoin aikaa ja näytti, että 35 min olis ollut vikalle viidelle kilsalle eli turvallista 7 min/km vauhtia. Kilsatolpat oli kuitenkin ollu pikkusen väärässä paikassa eli 500 m joka tolppa, joten mun laskelmat sitten heitti just sen kriittisen 3 min.. No, eipä sillä väliä, olis pitänyt kattoa omasta kellosta se matkakin, jos olisin halunnut kirittää itteni uuteen enkkaan. Tää oli hyvä vuoden alotus ja hyvä maratoni muutenkin. Erityisesti mukavaa oli juosta porukassa eka kieppi ja sitten sain lisäpotkua vikalle kiepille mun musiikista. Reitti tai maasto ei ollut maailman helpoin, mäkiä oli pitkiä ja lyhyitä, mutta niin sitä maratonilla pitää ollakin :)

Jeps, että tämmönen juaksu tän kerran.. Kiitos onnittelijoille. Tän päivän oloista sen verran, että väsymys on ollut karsea ja nälkä myöskin. Kävely on hankalaa ja en mitenkään rakasta myöskään mennä portaita alaspäin. No, kuuluu asiaan. Toivoisin kuitenkin, että olisin ehtinyt tänään spinningiin avaan näitä jalkoja. Huomisesta lenkistä tulee meinaan mielenkiintonen..

Tässä matkaa maaliin 350 m

(kiitos Tarmo kuvasta)

Miälenkiintosta

2011-03-30T15:05:00.000+03:00

Onko kukaan muu semmonen, että näillä sykkeillä vois spekuloida vaikka kuinka ja paljon? Ai ei vai? No, oon sitten keskenäni. Mietin vaan, että mitä hittoo oikeen lauantaina tulee tapahtumaan, kun nää sykkeet on mitä on. Välillä samalla vauhdilla 10 piirua ylempänä tai alempana. Mutta hei, no worries, kohtahan se jo selviää!

Aika tyypillisesti nyt alkaa tulla kaikki kipuja ja kolotuksia. Onneks on ihan tarkotuksellisesti lepoa nyt tää viikko melkein kokonaan. Ehkä ehkä perjantaina pikku pikku lenkki, voi olla että ei sitäkään, jos en jaksa tai ehdi. Nyt alkaa tosiaan pikkuhiljaa tulla se maratonpaniikki ja yritän kauhuissani syödä kaiken mikä eteen tulee ikäänkuin siitä olis mitään apua. Luulen, että viimeistään perjantai-iltana oon jo täysin hermoraunio ja lauantaiaamuna mietin, että miks hitossa oon taas menossa maratonille. Niin se vaan aina menee. Onneks useimmiten kaikki synkät ajatukset jää siihen starttiviivalle. Toivottavasti keli on huippu niin vois yrittää nauttia juoksusta. Mitään tavotteita ei ole, jos selviäis henkissä ja terveenä maaliin jopa.

Maha on mikä se on, rautaa en oo enää syönyt peloissani, mutta silti aika heikolta näyttää sen suhteen. Epämiellyttävää tulee olemaan, jos menee ihan puskajuoksuksi. Ehkä pari imodiumia pitää heittää varmuudeksi naamaan vielä lähteissä. Huh huh, ihanaa kyllä toisaalta tää maratonjännittäminen. Ei tätä voi oikeen edes selittää ellei ole itse kokenut. Taas on luvassa noin 4,5 h erilaisia ajatuksia ja fiiliksiä :)

Uudet kengät laitan tällä viikolla tilaukseen taas startfitnessistä, hintaa tulee noin 100 euroa Ascsin nuimbuksille. Pysyttelen edelleen vanhassa ja tutussa ja turvallisessa. Kohta onkin vanhoilla garminin mukaan jo noin 800 km täynnä. Ihan kiitettävästi.

Jos mitään paniikkipostauksia ei enää tule ennen lauantaita, niin wish me luck :)

Numero 8 lähestyy

2011-03-28T08:30:00.000+03:00

Keskiviikkona kävin juoksemassa mukavan reilun tunnin lenkin, tosin keli oli ihan karsea verrattuna tiistaihin. Tai no karsea ja karsea, mutta lunta pyrytti koko lenkin ajan ja vieläpä semmoista märkää lunta, mikä kasteli naamankin ihan kokonaan. Onneks oli Kanebon eikun Sensain ripsivärit niin ei tarvinnut pelätä, että ne lähtee valuun. Lenkki oli muuten mukava, mutta loppupuolella maha alkoi olla tosi kipeä ja sekaisin ja jouduin kävelemään välillä, kun tuntui, että yhtään juoksuaskelta ei pysty enää ottamaan ilman että seuraukset on kamalat.

Torstaina kävin Les millssin kompatissa pitkästä aikaa ja se oli kylä han hauskaa vaihtelua siihen normaaliin. Mua jotenkin vaan ärsyttää siinä se, samoin kuin pumpissa, että just kun on kunnon meno päällä ja syke ja meininki, niin homma katkeaa ja tehdään jotain ihme katoja tai venytyksiä. Miks ihmeessä? En kyllä käsitä.

Perjantaina olikin vuorossa hieronta ja tällä kertaa käsiteltiin myös pakarat. Uskomattoman kivuliasta taas kerran ja kyllä välillä nauratti, kun huomasin, että jännitin niitä kannikoita ihan älyttömästi. Tästä seurauksena, siis hieronnasta yleensä ei siitä pelkästä jännttämisestä, pakarat oli koketusarat vielä eilenkin niin, että istuminen tuntui epämukavalta. Uskon kyllä silti, että apuakin oli. Tai ehkä juuri siksi.

Eilen sunnuntaina sitten taas piti tehdä pitenmpi lenkki ja lähdinkin reippaasti aamulla liikenteeseen. Ja taas TAAS meni maha aika sekasin noin 10km kohdalla, niin että suunnittelemani 20km lenkki jäi viiteentoista, kun ei uskaltanut enää riskeerata. Muutenkin jouduin jo lopussa käveleen aika tasasin väliajoin. Ei kiva. Täytyy nyt toivoo, että ens lauantaina mitään tämmösiä ei tuu tai ainakin varata paperia reilusti mukaan varmuuden vuoksi. En tiä mikä hemmetti siinä on, täytyy koittaa olla syömättä tota ruisleipää nyt vaikka tänään ja ennen ens lenkkiä ja kattoo onko sillä vaikutusta. En kyllä muistaakseni keskiviikkonakaan mitään leipää edes syönyt.

Nyt pitäis sitten alkaa tankkaileen ja orientoituun kohti sitä numero kaheksaa pikkuhiljaa. Tää on taas sitä aikakun tuntuu että koko ajan pitäis tankata tai toipua jostain juoksusta. Toukokuu varsinkin näyttää aika hektiseltä, mutta mennään nyt kuukausi kerrallaan..

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Ei niin yhtään mitään

2011-03-23T08:37:00.000+02:00

Lääkäri analyseerasi kaikki kymmenen putkellista verikokeita, mitä musta otettiin eli kolme A4 kokoista arkkia erilaisia tuloksia. Luki ja kertoi mulle myös mitä kukin niistä tarkoittaa ja että oliko mun tulokset yli vai alle viitearvojen. Tähänhän siis jouduin, kun työhöntulotarkastuksessa huomattiin, että joku eusinofiili oli koholla vähän ja sitä seurattiin ja se oli aina ja aina vaan koholla ja lisäks mulla oli jonkin verran erilaisia vatsavaivoja. Sisätautilääkärin kautta sain lähetteen sitten jollekkin tämmöselle ekspertille.

Lopputulema siis oli otiskon mukaan, että mua ei vaivaa ainakaan verikokeiden perusteella (ja sillä perusteella, kun mitään oireita ei enää ole) yhtään mikään. Ei keliakia, ei reuma, ei sydänlihastulehdus, ei kilpirauhasen vajaatoiminta, ei rintasyöpä, ei leukemia, ei allergioita, ei vikaa pernassa tai maksassa eikä edes ne eusinofiilit ollu koholla. Ainoo huomionarvoinen seikka oli se, että hemoglobiini oli vaan 123 ja punasolut pienikokoisia. Yleensä mulla on ollut noin 135 ja siks oon vertakin voinut luovuttaa säännöllisesti. Eli rautaa kannattaa vähän syödä. Kiva kuulla, että oon kunnossa. Pienen paniikin ehdin jo siinä odotushuoneessa ittelleeni rakentaa, kun kuvittelin että se alka heti jotain pistään tai tuuppaan letkua kurkusta alas. Mutta ei tarvetta sellaiseen, ellei oireita tule tai eusinofiili ole huolestuttavasti koholla joskus 3kk päästä. Itte muuten keksin, että ne vatsavaivat on varmaankin johtuneet siitä äärimmäisestä stressistä, jonka uus työ toi viime syksynä tullessaan. Kun koko ajan pinnistelee tietojensa ja taitojensa äärirajoilla ja viettää suurimman osan aikaa mukavuusalueensa ulkopuolella ja sitten vielä menettää ajokortin, niin ei voi olla stressaamatta. Ainakaan minä. Onneks nyt tilanne on kaikin puolin helpompi :)

Maanantain lenkin jälkeen uskallan ajatella, että peruskunto on noussut ja niinpä nyt voin siirtyä kohti Tukholmaa-projektin toiseen vaiheeseen heti ens viikon viikonlopun Unskin maratonin jälkeen. Eli silloin astuu ohjelmaan kerran viikossa (luultavasti torstaisin) NOPEAMPI lenkki, kesto alle tunti tai tunti, jos haluaa eka lämmitellä vaiks kymmenen minsaa ja sitten jäähdytellä toiset kymmenen. Ja tällä kertaa for real. Haluan nähdä nouseeko se vauhtikestävyys tämmösellä ja itte kyllä uskon että nousee. Tämä on se ainoa tekijä, joka multa nyt puuttuu tai on mun kehityksen tiellä. Ja janoan kehitystä. Unskin jälkeen vasta siksi, että ei tässä olis enää kun tää viikko ja ens viikolla pitää jo himmailla ja syödä. Ja luulisin, että sitten siihen mennessä on jo suurin osa noista kävelyteistäkin jo lakastu puhtaaks.

Meidän yösekoilut oli muuten taas kohdillaan viime yönä. Ensin heräsin siihen, että Janne nauroi ääneen kovaa unissaan jollekkin? Myöhemmin heräsin siihen, että itte itkin unissani täysin lohduttomasti.. Great..

Ihanaa uutta viikkoa kaikille vaan!

Nuha lähtee niistämällä ja kunto nousee juoksemalla

2011-03-20T21:31:00.000+02:00

Ei tosin sillä, että mulla nyt tällä hetkellä ainakaan mitään flunssa olis. Tulipahan vaan mieleen, kun tuntuu että KAIKKI on kipeenä tai flunssassa tai "tuntuu vähän että flunssa ehkä jopa saattaa tulla". Onneks oon ainakin nyt tähän julistukseen asti itte välttänyt sen phlunssan. Ihme kyllä.

Torstaina kävin mukavalla lenkillä, vaikkakin syke syystä tai toisesta oli yllättävän korkealla. Mutta kannattaneeko niihin niin tuijotella. Mukavaa oli ja juoksu kulki ja ei ollut kipuja missään ennen, aikana tai jälkeen. Perjantaina sitten tehoilin oikeen kahdessa jumpassa ja oh boy kun se kompatti vaan on niin mahtavaa. Tarttis alkaa uutta musiikkia sinne keksiin pikkuhiljaa, jos on jotain superduper huippuja biisejä mielessä, missä on potkua ja menoo, niin ei muutakun vinkkiä vaan. Rihannan S&M on pakko johonkin levylle tunkasta, jotenkin sen useat biisit on tosi huippuja. Tosin sitten kun kuuntelin sen koko albumin Loud, niin se oli kyllä aika kökkö. No, ehkä niistä biiseistä on tehty jotain upeita remixejä, jotka toimii taas kuin junan vessa. Onpa muuten tyhmä sanonta, eikö?

Lauantai meni taas rentoilun merkeissä ja pakko myöntää, että se toimii. Tänään luin jotain blogia, jossa luki jotain stressistä ja muistihäiriöistä ja tuli yhtäkkiä mieleen, että voiskohan mulla olla (ainakin ollu) stressiä tässä männä syksynä ja keväänä. Kun musta on tullut niin hemmetin tyhmä monissa ykisnkertasissa asioissa. En osaa laskujakaan maksaa oikeille tileille, vaan aina menee vanhingossa johonkin ihan väärään ja sitä saa sitten taas selvitellä ja selitellä. Viikonloppuna unohdin myös kauppaan pienen osan ostoksista ja tietenki oltiin kaupassa niin viime tipassa, että kello lähenteli jo kuutta, että en voinut sitten enää edes palata takas hakeen sitä. Muutenkin semmonen kauppa, jossa ei edes yleensä käydä. Pahkura. Voihan se olla sitäkin. Tai sitten ei.

Sunnuntaina oli vakaa aikomus lähteä suht aamusta pitkälle lenkille ja niin tuo aikomus myös piti. Kello 11 starttasin parin tutun naisen kanssa ihanassa auringonpaisteessa ja noin 13.30 pääsin takasin kotiin 21,3 km viisaampana. Tällä kertaa lenkki sujui kuin unelma, ongelmitta ja murheitta. Sykkeiden valossa (no NYT tietysti haluan nitä tuijottaa :D ) myös hyvä lenkki, tosin noin 15 km kohdan mäen jälkeen en oo saanu PK tasolle enää niitä laskettua. Mutta se ei haittaa, koska tuntemukset oli niin hyvät kaikkiaan. Join molemmat pikkupullot, jotka oli mukana, mutta geelejä en tarvinnut. Hauska muuten, miten toi puuro on nyt jotenkin tullut jäädäkseen. Musta se on jopa ihan hyvää, jos jättää sen makeen mehukeiton siitä pois. Ennemmin reilusti suolaa! Ja Raejuustoa!

Minkähän takia on muutamia kertoja ollut syke lenkin alussa jotain miljoona ekan kilsan-pari? Hohhoijaa, no en tiiä ja en jaksa ottaa tressiä. Tuntuu vaan kummalliselta, kun lähtee liikkelle ja on heti alussa hengästynyt jo, vaikka vauhti ei tietenkään oo kovin kova. Nyt oli muuten tänään aamusella tosi ihanan alhaiset sykkeet ekat muutamat kilsat, vaikka eihän niitä noin tarkkaan pitäis tarkastella, muttakun tuntuu mukavalta varsinkin parin viikon päästä olevaan Unskin 100s maratonia ajatellen. Johon muuten unohdin itte ilmottautua ajoissa halvemmalla, vaikka kaikkia muita muistin kyllä muistuttaa. HOHHOIJAA tosiaan. Onneks se nyt ei kuitenkaan oo älyttömän kallis. On muuten pitkästä aikaa oikeen fiilistä lähteä juokseen kokonaista. Ei oo ollut sen Pomarkun talvijuoksun jälkeen. Hyvä näin, näinhän sen pitäskin olla. Tää on nyt tämmönen testijuoksu Tukholmaa ajatellen, vaikka en sinne tietty mitään enkkaa oo menossa tekemään, mutta kuitenkin. Kivahan se silti on kuntoa testailla.

Huomenna on muuten lääkäri niihin viime maanantain verikokeisiin liittyen. Mielenkiintosta, mitähän siellä löytyy tai selviää. Luulen, että ei mitään. Toivottavasti ei mitään negatiivista.

Loppuun vielä kuva mun ja kummitytön hauskasta sunnuntaipelailusta, kuka muistaa vielä tän Heitä sikaa pelin? Hupihauska.. Sori huono kuvan laatu, mutta kännykän kamera ei oikeen tarkenna mihinkään.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Kuvia viikonlopulta

2011-03-17T21:07:00.000+02:00

Musta on ihan käsittämätöntä, että kesällä tässä velloo vesi vaahtopäinen.. Elämän pieniä ihmeitä.. Ja että mää oon monta kertaa pyöräillyt ton järven ympäri.

On juostu ja jumpattu

2011-03-16T20:00:00.000+02:00

Torstaina kipaisin oman pikku lenkin ja päätin sitten lopussa vielä pikkuisen ottaa siihen lisää matkaa. Hyvin meni kaikkinensa. Yirtin vikaoilla kilsoilla vähän kiristää vauhtia, mutta enemmän jäi yritykseksi tai ainakin tuntui nopeammalta kuin oikeesti oli.

Perjantaina reippailin kunnolla ja kävin kahdessa jumpassa. Voi vitsi se pumppi on kyllä mukavaa ja mahtavaa. Ärsyttää ne toiset punnerrukset, mutta kun siitä pääsee henkisesti ja fyysisesti yli niin on jo vahvoilla. Ja muuttuuhan se joka kerta aina helpommaksi ja helpommaksi.

Lauantaina pidin lepopäivän ja tehtiinkin aamupalaks kunnon amerikkalaiseen tyyliin pannukakkuja varmaan ekalla googlesta löytyvällä ohjeella ja lisäks pekonia. Oli hyvää ja ihan hyvää vaihtelua meidän arkeen, kun ollaan nyt koitettu syödä hyvin ja terveellisesti ja vähän, mutta riittävästi.. Viikonloppuisin ollaan sitten syöty vähän enemmän.. Kyllä muuten sitten riittikin toi aamupala ainakin jonnekin iltapäivä neljään asti tai jotain.

Sunnuntaina oli iltalenkkinä pitkä lenkki. Aamupäivällä käytiin kävelemässä siilinkarille ja oli aika mahtava ilma. Tuli ehkä syötyä vähän huonosti ja niinpä illan lenkillä päässä napsahti nion 10 km kohdalla. Mutta se siitä, selvisin ja hyvä lenkki se sitten olikin.

Maanantaina mukava palauttava ja tiistaina kaks jumppaa.

Pitäsköhän keksiä jotain muutakin elämää.

Hyvää uutta viikkoo kaikille!

Uusia haasteita

2011-03-10T08:28:00.000+02:00

Noniin, Pirkasta on toivuttu jo hienosti ainakin täällä suunnassa. Maanantaina hyvä palauttava porukkalenkki ja tiistaina vielä hyvä pumppi päälle niin avot! Hiihdosta ei ole oikeen enää mitään tuntemuksia, tosin en ole käynyt hiihtämässä ja voi olla että siinä sitten tuntuis jotain.

Maanantaina oli hyvä palauttava porukkalenkki. Taas ihme sykkeet alussa, mutta muuten sopivan alhaiset. Tiistaina kävin pumppailemassa ja muuten ihan hyvä, mutta ne punnerrukset vähän kiroilutti. Sisäisesti. Mutta se ei liene mitään uutta. Tänään olis ajatuksena mennä lenkille taas. Ihanaa kun ei oo mitään karseeta pakkasta enää! Me so happy.

Eilettäin havahduin siihen, että hetkonen, mullahan on maratooni ihan kohta! 2.4. on Unskin sadas maraton, jonne oon menossa. Siellä olis kyllä tarjolla sitä lyhyempääkin matkaa, mutta jotenkin vaan se koko pötkö nyt kiinnostaa. Jos ihan oikein tulkitsin sitä reittikarttaa niin se juostaan Äetsän helaventin reitilllä ja siellähän oon tehnyt aikoinaan mahtavam oman puolimaratonin ennätyksen 1:56:xx ja sijoittunut sillä kolmanneksi! Vuosi oli 2009. Että sikälis mikälis. En muista mitään pahoja mäkiä, muistan vaan tosta juoksusta miten askel LENSI :)

Eli nyt täytyis sitten alkaa varmaan juokseenkin niitä pitkiä lenkkejä kun tähän asti oon hiihdellyt tänä vuonna sunnuntaisin pitkät lenkit. Toisaalta kyllä tekis mieli mennä hiihteleenkin vielä jos on keliä ja ladut on kunnossa, mutta katotaan ny sitte. Helmikuussa ei näköjään tullut edes sataa kilsaa täyteen, mutta haitanneeko tuo mitään. Pakkohan noiden 2+h hiihtolenkkienkin on mun jotain kuntoa edes ylläpitää vai mitä.

Ootteko muuten huomannu miten ulkona haisee tai tuoksuu jo ihan kevät! Ihanaa, mahtavaa! Huippua kun aamulla ei oo sysipimeetä kun lähtee töihin tai että kun tulee töistä niin on vielä valosaa. Vähän mahtavaa!

Jepu jee ja hyvää viikonloppua ny vaan kaikille!